Keskisuomalaisen Kolumni su 01.09.2013

Tässä reilun parin vuoden kokemattomuudella olen ihmetellyt eduskuntatyöhön läheisesti liittyvää kähmintää, salailua ja osatotuuksien esittämistä. Ymmärrettävästi kyse on lähinnä kuuden hallituspuolueen keskinäisestä kähminnästä ja hallitussopimuksesta poikkeamisista. Osatotuuksia kerrotaan myös vuosittaisten talousarvioiden laadinnan yhteydessä.

En ymmärrä sitäkään, että eduskuntaryhmät ovat perättäisinä vuosina eri mieltä yhdestä ja samasta asiasta, riippuen ovatko hallitusvastuussa vai oppositiossa.

Valtion tämän vuoden alkuperäinen talousarvio oli suuruudeltaan 54,1 miljardia euroa.  Velkaa otetaan tänä vuonna alkuperäisen ja lisäbudjettien mukaisesti ”vain” 9 miljardia euroa eli reippaat 16 % prosenttia vuosibudjetista. 

Totuus kuitenkin on, että tänä vuonna otettavan velan määrä on yli 20 miljardia eli noin 37 % budjetista.  Toki siitä käytetään 11 miljardia vanhojen lainojen lyhennyksiin ja kuoletuksiin, jolloin nettolainanotto on 9 miljardia euron luokkaa. Sekin on paljon rahaa.  

Olen useaan otteeseen kysynyt valtiovarainministeriön virkamiehiltä, paljonko ovat valtion investointimenot tänä vuonna?  Vastausta en ole saanut. Vastaamattomuus johtunee budjettirakenteesta, joka ei ole niin selkeä kuin peruskuntien talousarviot.

Esimerkiksi Jyväskylän kaupungin vuoden 2013 talousarviosta ilmenee, että investointimenot ovat yhteensä 56,3 miljoonaa euroa. Investointien kohteet on myös eritelty, joten valtuutettu tietää mihin lisävelanotto käytetään.

Toivottavasti valtionkin talousarvioon saadaan joskus, tältä osin, lisää avoimuutta.

Entisenä reviisorina ja tilintarkastajana kaipaan eduskuntatyöhön myös lisää rehellisyyttä. Vierastan sitä, että ennen vaaleja luvataan yhtä ja toista, mutta kun vaalit on pidetty, niin lupaukset unohtuvat.

Otanpa esimerkin vasemmistoryhmien työtavoista eduskunnassa. Kun vasemmisto oli oppositiossa Matti Vanhasen hallituksen aikana ja käsiteltiin vuoden 2011 valtion talousarviota, niin vasemmistoryhmien kesken syntyi kilpalaulanta kuntien valtionosuuksien lisäämisestä.

Sosialidemokraattien esittäessä lisäystä 300 miljoonaa euroa, pani Vasemmisto paremmaksi halutessaan budjettiin 731 miljoonaa euroa lisärahaa kunnille jaettavaksi. Näin siis toimittiin silloisessa oppositiossa. Kuinkas kävikään vuoden kuluttua?

Hallitukseen päästyään molemmat puolueet hyväksyivät hallituksen esityksen, jonka mukaisesti valtionosuuksia leikattiin voimakkaasti (631 miljoonaa) vuoden 2012 talousarviossa, leikkauslinjan jatkuessa myös tulevina vuosina.  Tämän vuoden vähennys oli valtion budjetissa 756 miljoonaa euroa.

Olen tietoinen valtion talouden voimakkaasta alamäestä, mutta kyllä eduskuntaryhmien ja -puolueiden tulisi tietää myös oppositiossa ollessaan, että missä mennään. Katteettomat esitykset pitäisi unohtaa, jos niiden takana ei voi seuraavana vuonna pysyä.

Ovat muutamat nimimerkkikirjoittajat huutaneet minunkin perään lupausten pettämisestä.  Olen kuitenkin 40-vuotisen poliittisen urani aikana todennut, ettei sellaisia lupauksia pidä tehdä, joita ei voi lunastaa.

 Olen sanonut eri yhteyksissä, että vien kuntalaisten toiveet ja esitykset eteenpäin niille areenoille tai toimielimiin, jotka niistä päättävät.  Enempää en ole luvannut, koska tiedostan, ettei yksittäinen luottamushenkilö ja valtuusto- tai eduskuntaryhmä päätä asioista, vaan päätökset syntyvät enemmistön toimesta.

Näin olen toiminut myös eläkeläisiä koskevissa asioissa, kuten taitetun indeksin poistaminen tai eläkekattoon siirtyminen.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä kokoontui menneellä viikolla Jyväskylässä. Kokous kiinnosti valtakunnan mediaa, eikä ihme, sillä paikalla oli 37 ryhmän jäsentä. Kokousväki ihastui sekä Hotelli- että kokous Paviljongin erinomaisiin tiloihin, palveluihin ja ruoan laatuun, josta kiitokset henkilökunnalle.

Perussuomalaisten kesäkokous ehdottaa ensi vuoden valtion talousarvioon mm. seuraavia asioita:

Yritysveron suuruudeksi 22 % ja lisäpanostusta PK-sektorille.  Alv:n alaisen toiminnan alaraja nostettava 20 000 euroon. Työllistäville pk-yrityksille on kehitettävä Viro-mallinen verotus. Tuloverotukseen on tehtävä inflaatiotarkistukset.

