Keski-Uusimaa lehti su 6.1. ja Suur-Jyväskylän lehti ke 9.1.2013

Kymmenet keskisuomalaiset ja muuallakin asuvat ovat ottaneet minuun yhteyttä ns. eläkekaton käyttöönotosta Suomessa. Olen heidän kanssaan samaa mieltä.  Miksi?  Siksi, että Euroopasta löytyy Suomen lisäksi vain kolme maata, joissa eläkekattoa ei vielä ole.  Nämä maat ovat Viro, Tshekki ja Portugali.

Eläkekaton määrä on Sveitsissä 4.500 euroa/kk, Saksan vanhoissa valtioissa 5.400 ja uusissa valtioissa 4.550 euroa, Norjassa 7.800 euroa ja naapurimaassamme Ruotsissa 3.000 euroa/kk.

Suomessa eläkeläisiä on lähes 1,4 miljoonaa eli neljäsosa väestöstämme.  Heistä noin miljoonan keskimääräinen eläke oli toissa vuonna 1.100 euroa/kk. Suuret, kymmenien tuhansien eurojen kuukausieläkkeet eivät ole tätä päivää, varsinkin kun niitä saavat monet valtioyhtiöiden korkeaa palkkaa kuitanneet eläkeläiset. On väärin, että rikkaat rikastuvat eläkkeellä ollessaankin, kun maassamme elää tälläkin hetkellä satoja tuhansia suomalaisia ns. köyhyysrajan alapuolella.

Tiedustelin eduskunnan kyselytunnilla pääministeri Jyrki Kataiselta eläkekaton käyttöönottoa myös Suomessa, mutta hän ei joko tuntenut asiaa tai ei halunnut siihen vastata ja siirsi vastaamisen ministeri Paula Risikolle.  Onhan niinkin, että korkeista eläkkeistä nauttivat lähinnä kokoomuksen kannattajat.

Ministeri Riskon mukaan asia on ollut esillä keskusteluissa ja sen eteenpäin vieminen kuuluu eläkeneuvottelukunnalle, jota vetää Jukka Rantala. Ministerin mielestä eläkekaton tarvetta on arvioitu, mutta sitä ei ole järkevää toteuttaa Suomessa. Asiaan palataan, kun eläkeneuvottelukunta on jättänyt raporttinsa. Minäkin palaan tuolloin asiaan.

******* 

Viime viikkoina on maassamme keskusteltu vilkkaasti STX Finland Oy:n menettämästä risteilijätilauksesta.  Suomen valtiolta ”loppuivat rahat”, kun yhtiölle piti antaa jo aiemmin sovittujen tukien lisäksi 50 miljoonan euron suuruinen pääomalaina.  Rahaa löytyy kuitenkin jatkuvasti miljarditolkulla eteläisen Euroopan ”hulttiomaiden” tukemiseen. Mielestäni on oikein, että eduskunnan johtava oppositiopuolue vaatii hallitukselta selvitystä siitä, miksi lainaa ei myönnetty.

STX Finland on melkoinen työllistäjä.  Yhtiöllä on Suomessa kolme telakkaa: Turussa, Raumalla ja Arcyech Helsinki Shipyard Oy:n telakka, josta STX omistaa 50 prosenttia.  Yhden merkittävän laivatilauksen menetys saattaa olla lopun alkua Suomen laivateollisuudelle.  Jos näin käy, niin vastuun kantavat kokoomus ja demarit, sillä muilla hallituspuolueilla näyttää olevan vain aisankannattajan eli lakeijan rooli tässäkin asiassa.

Edustan näkemystä, että STX:n pääomalainasta saatavat korot ja lainan takaisinmaksu olisivat realistisempia kuin Suomen takaamat Kreikan lainat (5,4 miljardia), joiden korkokantaa on jo alennettu ja takaisinmaksuaikoja pidennetty EU:n ja EKP:n toimesta.

KAUKO TUUPAINEN

kansanedustaja.

kaupunginvaltuutettu (ps)

Jyväskylä

Keskisuomalainen  la 29.12.2012

Vuosi sitten otin kriittistä kantaa keskisuomalaisten kansanedustajien yhteistyöhön päätettäessä valtion talousarvion sisällöstä. Viestini ei mennyt perille, koska hallituspuolueiden edustajat äänestivät jälleen maakuntahallituksen esityksiä vastaan. Otanpa muutaman esimerkin.

