Keski-Uusimaa lehti, la 1.6.2019 ja Maaseudun Tulevaisuus ma 3.6.2019

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen johtaja Aki Kangasharju. Esiinnyitte viime keskiviikkona TV 1:n A-Studiossa. Toimittajan kysymykseen, kuinka 1,2 miljardin euron valtion menolisäys rahoitetaan, vastasitte mm. seuraavasti: ”Miksei puhuta vähiten haitallisten verojen, kuten kiinteistöverotuksen korottamisesta?”

Ymmärtääkseni kiinteistöverojen korotus ei kasvata valtion verotuloja, koska kiinteistövero tuloutetaan sille kunnalle, jossa kiinteistö sijaitsee. Vai onko lainsäädäntö tältä osin muuttunut?

KAUKO TUUPAINEN
eläkeläinen, talousneuvos

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla 16.5.2019

Olen ollut EU-kriittinen vuodesta 2011 alkaen, jolloin Eduskunnan päätöksellä suostuin useiden instituutioiden tilintarkastajaksi. Nämä tehtävät ”avasi silmäni” myös EU:n harrastamaan finanssipolitiikkaan, lähinnä sen tilintarkastukseen.

Vielä 2010 alussa Maarten Engwirda, hollantilainen EU:n tilintarkastuslaitoksen (ECA, European Court of Auditors) jäsen väitti, että EU:n varojen väärinkäytöksiä on lakaistu maton alle piiloon tilintarkastuslaitoksen toimesta, vaikka kyseisen instanssin kuuluisi valvoa varojen käyttöä ja paljastaa väärinkäytökset.

Myös aiempi EU:n päätilintarkastaja Marta Andreasen kertoi ”joutuneensa suunnattoman painostuksen alle, jotta hän piilottaisi totuuden EU:n varojen käytöstä”, ennen kuin komissio erotti hänet.

Viime vuosina epärehellisyys ja petokset ovat vähentyneet melkoisesti. EU:n tilintarkastustuomioistuimessa toimivan Suomen edustajan Hannu Takkulan mukaan vuonna 2017 löytyi vain 13 petosepäilyä, jotka on siirretty EU:n petostentorjuntaviraston OLAF:in jatkotutkimuksiin.

EU:n vuoden 2019 talousarvion mukaan ovat komission tekemät sitoumukset 166 miljardia euroa ja maksut 148 mrde. Maksamattomat sitoumukset jäsenmaille olivat vuoden 2017 tilinpäätöksen mukaan 267 mrde. Haluankin herättää kysymyksen, että kuinka EU pystyy lunastamaan komission tekemät tukipäätökset, kun jäsenmaat vaativat supistuksia maksuihinsa.

Suomi on viimeisen viiden vuoden aikana eli vv. 2013 – 2017 ollut nettomaksaja 2,470 mrde eli keskimäärin 494 me/vuosi. Jos ja kun Iso-Britannia jättäytyy pois EU:sta, vähenevät vuosittaiset tulot yli 13 mrde.

Tulevien meppien on siis syytä kiinnittää huomiota EU:n finanssipolitiikkaan, estettävä komission kaavailema jäsenmaiden yhteinen valtiovarainministeriö sekä vastustettava esityksiä jäsenmaiden omistamien yhtiöiden myynnistä. Suomen tärkein yhtiö VR on pidettävä jatkossakin valtion omistuksessa.

Pelkästään edellä kertomieni asioiden vuoksi on meidän suomalaisten syytä käydä äänestämässä tulevissa EU-vaaleissa, tuumii

KAUKO TUUPAINEN
eläkeläinen
Jyväskylä

TKeski-Uusimaa lehti la 4.5.2019 ja Keskisuomalainen su 5.5.2019

Olen eri yhteyksissä todennut, että 1,4 miljoonaa työeläkeläistä odottelee ns. taitetun indeksin muutosta eli eläkkeiden tarkistusta. Ihmettelen eduskunnan saamattomuutta asioiden hoidossa. Pari vuotta sitten ei yksikään kansanedustaja ”lotkauttanut korvaansa” asian etenemisen puolesta käsitellessään yli 80 000 kansalaisen allekirjoittamaa aloitetta.