Energiaveroja on laskettava tuntuvasti. Windfall-vero peruttava.  Kotimaisen bioenergian asemaa on parannettava. Kuntien valtionosuuksien jatkuva leikkaaminen syytä lopettaa.

Lukija saattaa kysyä, että mitenkäs menetettävät verotulot ja lisääntyvät menot katetaan?  Se selviää myöhemmin syksyllä, kun perussuomalaiset julkaisevat oman varjobudjettinsa.  Tämä tapahtuu sen jälkeen, kun hallitus on iskenyt pöytään omansa.

Eduskuntaryhmä otti kantaa myös seuraaviin asioihin: Kunta- ja SOTE-uudistukset parlamentaariseen valmisteluun ja ns. pakkoruotsin poistoon.

 KAUKO TUUPAINEN

kansanedustaja,

valtiovarainvaliokunnan jäsen (ps)

Suur-Jyväskylän Lehti ke 21.8.2013

Toistaiseksi eduskunnan vanhimpana edustajana olen saanut ”toimeksiantoja” myös eläkeläisiltä. Useat ovat kyselleet, että ”miten makaa taitetun indeksin poistaminen?” Viime päivinä on tiedusteltu myös, että ”koska Suomen eläkeläisille saadaan eläkekatto”?

Taitettu indeksi tai paremminkin 16-jäsenisen ”Työeläkkeiden indeksijärjestelmää arvioineen työryhmän loppuraportti” on parhaillaan lausuntokierroksella. 124-sivuisen raportin lopputulema oli, ettei työryhmä esitä työeläkkeiden tarkistusmenettelyyn muutoksia.  Ei, vaikka viimeisen 15 vuoden aikana ansiotulot ovat nousseet 70 prosenttia ja eläkkeet vain 34 prosenttia. Toisin sanoen palkat ovat nousseet kyseisenä ajanjaksona kaksi kertaa enemmän kuin eläkkeet.

Meitä työeläkkeellä olevia on Suomessa yli 1,4 miljoonaa eli lähes 25 prosenttia maamme väestöstä. Kaikkien merkittävien puolueiden ehdokkaat, kokoomusta lukuun ottamatta, lupasivat viime eduskuntavaalien alla poistaa taitetun indeksin ja paluun puoliväli-indeksiin. Kun eduskunnassa asiasta äänestettiin viimeksi viime vuoden lopulla, ei yksikään keskisuomalainen hallituspuolueen edustaja lunastanut puheitaan.

Meitä eläkeläisiä arvostellaan siitä, että olemme – vanhoina ihmisinä – rasite asuinkunnillemme. Olen kertonut, että kuntien veronmaksajina olemme työikäisiä parempia. Esimerkiksi Jyväskylän kaupungin kunnallisveroprosentti on tällä hetkellä 20, jonka mukaisesti eläkeläinen maksaa verotettavasta tulostaan veroa kaupungille. Sen sijaan ansiotyötä tekevä kaupunkilainen maksaa veroa kaupungille keskimäärin noin viisi ja puoli prosenttiyksikköä vähemmän eli 14,5 prosentin mukaan.  Puhutaan ns. efektiivisestä veroprosentista. Tämä on hyvä muistaa kun eläkeläisiä arvostellaan.

Eläkeläisten eläkekatto puhuttaa myös kansalaisia. Eläkekatto on voimassa (v. 2013) kaikissa Euroopan maissa, paitsi Suomessa, Virossa, Tanskassa, Irlannissa, Alankomaissa ja Portugalissa.

Mikä olisi sopiva eläkekaton euromäärä Suomessa? Sveitsissä se on 5.700 euroa/kk, Saksan vanhoissa osavaltioissa 5.800 ja uusissa 4.900 euroa, Norjassa 6.400 ja Ruotsissa 4.190 euroa/kk. Asettuisiko Suomen katto 4.000 – 5.000 euron haarukkaan?

Kun keskustellaan eläkekatosta ja sen merkityksestä, täytyy tiedostaa, että todella suuria eläkkeitä nauttii vain pieni osa eläkeläisistämme. Noin 230 eläkeläistä kuittaa 10.000 – 12.000 euroa/kk ja noin sadan suomalaisen eläke on haarukassa 12.001 – 39.000 euroa/kk

Olen tiedustellut eläkkeiden kattoasiaa Eduskunnan täysistunnossa ja kyselytunnilla.  Ministeri Paula Risikko vastasi, että asia on ollut esillä keskusteluissa, mutta sitä ei ole järkevää toteuttaa Suomessa. Hän lupasi palata asiaan, kun eläkeneuvottelukunta on jättänyt raporttinsa. Minäkin palaan tuolloin asiaan – aivan varmasti.