Oppositiopuolueiden edustajat tukivat maakuntahallituksen ehdotusta eli 10 miljoonan euron määrärahaa valtatie 4:n (E 75) parantamiseksi moottoritieksi välillä Kirri – Tikkakoski.  Esitys kaatui äänestyksessä luvuin 138 – 45.  Keskisuomalaiset hallituspuolueiden edustajat eivät kannattaneet esitystä.  Miksi? Perusteluksi ei riitä, ettei hallitus varautunut koko Suomen tärkeimmän valtatien perusparannukseen.

Samoin kävi 9,2 miljoonan määrärahalle oppilaitosrakentamiseen Keski-Suomessa. Tämäkin esitys kaatui selkein numeroin, johon vaikutti myös keskisuomalaisten hallituspuolueiden edustajien vastustus. Myös eräät pienemmät opposition esitykset eivät saaneet tukea muilta hallituspuolueiden keskisuomalaisilta edustajilta.

Muistan Timo Soinin (ps) opastuksen ryhmän jäsenille uusien edustajien ensimmäisessä kokouksessa: ”Muistakaa aina kannattaa oman maakuntanne määrärahaesityksiä, esittipä ne kuka tahansa”. Minusta neuvo oli hyvä, sillä edustammehan me ensisijaiseste omaa maakuntamme Eduskunnassa.

On valitettavaa, että kokoomuksen ja demarien tiukka ryhmäkuri estää maakunnan edustajia puolustamasta oman maakunnan työllistäviä esityksiä.  Toivottavasti tauti ei leviä kotikuntien valtuustoihin. Tuumii

KAUKO TUUPAINEN

kansanedustaja,

kaupunginvaltuutettu (ps)

Jyväskylä

Keskisuomalainen su 2.12.2012

Maamme kuuden puolueen hallitus ja hallituspuolueiden kansanedustajat uskovat Kreikan selviämiseen talouskriisistä samaan tapaan kuin se pikkutyttö, joka iltarukouksessaan totesi, että ”Rakas taivaanisä, anna Pariisin olla Englannin pääkaupunki, kuten kokeessani tänään vastasin”. Vahva usko pelastavaan Joulupukkiin ei kuitenkaan Kreikkaa pelasta.

Olen aiemminkin todennut, että hallituksen käsitys Kreikan ongelmista on vahvasti hämärtynyt. Suomi kuuluu toistaiseksi ns. kolmen A:n luokitukseen, jolla pää- ja valtionvarainministeri jatkuvasti ”elvistelevät” eduskunnan edessä.

Suomen tämän hetkinen valtionvelka 82 miljardia euroa on 41 prosenttia 200 miljardin euron bruttokansantuotteestamme (BKT).  Kun sitä verrataan Kreikan 190 prosentin velkaan BKT:stä eli 390 miljardin valtionvelkaan, niin ero on merkittävä. Kreikan pitäisi maksaa pelkästään velan korkoa (2,5 %:n mukaan) lähes 10 miljardia euroa vuodessa, mutta eihän valtio siihen kykene, velan lyhentämisestä puhumattakaan.

Olisikin järkevää, että jos Kreikka ei itse älyä erota eurosta, niin se tulisi EU:n toimesta siitä erottaa. ”Kannettu vesi ei kaivossa pysy”, on vanha suomalainen sananlasku, joka pitää paikkansa myös tämän päivän EU:ssa.

Hallituksen ”humanitäärisen avun” hintalappu Kreikasta on jo nyt korkea. Saksalaisen taloustutkimukseen keskittyneen IFO-instituutin Helsingin Sanomille viime heinäkuussa tekemän tutkimuksen mukaan Suomi kärsisi 5,4 miljardin euron menetykset Kreikan eron jälkeen ja summa suurenee jatkuvasti. Suomi ottaa ensi vuonna uutta nettovelkaa yli 9 miljardia euroa, kun vanhaa velkaakin pitäisi kyetä lyhentämään.  Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja, kun veikkaan, että meille suomalaisille tulee lähivuosina kovat oltavat.