Ovatko päättäjät tietoisia, että työeläkkeiden tarkistuksella kasvavat paitsi valtion myös kuntien ja seurakuntien verotulot? Miten niin? Minäpä kerron: Työeläkeyhtiöiden taseissa oli viime vuoden vaihteessa työssä olevien, eläkeläisten ja työnantajien maksamia sekä rahastojen sijoitustuottojen varoja 193,4 miljardia euroa.

Vuosina 1995 – 2017 on rahastojen kasvu ollut keskimäärin 7,5 miljardia euroa vuodessa.  Oletettavaa on, että kun lähivuosina korkotaso nousee, niin on turhaa spekulointia, että sijoitustuotot vähenisivät ja sen myötä rahastot tyhjenisivät.

Ehdotankin, että työeläkkeiden korotuksiin käytetään tulevina vuosina kolme miljardia euroa, josta verottajalle palautuu vuosittain noin miljardi käytettäväksi Kelan eläkkeiden tarkistuksiin tai muihin valtion tärkeisiin menoihin. Esitystäni voidaan kokeilla vaikkapa neljän vuoden ajan, jolloin asian vastustajat saavat dokumentoitua tietoa laskelmieni vahvistukseksi.

Ehdotukseni perustuu laskelmaan, jossa sijoitustuottojen korko olisi tulevaisuudessa ”vain” 3 % ja alkupääoma 193,4 miljardia euroa sekä vuosittainen sijoitustuottojen käyttö eläkkeiden maksuihin 3 miljardia euroa. Korostan, ettei veromaksajien budjettivaroja käytetä eläkkeiden korotuksiin senttiäkään, koska eläkkeiden tarkistus rahoitetaan rahastojen sijoitustuotoista.

Exel-taulukon avulla totean, että rahastojen taseiden arvo on – nostoista huolimatta – vuonna 2060 noin 425 miljardia ja vuonna 2100 noin 1 154 miljardia euroa ja rapiat päälle.

Mielestäni työeläkeyhtiöiden julkisuuteen tuomat arviot työeläkerahastojen taseiden arvon vähenemisistä eivät perustu faktoihin, vaan johtajien spekulaatioihin. Kukapa ”sitä omaa oksaansa sahaisi” – on käsitykseni mukaan heidän ajatuksenjuoksu – esittämälleni asialle.

KAUKO TUUPAINEN
eläkeläinen, talousneuvos
Jyväskylä

Keski-Uusimaa lehti ti 23.4.2019 ja Keskisuomalainen la 27.4.2019

O tempora, o mores

on kuuluisa latinankielinen ilmaisu ja tarkoittaa suomeksi ”Oi aikoja, oi tapoja”. Lausahdus pätee mielestäni hyvin vireillä olevaan hallitusneuvotteluun. SDP:n puheenjohtaja Rinne puhuu tänään yhtä ja huomenna toista koskien perussuomalaisten tuloa/menoa hallitukseen.

Olen aiemmin todennut eri yhteyksissä, että nykymuotoinen suomalainen parlamentarismi on tiensä päässä. Miksi? Siksi, että kun ollaan oppositiossa, niin vaaditaan menolisäyksiä yhteen jos toiseenkin menoerään. Kun päästään hallitukseen, niin leikataan samaisista määrärahoista.

Melkoista meininkiä on eduskuntavaalien jälkeinen hallituksen muodostaminen. SDP:n puheenjohtaja Rinne ei puheittensa mukaan kelpuuta perussuomalaisia hallitukseen, vaikka puolue sai viime vaaleissa 39 kansanedustajaa. Olisiko nyt korkea aikaa muuttaa systeemiä ja siirtyä kauan kaivattuun demokraattiseen parlamentarismiin? 

Tämä tarkoittaisi sitä, että hallitus valittaisiin samaan tapaan kuin maamme peruskunnissa ja kuntainliitoissa. Jos kuntien poliittinen vallankäyttö on pelittänyt maamme kaikissa kunnissa jo toista sataa vuotta, niin miksei se toimisi myös eduskunnassa?

Jos hallitus valittaisiin suoritettujen eduskuntavaalien tuloksen perusteella, niin maamme hallitukseen tulisi neljä demaria, kolme perussuomalaisten, kokoomuksen ja keskustan edustajaa sekä yksi hallituksen jäsen vihreistä ja vasemmistosta. Hallituksen puheenjohtajan eli päämisterin paikka kuuluisi tässä esimerkissä demareille.