 KAUKO TUUPAINEN

kansanedustaja,

valtiovarainvaliokunnan jäsen (ps)

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidesivu ti 20.8.2013

Jyväskylän Työväenyhdistys ry:n toiminnanjohtaja Kimmo Ojala (sdp) todisti kirjoituksessaan (Ksml 19.8.), että hän on tietoisesti unohtanut luetun ymmärtämisen. Ensinäkin esitin mielipiteeni Valtiovarainvaliokunnan Sivistys- ja tiedejaoston puheenjohtajana, en kaupunginvaltuutettuna. Tein sen siksi, että johtamani jaosto käsittelee sekä opetusministeriön että urheilu- ja kulttuuriministeriön talousarvioehdotukset ennen kuin ne esitellään valtiovarainvaliokunnalle ja eduskunnalle.

Olen parin vuoden aikana todennut, että kulttuuria on muuallakin kuin Helsingissä, jossa valtion tukea ovat saaneet esimerkiksi Oopperatalo. Musiikkitalo ja Kiesma. Olisi mielestäni kohtuutonta, että rahaa annettaisiin vielä Guggenheiminkin rakentamiseen ja jatkossa sen ylläpitoon. Asia ei ole vielä suinkaan taidemuseon osalta loppuun käsitelty, koska junttaus ja floppaus ovat parhaillaan käynnissä.

Ojalan väite, että Perussuomalaiset r.p. olisi oikeistolainen puolue, menköön hänen poliittisen kokemattomuutensa piikkiin. Totesin viimeksi viime lauantaina Tikkakosken Tohinoissa, että PS ei ole poliittisesti oikealla eikä vasemmalla, vaan pääsääntöisesti oikeassa ja askeleen edellä vanhoja puolueita. Tämä on näkynyt selkeästi niin eduskunnan äänestyksissä kuin Jyväskylän kaupunginvaltuustonkin päätöksissä. Tätä käsitystäni tukee myös gallupit.

Perussuomalaisten kolmihenkinen valtuustoryhmä vastusti vuosi sitten tarpeetonta Lutakon tunnelin rakentamista ja 13 miljoonan euron velanottoa Kankaan paperitehtaan maiden ja vanhojen, suojeltavien tehdasrakennusten ostoon.  Kankaan alue olisi voitu rakentaa samankaltaisella sapluunalla kuin Lutakonkin alue, koska kaupungilla on kaavoitusmonopoli. Näihin uhratut lähes 30 miljoonaa euroa olisi voitu käyttää kaupunkilaisten peruspalveluihin. Tätä ei demarien oikeistolaistunut ryhmä kuitenkaan hyväksynyt.

On ikävää kun työväenyhdistyksen nykyjohto vastustaa kulttuuria, joka on vuosisadan kuulunut työväenliikkeen perinteeseen. Kun aikoinaan toimin yhdistyksen päätoimisena sihteerinä niin yhdistyksessä arvostettiin sekä teatteri-, että musiikkitoimintaa.. On valitettavaa, että Eino Palanderin, Pentti Sahin ja Kalevin Olinin viitoittamalta polulta on yhdistyksen palkallinen johto erkaantunut.

Lopuksi totean, että en todellakaan vastusta teatterisalin rakentamista, mutta se tulee rahoittaa muilla kuin kaupungin varoilla. Ymmärsitkö tällä kertaa sanomani Kimmo?

KAUKO TUUPAINEN

kaupunginvaltuutettu (ps)

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalsta ti 13.8.2013

Guggenheimin taidemuseota ajetaan Helsinkiin kuin käärmettä pyssyyn. Mikäpäs siinä, jos se rakennetaan yksityisellä ja Helsingin kaupungin varoilla, mutta kun näin ei tapahdu, ollaan jälleen huutamassa valtiota apuun.

Minusta valtion edustajien ja ennen kaikkea ministeri Paavo Arhinmäen (vas) tulee olla jatkossa yhtä tiukkana taidemuseon suhteen kuin vuosi sitten. Ei valtionkaan rahkeet – tässä ajassa – aivan kaikkea kestä. 

Valtionvarainvaliokunnassa ja talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa on näytetty vihreää valoa sille, että Helsingin Stadionin lähes 200 miljoonaa euroa (alv 0) maksavaan peruskorjaukseen valtio osallistuu 100 miljoonalla eurolla.  Edellytyksenä on, että Helsingin kaupunki maksaa puolet peruskorjauksen kustannuksista.

”Helsingin Herrat” unohtavat usein, että kulttuurielämää on muuallakin kuin Kehä III sisäpuolella. Esimerkiksi Jyväskylän kulttuuriväki on parikymmentä vuotta haaveillut konserttisalista ja nyt viimeinkin on kaupunki päättänyt sijoittaa sen Lutakkoon Paviljongin viereen.

Kulttuuriministerin lupaama 50.000 euron avustus Jyväskylän konserttisalin suunnitteluun meni kiville, kun ministeriön virkamiehet kertoivat ministerille, ettei ketään ole aiemmin avustettu kulttuuritilojen suunnittelukustannuksissa.  Rakentamista luvattiin sen sijaan tukea.

Henkilökohtaisesti olen erittäin kriittinen siihen, että Guggenheimin museota tuettaisiin valtion verovaroista, koska kulttuuritoimintaa on muuallakin kuin Helsingissä.