*******

Jyrki Kataisen hallitusohjelman mukaan maahamme on tarkoitus perustaa eläinsuojeluasiamiehen virka. Ilmeisesti aloite on Vihreiden aikaansaannos.  Hyvä niin, mutta hallitus on unohtanut virkapaketissaan vammaiset ja vanhukset. Tein tämän vuoden maaliskuussa yhdessä muiden perussuomalaisten edustajien kanssa lakialoitteen vammaisvaltuutetun viran perustamisesta. Eipä näy valtion ensi vuoden talousarviossa euroakaan viran perustamisesta. Minä ja enemmistö Suomen kansasta pidämme ihmisten suojelemista ja heidän asioiden hoitamista tärkeämpänä kuin eläinten suojelua.

Lakialoitteen teon pontimena olivat useat vammaisten omaisten yhteydenotot Keski-Suomessa. He kertoivat, että vammaista pompotetaan jatkuvasti luukulta luukulle.  Olisi melkoisesti järkevämpää, että vastaus vammaisten ongelmiin tulisi vammaisvaltuutetun toimistosta eli tiedon ja vastauksen saisi yhdeltä luukulta. Nyt joutuu pienenkin asian vuoksi soittelemaan kymmeniä puheluja eri viranomaisille, kertovat vammaisten omaiset.

Suomessa on noin 500.000 vammaista kansalaista eli lähes 10 prosenttia maamme väestöstä. Vammaisvaltuutetun työsarkaan kuuluisi vammaisten arjen asioiden hoitaminen. Valtuutetun tulisi edistää rakennetun ympäristön ja palvelupisteiden liikkumisen, toimimisen, näkemisen, kuulemisen ja kommunikoinnin esteiden poistamisesta.

Ennen aloitteen jättämistä olin yhteyksissä eräisiin suuriin vammaisjärjestöihin ja aloitteelle antoivat tukensa mm. Invalidiliitto, Näkövammaisten Keskusliitto, Kuuloliitto, Hengitysliitto ja Vammaisliitto.

Jos vammaisvaltuutetun viran ja toimiston perustamiskustannukset (n. 500.000 euroa), tuntuvat liian korkeilta, niin perustettakoon yhteinen vammais- ja vanhusvaltuutetun virka. Onhan kiistaton tosiasia, että vankien hoito ja heistä huolehtiminen on merkittävästi paremmalla tolalla kuin vanhusten asiat kautta Suomen.

Keskisuomalainen, su 26.8.2012

Valtiovarainvaliokunnan Sivistys- ja tiedejaoston esityksestä lisättiin valtion tämän vuoden talousarvioon 325.000 euroa suojattujen teosten tekijöille maksettavasta lainauskorvauksesta aiheutuviin kustannuksiin. Jaosto totesi yksimielisesti, että lainauskorvauksiin varatut määrärahat ovat koko ajan olleet riittämättömät, joten jaosto esitti hallituksen 3,3 miljoonan euron määrärahaan vajaan 10 prosentin korotuksen. Mistä lainauskorvauksessa on kyse?

Lainauskorvaus on kirjailijoille suoritettava tekijäoikeudellinen korvaus kirjastoista lainatuista kirjoista, jota maksetaan kirjailijoille aiheutuvista tulonmenetyksistä. Menettely perustuu vuoden 2007 alusta voimaan tulleeseen tekijänoikeuslain muutokseen, jolla säädettiin suojattujen teosten tekijöille oikeus korvaukseen teosten lainaamisesta yleisölle yleisistä kirjastoista

Suomen kirjastoissa lainataan vuosittain noin 100 miljoonaa teosta. Norjan kirjastojen lainausmäärä on 40 miljoonaa teosta (määräraha 12,5 miljoonaa euroa), Ruotsin 90 miljoonaa (määräraha 14,7 miljoonaa) ja Tanskan 75 miljoonaa (määräraha 22 miljoonaa).

Luvut osoittavat selkeästi, ettei kirjailijoita arvosteta Suomessa muiden pohjoismaiden tapaan, joissa korvauskäytäntö on ollut jo useita kymmeniä vuosia.

Eduskunnan valtiovarainvaliokunta totesi viime syksynä mietinnössään lainauskorvausmäärärahojen olleen koko niiden olemassaolon ajan riittämättömällä tasolla. Valiokunta halusikin nostaa lainauskorvauksiin varattavan määrärahan sellaiselle tasolle, että tekijät saavat kohtuullisen korvauksen teostensa lainaamisesta.

Nyt on käymässä niin, että valtiovarainministeriö ja sen johdossa oleva ministeri eivät halua lupaustensa vastaisesti, lisätä lainauskorvausten määrärahaa, vaan pitävät sen ennallaan. Onko asia ymmärrettävä niin, ettei ministeri arvosta suomalaisia kirjailijoita, eikä halua turvata heille kohtuullista korvausta tehdystä työstä?

Kirjailijoiden tekijäoikeuksista on huolehdittava samaan tapaan kuin säveltäjien, sanoittajien ja musiikin kustantajien oikeuksista, joista huolehtii Säveltäjien Tekijänoikeustoimisto Teosto ry.

Tekijänoikeusjärjestö Gramex puolestaan kerää korvaukset äänitteiden ja musiikkivideoiden käytöstä muusikoille, solisteille, kapellimestareille ja äänitteiden tuottajille.

*****

Eduskunnassa noussee syksyllä esille useita kansalaisia koskevia asioita. Minuun on otettu yhteyttä kilometrikorvauksista, vanhuuspalveluista, liikkuvan poliisin lakkauttamisesta ja pankkiverosta.

Olen ollut em. asioiden johdosta yhteydessä asiantuntijoihin, sillä kokemuksesta tiedän, ettei ole olemassa vain ”yhtä totuutta”.  Varsinkin hallituspuolueiden edustajien totuus – asiassa kuin asiassa – on usein hyvin kaukana äänestäjien tahdosta.

Yli 40 vuotta omalla autolla ajaneena tiedän, että auton käytössä maksaa muukin kuin polttoaine. Olen keskustellut useiden autoa päivittäin työssään käyttävien henkilöiden kanssa, joiden vuosittainen työajo vaihtelee50.000 kilometrinkahta puolta. Pelkästään polttoainekulu on heillä 7.000 euron luokkaa vuodessa, vakuutukset ja autovero maksavat noin 1.500 euroa, auton määräaikaishuollot, lähes viikoittainen pesu ja pesuaineet yli 3.000 euroa vuodessa. Kun näihin kuluihin lisätään rengaskulut ja kaikille tuttu auton arvon aleneminen, muodostuu vuosikuluksi noin 20.000 euroa. Korostan, että auto on omistajalleen usein työkalu, jonka on aina oltava ajettavissa, olipa sitten kuraiset sadekelit tai paukkuvat pakkaset.  Eli näpit irti kilometrikorvauksien alentamisesta.

Vanhuuspalvelulain voimaan saattaminen on vielä monen mutkan takana. On hyvä, että auttavia käsiä saadaan lisää, mutta aina täytyy muistaa myös vanhuksen hoidolliset tarpeet. Kaikki eivät ole ”samasta puusta veistettyjä”, vaan joukossa on paljon henkilöitä, jotka vaativat hoitajaltaan enemmän ns. yksilöllistä aikaa.

Lopuksi totean, että liikkuvan poliisin lopettamispuheet on haudattava ja pankkivero on syytä siirtää tulevaisuuteen, sillä kansallisena verona se ei ole mielekäs ja aiheuttaa eriarvoisuutta suomalaisten rahalaitosten välillä.

KAUKO TUUPAINEN

Kirjoittaja on valtiovarainvaliokunnan

sivistys- ja tiedejaoston puheenjohtaja

ja perussuomalaisten kansanedustaja

Keski-Suomesta

Keskisuomalaisen mielipidepalsta ti 24.7.2012

eli tulin – näin ja voitin, oli Julius Caesarin lyhyt tiedonanto Senaatille Pontuksen kuninkaan voitosta. Samaan tapaan ilmoitti arvostamani valtiovarainministeri Urpilainen Suomen eduskunnalle, että Kreikan toiselle avustuspaketille on saatu 880 miljoonan euron vakuudet. Tätä sanomaa ovat kaikki hallituksen ministerit ja hallituspuolueiden kansanedustajat suitsuttaneet kansalaisille. Eli me teimme sen, mihin edellinen hallitus ei pystynyt. Viesti kansalaisille oli kuitenkin vain osatotuus.