KAUKO TUUPAINEN

Valtiovarainvaliokunnan

Sivistys- ja tiedejaoston puheenjohtaja (ps)

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalsta ti 6.8.2013

Senioripuolueen tarpeellisuuteen otti 3.8. Keskisuomalaisessa kantaa yhdistyksen varapuheenjohtaja Anja Koivistoinen.  Hän oli oikeassa kertoessaan, että yli 1,4 työeläkeläistä ei ole saanut heille kuuluvaa arvostusta maamme eduskunnalta.

Viime eduskuntavaalien alla molempien vasemmistopuolueiden ehdokkaat sanoivat olevansa eläkeläisten asialla ja vaativat puheissaan ja kirjoituksissaan ns. taitetun indeksin poistamista.  Kuinkas kävikään? Kun lakialoitteeni epäkohdan poistamisesta oli eduskunnan käsittelyssä, niin yksikään hallituspuolueiden keskisuomalaisista edustajista ei kannattanut esitystä. Se eläkeläisten etujen ajamisesta.

Mielestäni puolueita on Suomessa jo nyt tarpeeksi.  Eduskuntakynnyksen on ylittänyt kahdeksan puoluetta, joista kuusi on nykyisessä hallituksessa. Vanha suomalainen sanonta, ettei määrä korvaa laatua, pitää näemmä politiikassakin paikkansa.

Edustan näkemystä, ettei eläkeläisten etujen ajaminen parane sillä, että perustetaan uusia puolueita, koska vanhojen, suurten puolueiden eläkejärjestöjen jäsenet ovat uskollisia omille taustapuolueilleen. Kaikki eivät näytä tiedostavan, ketkä heidän asiaansa oikeasti ajavat päätöksentekohetkellä.

Onhan toki hallitus saanut jotain aikaankin viimeisen kahden vuoden aikana. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti 22.12.2011 työryhmän arvioimaan työeläkeindeksijärjestelmän mahdollisia muutostarpeita. Työryhmään kuului puheenjohtajan lisäksi 15 muuta jäsentä ja se saikin 9.1.2013 valmiiksi 124-sivuisen loppuraportin, jonka lopputulema oli, ettei mitään tarvitse tehdä. Ratkaisuun liittyy kahden Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n edustajan eriävä mielipide. Raportti on tällä hetkellä lausuntokierroksella ja sitä päästäneen käsittelemään eduskunnassa ensi vuoden alussa.

Senioripuolueen Koivistoinen on oikeassa siinä, että eläkeläisten asioita ajavat parhaiten eläkeläiset..  Eduskunnan pitäisi olla leikkaus täysi-ikäisten kansalaisten koostumuksesta, mutta näin ei ole.  Eläkeläisiä tulisi olla 25 prosenttia edustajista, mutta 50 edustajan sijasta meitä eläkeläisiä on siellä vain kymmenkunta. Ymmärrettävästi näin pieni porukka ei saa ääntään riittävästi kuulumaan, kun joukkoon mahtuvat ne kuuluisat takinkääntäjätkin.

KAUKO TUUPAINEN

kansanedustaja (ps)

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla ma 22.7.2013

Kirjoitin muutama viikko sitten jutun otsikolla ”Eihän meitä ole huijattu, eihän?” Tietämäni mukaan lähes puolensataa nimimerkkikirjoittajaa otti asiaan kantaa Keskisuomalaisen verkkosivuilla. Hyvä niin.  Saamani palautteen johdosta, avaan asiaa vielä hieman lisää.

Kirjoitukseni ”punaisena lankana” oli selvittää istuvan hallituksen toilauksia ja puheita lehden lukijoille, koska hallituspuolueiden edustajat eivät sitä ymmärrettävästi tee.

Suomen saamiin ”vakuuksiin” liittyy kustannuksia, jotka on pidetty kansalta piilossa. Valtiovarainministeriö on maksanut Kreikan ja Espanjan vakuusjärjestelyihin liittyen ns. asiantuntijakuluina yhteensä noin 921.000 euroa. Kreikan osuus vakuusjärjestelyistä on kolmeneljäsosaa eli noin 680.000 euroa.

Ei ole myöskään salaisuus se, etteivät muut EU:n jäsenmaat innostuneet Suomen saamista ”vakuuksista”, koska niissä ei ollut järjen häiventäkään, kuten olen jo aiemmin todennut.  Lisäksi Suomi maksoi osuutensa 1,440 miljardia euroa Euroopan vakausmekanismille (EVM) yhdessä erässä, kun muut EU-maat maksoivat osuutensa viidessä erässä vuosina 2012 – 2014. Menettelystä aiheutui Suomelle merkittävät korkotappiot, joista hallitus ei ole liiemmin huudellut.

Toistan lopuksi, ettei Kreikka tule koskaan selviämään veloistaan, joiden määrä on 180 % bruttokansantuotteesta (BKT). Jos Suomella olisi samassa suhteessa velkaa, olisi maamme velan määrä 360 miljardia euroa eli lähes 67.000 euroa jokaista kansalaista kohden.

Asia tiedostetaan jo Brysselissä ja Frankfurtissakin, muttei Helsingissä. Arvovaltainen yhdysvaltalainen talouslehti The Wall Street Journal (WSJ) kirjoitti jokin päivä sitten otsikolla ”Euromaat eivät saa koskaan rahojaan takaisin”. Mielestäni nyt olisi korkea aika vaatia Troikalta Kreikan erottamista eurosta ja todeta, että myönnetyt lainat on kirjattava alas jäsenmaiden – myös Suomen – kirjanpidossa. Hallituksen vastuuton vastuunkanto on tiensä päässä.