Miksi? Siksi, että Suomen takausvastuu Kreikalle oli kaikkiaan 2,2 miljardia, jolloin 60 % eli 1,320 miljardia euroa Suomen vastuista jäi vakuutta vaille. Lisäksi Suomen saama lähes 900 miljoonan euron vakuus annettiin yhdessä erässä, kun muut EU-maat maksoivat osuutensa viidessä erässä. Samalla luovuttiin takaukseen kuuluvista korkotuotoista.

Kysymyksessä oli ns. Pyrrhoksen voitto, joka tarkoittaa ratkaisua, josta on maksettava hyvin raskas hinta ja joka jättää – tässä tapauksessa – valtion heikompaan tilaan kuin missä oltiin aiemmin.

Kreikan menettelyä sovellettiin myös Espanjalle annettuihin takauksiin. Suomen osuus EU:n lainapotista on 1,924 miljardia euroa. Vakuudet saadaan jälleen 40 %:n mukaisesti eli ne ovat 769,920 miljoonaa euroa. Summa maksetaan yhdellä kertaa ja jälleen luovutaan korkotuloista. Ilman vakuuksia taataan Espanjan lainasta noin 1,155 miljardia euroa.

Yksikään hallituspuolueiden edustaja ei ole kertonut julkisuudessa ja tuskin tulee kertomaankaan, että Kreikalle ja Espanjalle taatuista lainoista 2,475 miljardia annetaan ilman minkäänlaista vakuutta. Asian julkituominen olisi sitä poliittista rehellisyyttä, johon hallituspuolueiden edustajien tulisi pyrkiä.

Olen siis sitä mieltä, etteivät Suomen saamat vakuudet ole riittävät. Järkevintä olisi ollut, että ”Suomi olisi heittänyt pyyhkeen kehään” jo aikoja sitten ja luopunut – kädestä suuhun elävien maiden – avustamisesta. Hukkaan heitetyillä miljardeille olisi käyttöä myös Koti- Suomessa.

Suomi velkaantuu tällä hetkellä 10 miljardin euron vuosivauhtia. Mielestäni oli järkevää se, että Suomi laittaisi ensin oman taloutensa kuntoon ja vasta sen jälkeen katsoisi, että missä määrin pystymme avustamaan – rumasti sanottuna – hulttiomaita ja niitä rahoittaneita Saksan ja Ranskan pankkeja.

Arvovaltaiset suomalaiset ovat ehdottaneet EU-pankkikriisin purkamiseen ns. setelirahoitusta. Tällöin keskuspankki rahoittaisi valtiota painamalla uutta rahaa. Nykyään ei uusia seteleitä luonnollisestikaan tarvitse painaa, vaan rahoitus merkitään suoraan keskuspankin taseeseen numeroina ja rahat luovutetaan valtion käyttöön tilisiirtona.

Menettely on kielletty Euroopan keskuspankin säännöissä, mutta tunnetut kiertotiet ovat pankkimiesten tiedoissa. Eräs kiertotie on, että EKP myöntää rahoitusta pankeille, jotka rahoittavat valtioita. Entisenä tilintarkastajana ja reviisorina en tietenkään hyväksy minkäänlaista vilppiä julkisten yhteisöjen finanssipolitiikassa, joten jätän setelirahoituksen omaan arvoonsa.

Suomi ja suomalaiset selvisivät 1990-luvun pankkikriisistä omin toimenpitein. Samankaltaista itsenäistä toimintaa edellytän kaikilta EU:n jäsenmailta, tässä tapauksessa Espanjalta. Siitä huolimatta, että espanjalaisessa sananlaskussa todetaan: ”Miten kaunista on olla joutilaana ja levätä sitten vähän”.

KAUKO TUUPAINEN

kansanedustaja (ps)

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalsta ma 16.7.2012

Tulevat kunnallisvaalit herättävät oikeutetusti kiinnostusta kaupunkilaisten joukossa.  Useat pelkäävät perussuomalaisten ”uutta tulemista”. Sanomattakin on selvää, että vähintään 15 prosentin kannatus on merkittävästi suurempi kuin viiden prosentin tuki, mikä meillä oli Jyväskylässä nelisen vuotta sitten.

Minusta Jyväskylän Perussuomalaisten puheenjohtaja Jorma Uski on oikeassa todetessaan Keskisuomalaisen verkkosivuilla seuraavaa: ” Eikä kunnallispolitiikassa ole hallitus-oppositioasemaa; hallitus muodostetaan kaikista puolueista vaalikannatuksen mukaisesti.  Viimeksikin kyllä meillä oli halukkuutta hallituspaikkaan saakka, mutta kun emme ”tyytyneet meille varattuun maaseutu- ja Korpilahden aluelautakunnan paikkaan”, meille ei annettu lautakuntapaikkoja laisinkaan. Kun kaikki muut puolueet liittoutuivat, ei kolmella valtuutetulla ollut mahdollisuuksia muuhun”.

Ilmoitin aikoinaan, että minä joudun (silloisena ryhmän puheenjohtajana) olemaan usein äänessä valtuustossa, koska meillä ei ollut edustusta yhdessäkään lauta- tai johtokunnassa, kaupunginhallituksesta puhumattakaan. Tästä lankeaa suuri kiitos KD:n ja vihreiden valtuustoryhmille, mitkä pelasivat itsekkäästi omaan pussiinsa, KD sai hallituspaikan varajäsenineen ja vihreät tarpeettoman valtuuston kolmannen varapuheenjohtajan vakanssin.   Äänestäjät ovat tiedostaneet vallitsevan tilanteen ja luvanneet muistaa ehdokkaitamme tulevissa vaaleissa.

Tulemme julkistamaan PS:n kuntavaaliohjelman ja ehdokkaamme tulevan syksyn aikana hyvissä ajoin ennen vaaleja. Tervetuloa tapaamaan – syksyn mittaan – ehdokkaitamme ja nykyisiä valtuutettuja Kävelykadulle, toivoo

 KAUKO TUUPAINEN

kaupunginvaltuutettu,

kansanedustaja (ps)

Jyväskylä

Suur-Jyväskylän lehti, ke 27.6.2012

Perinteisen demokratian kannalta Suomen hallituksen ajama liittovaltiokehitys olisi katastrofi suomalaisille. Mitä enemmän valtaa keskitetään, sitä selvemmin se siirtyy EU:n suurvaltioille ja niiden kansoille.  Me suomalaiset jäisimme ”Mopen osille” ja menettäisimme pitkässä juoksussa jopa itsenäisyytemme, jonka esi-isämme ovat meille hankkineet. Tällaisessa kehityksessä me perussuomalaiset emme halua olla mukana.

Istuvan hallituksen ajamat tukipaketit ja niiden mukana tulevat tappiot Suomelle nousevat huikeisiin summiin. Valtion velkakierre kasvaa vuodesta ja tukipaketista toiseen.

Kerroimme viime vuoden lopulla, että tietojemme mukaan Suomen vastuut olivat tuolloin 35 miljardia euroa. Hallitusherrat naureskelivat, mutta hymy hyytyi hetkessä, kun Helsingin Sanomat julkaisi taloussivuillaan omat laskelmansa, joissa vastuiden loppusumma oli yli 50 miljardia euroa.

Euroopan hulttiomaiden taloudellinen kehitys heikkenee päivä päivältä, sillä ”kannettu vesi ei kaivossa pysy”. Euron hajoamista ei pysty kukaan estämään.  Tämä on totuus, minkä Suomen hallitusherrat ja – rouvat ovat jättäneet meille kertomatta. Talousalan akateemisten ja liike-elämän makrotalouden konsulttitoimisto GnS Economics on kertonut, että jos ja kun Kreikka eroaa eurosta, kehitys johtaa koko euroalueen hajoamiseen.

Kun näin käy Suomen tappiot koostuvat ERVV:n takauksista, EKP:n tappioista, euroalueen rahoitusmarkkinoiden kriisiytymisestä sekä viennin laskusta. GnS perustaa laskelmansa sille, että Kreikan, Espanjan, Irlannin, Italian ja Portugalin yhteenlaskettu ulkomaan velka on 5.500 miljardia euroa eli yli sata kertaa Suomen valtion vuosibudjettiPäivän kysymykseni kuuluukin, että milloin Suomen hallitus ottaa lusikan kauniiseen käteensä ja tunnustaa EU:ssa vallitsevan olotilan, mikä pahenee päivä päivältä?