KAUKO TUUPAINEN

kansanedustaja,

valtiovarainvaliokunnan jäsen (ps)

Jyväskylä

Keski-Uusimaalehti, to 4.7.2013

Kaikki alkoi siitä, kun Suomen valtio päätti toukokuussa 2010 olla mukana Kreikan ensimmäisen, suuruudeltaan 110 miljardia euroa, lainapaketin rahoituksessa. Suomen osuus paketista oli 1,5 miljardia euroa. Silloinen valtiovarainministeri Jyrki Katainen sai koko hallituksen mukaansa tekemään bisnestä Kreikan kustannuksella. Hallituksen tavoitteena oli tehdä miljoonatolkulla voittoa, koska Suomi hyvän luottoluokituksen maana sai markkinoilta edullista lainaa, josta Kreikka joutui maksamaan korkeaa korkoa. Kyse oli siis sijoituksesta, jolloin ei tietenkään tarvinnut puhua minkään sortin vakuuksista. Kukapa nyt huonoja sijoituksia tekisi.

Kreikan ensimmäisen 110 miljardin euron tukipaketin ”isänä” toimi ns. troikka, jonka muodostivat Euroopan Unioni EU, Euroopan keskuspankki EKP ja kansainvälinen valuuttarahasto IMF.

Kolme vuotta myöhemmin troikan jäsenistä IMF myönsi tehneensä useita virheitä Kreikan tukipaketin osalta. Suurin moka oli, että vaikka Kreikka ei täyttänyt läheskään kaikkia valuuttarahaston kriteereitä, IMF myönsi varoistaan 30 miljardia euroa yhteiseen tukipakettiin. Lisäksi rahasto arvio Kreikan hallituksen mahdollisuudet selvitä vaikeuksistaan liian optimistisiksi.

Kreikan toisesta tukipaketista päätettiin heinäkuussa 2011. Tällöin perustettiin – myös Suomen eduskunnan enemmistön tuella – Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV), joka myönsi Kreikalle 130 miljardin euron lainan. Samanaikaisesti Kreikan lainoja annettiin anteeksi 107 miljardin euron arvosta. Suuria summia, kun niitä verrataan vaikkapa Suomen tämän vuoden talousarvioon, jonka suuruus on 54,1 miljardia euroa!

Ja sitten siirryn otsikkoasiaan. Nykyisen hallituksen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on useaan otteeseen kertonut eduskunnassa ja muuallakin, että Suomi sai antamalleen yli 2,2 miljardin euron takaukselleen vakuudet Kreikalta. Myöhemmin on ilmennyt, että saadut erittäin monimutkaiset ”vakuudet” eivät katakaan koko takausta, vaan ainoastaan 40 % siitä. Tällöin enin osa jää ilman vakuutta.  Lisäksi Suomi joutui antamaan takaukselleen 60 %:n ylitakauksen, jolle myöskään ei saatu vakuutta.

Myös puhe Kreikan antamista vakuuksista osoittautui huuhaaksi. Suomi ei tehnyt sopimusta Kreikan kanssa, vaikka Urpilainen näin kertoikin, vaan kreikkalaisten liikepankkien kanssa. Tiedossa piti olla, että Kreikan valtion lainoissa on ns. panttaamattomuussitoumus, mikä takaa sen, ettei joukkolainan haltijan asema heikkene suhteessa muihin velkojiin pantilla.

Hallituspuolueiden kansanedustajat puhuvat mielellään teillä ja turuilla, että Suomen saamana vakuutena on erään kansainvälisen investointipankin sulkutilillä ”riihikuivaa rahaa” 925 miljoonaa euroa.  Tämäkään väite ei pidä paikkaansa, sillä tilillä ei ole sentin senttiä. Rahat on laitettu aikoja sitten kiertoon ja niitä vastaa Suomen, Ranskan, Itävallan ja Hollannin valtion velkakirjat.

Meille on myös kerrottu valtiovarainministeriön suulla, että saadulle vakuudelle (925 miljoonaa) saadaan 30 vuoden aikana 3 %:n korkotuotto eli n. 1,3 miljardia, jolloin se vastaa Suomen antamaa takausta 2,2 miljardia euroa. Näinhän ei tule käymään, koska korkotuotto on tällä hetkellä vain 0,5 % ja näyttää siltä, että korot pysyvät jatkossakin alhaisina.

Sananhelinäksi jäi niin pääministeri Kataisen kuin valtiovarainministeri Urpilaisen viimekesäinen vakuuttelu, ettei Kreikan hätärahoituksen ehtoja tulla huojentamaan. Kuinkas kävikään? Tämän vuoden toukokuussa eduskunnan enemmistö päätti pidentää Suomen ERVV:n varainhankinnalle antamaa valtiontakausta. Kreikan luottojen takaisinmaksua lykättiin 15 vuodella ja samalla maa vapautettiin korkojen maksusta 10 vuodeksi.

Tällä päätöksellä sidottiin tulevien kansanedustajien kädet vuosikymmeniksi, sillä Kreikan luottojen laina-aikaa on pidennetty vuoteen 2058 ja Suomen antama takaus on voimassa vuoteen 2070 asti.