KAUKO TUUPAINEN

ex. reviisori,

kansanedustaja (ps)

Jyväskylä

Keskisuomalainen ti 26.6.2012

Kokoomukselainen pääministeri Jyrki Katainen ei ole ottanut sitä kuuluisaa ”niskalenkkiä” markkinavoimista, vaan istuvan hallituksen jäsenistä.  Laulavathan kaikki hallituspuolueiden ministerit samaa säveltä, jonka mukaisesti Suomen käy huonosti, ellemme anna lisätakuita ja vakuuksia hulttiomaiden pankkien rahoittamiseen.

Vähemmälle on jäänyt oikean tiedon kertominen kansalaisille eli missä mennään?  Me perussuomalaiset edustajat olemme nostaneet epäkohdat agendalle, mutta puheitamme ei uskota.  Odotamme kauhulla, mitä kesäkuun lopulla pidettävässä EU:n huippukokouksessa päätetään. EU on kriisissä. Sen lähes kaikki puolueet tunnustavat, mutta mihin se johtaa, sitä emme tiedä. Kyse on myös Suomen taloudesta ja jopa maamme itsenäisyydestä.

Komission ehdotus pankkien pelastuspaketista johtaa EU-maiden yhteisvastuuseen, mutta sekään ei riitä. Olemme jälleen askeleen lähempänä liittovaltiota, eurooppalaista pankkiunionia sekä EVM:n (Euroopan vakausmekanismin) muuttumista roskapankiksi, josta rahoitetaan jatkossakin hulttiomaiden kriisipankkeja ilman Suomen eduskunnan hyväksyntää.

Suomalaisten veronmaksajien on syytä tietää missä mennään. Esi-isämme taistelivat meille itsenäisyyden, se ei saisi olla kaupan.  Siksi teimme viimeisimmän välikysymyksen saadaksemme selville hallituksemme linjan euroalueen talouskriisissä. Totesimme, että linjausta ei kuultu.  Ainut totuus on, että hallituksen ”perälauta on jatkuvasti auki”.  Tämä tarkoittaa jatkuvia uusia takauksia ja sitoumuksia ilman vakuuksia (lue: suomalaisten veroeurojen lapiointia Saksan ja Ranskan pankeille).

Eniten kriisistä hyötyy Saksa, sillä sen vienti esimerkiksi Kreikkaan on yli 40-kertaista Suomen vientiin nähden. Saksan valtion ja sen pankkien saatavat ovat Kreikalta yli 34 miljardia. Suomen saatavat ovat vajaa miljoona. Mielestäni ei ole oikein, että suomalaiset veronmaksajat ovat samalla lähtöviivalla pelastamassa kahden suurvallan pankkeja.

Suomen olisi tullut jättäytyä sivuun jo siinä vaiheessa kun todettiin, ettei ensimmäinen tukipaketti auttanut Kreikkaa sen ongelmissa.  Hallituspuolueet ovat väittäneet, että Suomen vienti tyrehtyy, jos emme anna lisätakuita.  Väite on perätön, sillä viennin suhteen olemme samassa tilassa kuin Ruotsi, Tanska, Sveitsi ja Iso-Britannia, vaikka niiden kriisimaiden avustaminen on ollut hyvin minimaalista verrattuna Suomen antamaan tukeen.

Lopuksi totean, ettei Suomen budjettivaltaa tulee missään olosuhteissa luovuttaa Brysseliin. Miksi?  Siksi, etteivät EU:n tilintarkastajat ole 17 vuoteen hyväksyneet EU:n tilinpäätöksiä. Rahoja on käytetty niin holtittomasti, että EU:n budjeteissa on vuosittain useiden miljardien arvosta virheitä ja väärinkäytöksiä.  Virheistä huomauttaneet tilintarkastajat on erotettu ja lisäksi on ehdotettu, että budjetit ja tilinpäätökset tarkistettaisiin vain joka viides vuosi ”väärinkäsitysten välttämiseksi”.