Totta kai ERVV:n saamat luotot erääntyvät sopimuksen mukaisesti ja korotkin on maksettava ajallaan, mutta ei hätää, sillä Suomi ja muut takaajamaat huolehtivat osakeyhtiön rahoituksesta sitoumustensa mukaisesti ja kansa maksaa.

Sanomattakin on selvää, ettei Kreikka koskaan selviä veloistaan, joten troikka (EU, EKP ja IMF) joutuu jatkuvasti pelastamaan valtion suoritustilalta ja konkurssilta.

Lopuksi totean, ettei Suomen saamalla ”vakuudella” ole käytännössä mitään arvoa. Vakuus laukeaa vain silloin, jos Kreikka rikkoo sopimusehtoja.  Sen ei tarvitse näin tehdä, koska EU-maat mielellään muuttavat Kreikka-lainojen sopimusehtoja, kuten jo on tehtykin. Laina-aikoja saatetaan pidentää hamaan tulevaisuuteen ja korkoja ei peritä lainkaan. Menettely ei riko sopimusta, joten Suomi jää nuolemaan näppejään vakuuksienkin osalta.

Tämä ei tietenkään ole kansalaisten huijausta, koska eduskunnan enemmistö on menettelyt siunannut. Olen kuitenkin asiasta tiukasti eri mieltä, mutta ketäpä se hyödyttää.

KAUKO TUUPAINEN

kansanedustaja,

valtiovarainvaliokunnan jäsen (ps)

Jyväskylä

Keskisuomalainen ma 31.5.2013

Viikko sitten saapui Helsinkiin joukko keskisuomalasia nuoria, jotka Eduskuntatalon edessä osallistuivat ”Painavaa asiaa” tilaisuuteen. Piipahdin siellä valiokuntakokousten välissä ja jouduin melkoiseen myllytykseen heidän esittäessään kysymyksiä erilaisista ajankohtaisista asioista.  Myös nuoria kiinnosti erityisesti ns. harmaa talous ja sen torjunta.

Olin viime lauantaina kolmisen tuntia Jyväskylän Kävelykadulla ja juttusille tuli kymmeniä kaupunkilaisia, joilla kaikilla oli myös ”painavaa asiaa”. Erityisesti minulta tivattiin eteläisen Euroopan maille annettavista tukipaketeista ja koska niistä luovutaan?  Vastasin, että aikaisintaan silloin, kun hallituksen koostumus nykyisestä muuttuu.

Kaupunkilaiset olivat myös huolissaan voimassa olevasta kaivoslainsäädännöstä, Suomen omavarallisuudesta, omaishoidosta, Total Korjausrakentaminen Oy:n ja sen työntekijöiden kohtalosta, energiatodistuksilla rahastamisesta, kaikkien eläkkeiden korottamiseksi vaikkapa 70 eurolla/kk, vakuutuslääkärien omaperäisestä toiminnasta, kansalaisten tietosuojasta ulosottoasioissa, yksityisten parkkiyhtiöiden räikeästä sakotusvimmasta ja ennen kaikkea Suomen hallituksen hulvattomasta valtion talouden hoitamisesta.

Pyrin antamaan kaikille kysyjille selkeän vastauksen ja lupasin osaltani viedä heidän asiansa ja toiveensa niille ”areenoille”, joissa päätöksiä tehdään. Totesin kuitenkin, ettei nykyinen eduskunnan enemmistö paljoakaan toivoa anna, mutta yritän kuitenkin.

Minulta tivattiin myös syytä siihen, miksi olen nykyisin perussuomalainen ja olenko nyt poliittisesti oikealla vaiko vasemmalla? Vastailin useille, että perussuomalaiset eivät ole poliittisesti oikealla eivätkä vasemmalla, mutta pääsääntöisesti oikeassa ja askeleen edellä ns. vanhoja puolueita.

Perussuomalaiset on sääntöjensä mukaisesti kristillissosiaalinen puolue, joka pyrkii hoitamaan niiden kansalaisten asioita, jotka vanhat puolueet ja ammattiyhdistysliike ovat unohtaneet. Näitä kansalaisryhmiä ovat lapsiperheet, eläkeläiset, opiskelijat, työttömät, pien- ja perheyrittäjät, pienipalkkaiset toimihenkilöt, viranhaltijat ja työntekijät.

Perussuomalaiset haluavat pitää koko Suomen asuttuna, josta syystä kannamme erityistä huolta maa- ja metsätalouselinkeinon harjoittajista. Puolustamme myös lähinnä Pohjanmaalla tapahtuvaa turkistarhausta, sillä jos se lopetetaan, tarhaus siirtyy rajojemme ulkopuolella, jolloin turkiseläinten olosuhteet heikkenevät melkoisesti. Kyse on myös lähes 5.000 alalla toimivan yrittäjän ja työntekijän toimeentulosta. Me emme halua lisätä tältäkään osin jatkuvasti kasvavaa työttömyyttä Suomessa.

Reipas viikko sitten järjestettiin Eduskunnassa julkinen kuuleminen perustuslaki- ja EMU-asioista. Tilaisuuteen oli kutsuttu eri valiokuntien jäseniä, eduskunnan virkamiehiä, ulkopuolisia asiantuntijoita sekä tietenkin median edustajia. Mukana olleena piti kaikille kirkastua, että EU ja sen lähes päivittäiset direktiivit murtavat jatkuvasti kansan valitseman Eduskunnan päätösvaltaa.

Erityisestä se kolahtaa Eduskunnan budjettivaltaan, syrjäyttämällä mm. valtiovarainvaliokunnan käsittelyn eräissä ERVV:n asioissa. Kaikille tilaisuudessa läsnä olleille tuli selväksi, että ns. hulttiomaiden pelastamisessa on heitetty nurkkaan Maastrichin sopimus, jonka mukaisesti kukin EU:n jäsenmaa vastaa omista veloistaan.

En halua olla ennustaja, mutta totean kuitenkin tässä ja nyt, että EU määrää jatkossa lähes kaiken itsenäisten valtioiden tulevien talousarvioiden sisällöstä.  Suomen valtion verotulot ovat tänä vuonna yli 36 miljardia euroa ja Suomi on saanut päättää niistä tähän asti itse. Kauhuskenaarioni onkin, että verojen keräämisen ja käytön päätösvalta siirtyy EU:lle osana liittovaltiota sekä Natoa ja tähän tyydymme.

Minulta on usein kysytty, että haluanko jatkaa kansanedustajana vielä tulevien vaalien jälkeen ja olenko kiinnostunut eurovaaliehdokkuudesta. Olen vastannut, että kansanedustajana pysyminen on viime kädessä kiinni ehdokkaan saamasta äänimäärästä ja eurovaaliehdokkaaksi en tule asettumaan. Miksi? Siksi, että PS:n puheenjohtaja Timo Soini ilmoitti kuukausi sitten, että kaikilta 20 ehdokkaalta vaaditaan englannin kielen ymmärtämisen ja puhumisen taito. Sitä minulla ei ole ja tunnettavuuteni rajoittuu Jyväskylän kaupunkiin ja lähiympäristöön.

KAUKO TUUPAINEN

kansanedustaja (ps), Jyväskylä

Keskisuomalaisen kolumni su 3.3.2013:

Kyllä luitte otsikon aivan oikein. Nykyinen kriisimaa Kreikka sekä Italia armahtivat maailmansotien jälkeisen Saksan velkoja vuonna 1953 tehdyn sopimuksen mukaisesti. Saksa ei ollut pariinkymmeneen vuoteen lyhentänyt velkataakkaansa. Silloinen Saksan liittotasavalta ja sen useat velkojamaat halusivat normalisoida maiden väliset taloussuhteet.

Lontoossa vuonna 1953 tehdyn sopimuksen perusteella Kreikka, Italia ja parikymmentä muuta maata sopivat antavansa osan Saksan veloista anteeksi. Saksan julkisesta ja yksityisestä velasta mitätöitiin noin puolet eli samalla prosenttimäärällä kuin nyt suunniteltu Kreikan velan armahdus. (Lähde: YT Teppo Eskelisen ja toimittaja Matti Ylösen kirja Tulosvaroitus).

Kuten tunnettua velkasuhteet ovat nyttemmin kääntyneet toisin päin. Saksan vastuut Kreikan veloista ovat 82 miljardia, Ranskan 62 miljardia ja pienen Suomenkin noin 5,4 miljardia euroa. Suomen takausosuus on suuri, kun sitä verrataan vaikka Suomen Neuvostoliitolle maksamiin sotakorvauksiin, jotka nykyrahassa ovat noin 4,1 miljardia euroa. Kukaan ei ole kiistänyt väitettäni, ettei Kreikka koskaan selviä nykyveloistaan (380 miljardia euroa) ellei niitä puoliteta.

Valtiomme talous ajelehtii kuin kaarnalaiva aallokossa. Ajelehtiminen johtuu siitä, ettei maamme hallitus ole kyennyt tekemään ratkaisuja talouden tasapainottamiseksi ajoissa. Ymmärrän sen johtuvan siitä, etteivät poliittiset äärilaidat ole päässeet yhteisymmärrykseen, vaikka vaikeudet ovat kaikkien tiedossa.

Eräs merkittävä syy on kehäkolmosen eteläpuolella oleva pääkaupunkiseudun asuntotilanne, jonka hoitamattomuus heijastuu myös muualle valtakuntaan. Sanomattakin on selvää, että jos asuntojen uustuotanto klikkaa, niin asuntojen hinnat hipovat pilviä. Eräs syy rakentamisen vähyyteen on asuntovelallisten korkovähennyksen heikentäminen. Hallituksen tulisikin lisätä voimakkaasti valtion tukemaa uudistuotantoa, jolloin ongelmasta selvittäisiin.

Maamme velkataakka on voimakkaassa kasvussa.  Valtiolla oli velkaa elokuussa 2008 ”vain” 48,5 miljardia euroa eli 9.326 euroa per jokainen suomalainen. Tämän vuoden lopussa velan määrä tullee olemaan 96 miljardia eli 17.800 euroa/asukas. Nettovelkamme lisääntyy tänä vuonna 7,1 miljardia euroa. Korkoja maksetaan 1,827 miljardia euroa.