KAUKO TUUPAINEN

ex. reviisori,

kansanedustaja (ps)

Jyväskylä

Keskisuomalaisen kolumni su 27.5.2012

Ei ole jälkiviisautta se, mitä Timo Soini (ps) sanoi jo pari vuotta sitten. Hänhän kertoi, että Euroopan Unioni hajoaa omaan mahdottomuuteensa. Tiedossa oli, kun Kreikka otettiin vuonna 1981 EU:n jäseneksi, että sen taseet ”eivät kestäneet päivänvaloa”. Siitä huolimatta maa hyväksyttiin EU:n jäseneksi. Espanja ja Portugali hyväksyttiin liittoon vuonna 1986 merkittävästi paremmin perusteluin.

Olen todennut ”Isossa salissa”, että Kreikka on konkurssissa viimeistään tämän vuoden marraskuussa, joskin tämän päivän askelmerkit viittaavat nopeampaankin ajoitukseen. On valitettavaa ja läpinäkyvyyden puutetta, ettei valtiovarain- ja tarkastusvaliokunnissa vierailleiden asiantuntijoiden puheita saa kertoa eteenpäin.  Tämä johtuu Suomen perustuslain 50 §:n 3 momentin mukaisista vaiteliaisuusmääräyksistä, jotka koskevat mm. eräitä Euroopan unionin salassa pidettäviä asioita.

Mediassa olleiden tietojen mukaan varakkaat kreikkalaiset nostavat talletuksiaan Kreikan pankeista ja siirtävät ne Sveitsin pankkeihin.  Tähän mennessä nostojen määrä lähentelee kahta miljardia eli kahtatuhatta miljoonaa euroa. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä, sanoo vanha suomalainen sananlasku. Nyt ns. tavallinenkin kansa siirtelee talletuksiaan pankeista sukanvarteen odottelemaan parempia päiviä.

Eläkeläisiä on Suomessa 1,4 miljoonaa eli 25 prosenttia maamme väestöstä vauvasta vaariin. Olen huolissani eläkerahastojen pääomien hupenemisesta taivaan tuuliin.  Katosihan rahastoista viime vuoden aikana kymmenen miljardia euroa sijoitustuottojen mentyä pakkasen puolelle. Toki ymmärrän, että ns. riskisijoituksia pitää tarkastella useamman vuoden akselilla, mutta siitä huolimatta olen edelleenkin huolissani.  Miksi?  Siksi, että Euroopassa menee huonosti lähes kaikilla valtioilla Saksaa ja Ranskaa lukuun ottamatta.

Ei liene salaisuus, vaikka hallituspuolueet eivät ole sitä kertoneetkaan, että Irlannin, Portugalin, Kreikan, Espanjan ja Italian julkinen velka on lähes 3.300 miljardia eli 3,3 biljoonaa euroa. Jos summa jaetaan tasan viiden valtion kesken, se tekee 660 miljardia per valtio.  Summa vastaa Suomen valtion vuosittaista budjettia (52,4 miljardia euroa) kaksitoistakertaisena.

Espanjan työttömyys lähentelee 25 prosenttia ja maan nuorista on jo joka toinen työttömänä.  Siinä vaiheessa, kun Espanja muuttuu maksumiehestä avun saajaksi, ovat EU:n asiat todella huonolla tolalla. Edellä kertomistani asioista ovat perussuomalaiset kansanedustajat viestittäneet hallituksemme ministereille, mutta puheet ovat menneet kuuroille korville. 

Eräässä työväenlaulussa lauletaan, että ”vielä koittaa toinenkin aika”, mutta nyt ei ole kysymys nykyistä paremmasta tulevaisuudesta, vaan asiat ovat menossa päinvastaiseen suuntaan. Hallituksen tulisikin ottaa lusikka kauniiseen käteen ja lopettaa suomalaisten veronmaksajien rahojen kärrääminen maamme rajojen ulkopuolelle.  Olen jo aiemmin todennut, että hallituskaudella 2012 – 2015 leikataan peruskuntien valtionapuja 3,4 miljardia euroa.  Nämäkin rahat istuva hallitus käyttää Saksan ja Ranskan pankkien tukemiseen hulttiomaiden avustamisen nimissä, vaikka niille olisi käyttöä kotisuomessakin.

KAUKO TUUPAINEN

kansanedustaja (ps)

Jyväskylä