Puhujakierroksilla olen huomannut, että kun puhutaan miljardeista, niin summan suuruus hämärtyy monen kuulijan aivoituksissa.  Olen hahmottanut nettovelan suuruutta kertomalla, että esi-isiemme ja – äitiemme Neuvostoliitolle maksamat suuret sotakorvaukset ovat nykyrahassa ”vain” 4,1 miljardia eli vajaa 60 % tämän vuoden nettovelan lisäyksestä. Velkakierre olisi saatava pysäytettyä, mitä nopeammin sitä parempi.

Täytyy rehellisesti todeta, ettei kuuden puolueen yhteisen hallitusohjelman synnyttäminen ollut helppoa. Vielä vaikeampaa on tehdä siihen jälkikäteen järkeviä muutoksia, koska nykyinen eurokriisi pahenee päivä päivältä.

Kukaan ei aavistanut neuvottelujen aikana kriisin tulevaa syvyyttä. Samaisessa velkakierteen suossa ovat myös Irlanti ja Portugali. Ratkaisevaa eurokriisissä on se, kuinka käy Espanjalle ja Portugalille? Selviävätkö maat kuiville omin avuin, vai tarvitaanko ja kuinka paljon EU:n apua?

Euroopan Unionin jäseneksi on pyrkimässä myös surullisen kuuluisa Kypros. Kaikkien tiedossa pitäisi olla, että maa on tullut kuuluisaksi venäläisen rahan pesupaikkana ja hämärämiesten temmellyskenttänä. Olisikin järkevää jättää maa toistaiseksi EU-ringin ulkopuolelle.

Omaishoitajien asema puhuttaa kansalaisia niin Jyväskylässä kuin muuallakin maassa. Kaupunginvaltuuston hyväksyessä viime vuoden joulukuussa kaupungin tämän vuoden talousarvion ei monikaan valtuutettu ollut tietoinen omaishoitajiin kohdistuvasta vääryydestä. Ihmettelen, ettei tieto kulkenut perusturvalautakunnista suuriin valtuustoryhmiin, joilla kaikilla oli edustus lautakunnassa. Oliko kyse tiedon panttaamisesta vai muusta salailusta, sitä minulle ei ole kerrottu. Perussuomalaisten silloisen kolmen henkilön valtuustoryhmällä ei ollut edustusta lautakunnassa.

Toivottavaa on, että valtuusto osoittaa Perusturvalautakunnalle tarvittavan lisämäärärahan, sillä se löytyy aivan varmasti 995,6 miljoonan euron budjetista, jos vain yhteinen tahtotila saadaan aikaiseksi.

Omaishoidon ongelmat on tiedostettu myös ”Isolla Kirkolla”, sillä Sosiaali- ja terveysministeriö on aloittanut ”Kansallisen omaishoidon kehittämisohjelman” valmistelun. Työtä varten STM asetti laajapohjaisen työryhmän, jonka toimikausi päättyy tämän vuoden lopulla. Toivottavasti ratkaisu löydetään ja kymmenet tuhannet omaishoitajat tulevat jatkossa saamaan tyydyttävän korvauksen raskaasta ja tärkeästä työstään.

Keskisuomalainen ke 9.1.2013

Jyväskylän kaupunginvaltuustossa tapahtui viime kuntavaalien jälkeen ”sukupolvenvaihdos”, kun valtuustoon valittiin 27 uutta valtuutettua. Toivottavasti ”uudet luudat lakaisevat ” yhteisymmärryksessä 40 kokeneen valtuutetun kanssa. Valtuustoryhmillä ja yksittäisellä valtuutetulla ei ole tulevalla valtuustokaudella varaa irtopisteiden keruuseen ja muuhun ryhmäkohtaiseen sooloiluun.

Nyt on yhteistyön aika, kun kaikilla valtuustoryhmillä on edustus kaupunginhallituksessa ja lähes kaikissa lautakunnissa. Menneitä ei kukaan muistele.

Merkittävästi valtion huonosta taloustilanteesta johtuen myös kuntien talous on ahtaalla.  Jyväskylän kaupunki on joutunut jo toisen kerran peräkkäin nostamaan kunnallisveroprosenttiaan turvatakseen kaupunkilaisten peruspalvelut. Tämänkaltainen tie on määränsä päässä. Peruspalveluista tinkimättä kaupungin talous on saatava tasapainoon ja voimistunut velkakierre katkaistava. Tässä tarvitaan peräänkuuluttamaani poliittista selkärankaa ja vastuunkantoa.

Kaupunginhallitus asettaa lähiaikoina taloustoimikunnan, jonka puheenjohtajaksi on syytä valita kaupungin ykkösvirkamies eli kaupunginjohtaja Markku Andersson. Paikallispolitiikkojen lisäksi toimikuntaan on syytä kutsua asiantuntijoita yrityselämän piiristä. Yrityselämän edustajia kaipaan myös perustettavaan Kilpailu- ja elinkeinopoliittiseen (KELPO) työryhmään. Uudet työpaikat ovat kullanarvoisia, joten niiden eteen on kaikkien toimittava.

KAUKO TUUPAINEN

kaupunginvaltuutettu (PS)

Jyväskylä