Muiden ministereiden salkkujen jako sovittaisiin voimasuhteiden perusteella. Hallituksen ulkopuolelle jäisivät vähäisen kannatuksen vaaleissa saaneet pienpuolueet.

KAUKO TUUPAINEN
Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla. ke 10.4.2019

Vaikuttaa siltä, että asiantuntijoiden käyttö Eduskunnan valiokunnissa on ylittänyt kohtuuden.

Eduskunnassa on 16 valiokuntaa ja valtiovarainvaliokunnassa lisäksi 8 jaostoa, joiden kokouksiin eritasoisia asiantuntijoita kutsutaan valiokunnan oman harkinnan mukaan.

Eniten viime vaalikaudella tuhlasi yhteisiä veroeuroja Krista Kiurun (sd) johtama sosiaali- ja terveysvaliokunta, jossa vieraili 320 asiantuntijaa.

Monet heistä kävivät näyttäytymässä valiokunnan kokouksissa useaan otteeseen. Tätä ihmettelen. Eikö ”oppi” mennyt kerralla perille, vai mistä oli kyse uudelleen kuulemisella?

Asiantuntijalausunto on syytä pyytää etukäteen kirjallisena, jolloin valiokunnan jäsen voi siihen jo ennakolta perehtyä ja esittää tarvittaessa kysymyksiä valiokunnan kokouksessa. Lisäselvityksiä voidaan pyytää kirjallisena kuulemisen jälkeenkin.

Eivät asiantuntijoiden kuulemiset ilmaisia ole. Mediassa on kerrottu, että esimerkiksi Perustuslakivaliokunnassa vieraillut Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää on laskuttanut viime vaalikaudella 119 260 euroa esiintymisistään ja saman yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen 92 460 euroa.

Missä on edustajien omaehtoinen osaaminen ja tiedonhankinta, jos yksinkertaisiinkin kysymyksiin haetaan valmista vastausta asiantuntijoilta.

Olkoon esimerkkinä valiokunnan hylkäämä 84 420 suomalaisen allekirjoittama kansalaisaloite ns. taitetusta indeksistä.

KAUKO TUUPAINEN
talousneuvos, eläkeläinen
Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla to 4.4.2019

Demarien entinen valtuutettu Kimmo Ojala unohti kertoa (KSML 1.4.), että ollessani eduskunnassa perussuomalaiset – Timo Soinin johdolla – yrittivät saada Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan sekä ns. taitetun indeksin muutoksen että Kreikalle annettavien lainojen kasvun lopettamisen, mutta se ei kelvannut Jyrki Kataiselle (kok).

Totta on, että vuoden 2015 hallitusneuvotteluissa silloisen puheenjohtajan Timo Soinin toimesta syötiin lähes kaikki persujen vaalilupaukset. Päätavoitteena hänellä oli päästä ulkoministeriksi ja siinä hän onnistuikin kapinallisten (lue: myöhemmin siniset) avulla.

Nyt uusi perussuomalaisten puoluejohto on – osin painostukseni ansiosta – ottanut nykyiseen vaaliohjelmaan sekä taitetun indeksin muutoksen että eläkeläisten verokysymyksen, ainoana puolueena.

Entisen puoluetoverini Paavo Lipposen (sdp) toimesta toteutettu ”taitettuun indeksiin” siirtyminen vuoden 1996 alusta on muodostunut kirosanaksi lähes kaikille työeläkkeellä oleville. Miksi? Siksi, että vuodesta 1996 vuoteen 2017 on ansiotasoindeksi noussut 96,2 % mutta työeläkeindeksi vain 48,8 % eli jälkeenjääneisyys on ollut parinkymmenen vuoden ajalta 47, 4 prosenttiyksikköä.

Samalla ajanjaksolla eli vuosina 1996 – 2017 ovat rahastot kasvaneet 36 miljardista eurosta 202 miljardiin euroon eli 560 %. Vaikka puolenkymmentä kertaa on rahastojen sijoitustuottoja jouduttu käyttämään työeläkkeiden maksuun. niin rahastot ovat jatkaneet kasvuaan.

”Ojalan laskuoppi” oli minun ikäpolven kansakouluvaiheen matematiikan perusopetusta. Kimmon laskelmat osoittavat, että hän on sen täysin unohtanut tai kompetenssi ei ole riittänyt laskelmien tekoon.

Eläkerahastojen tuoton osalta Kimmo osoittaa tietämyksensä rajallisuuden. Olisi demarienkin syytä suunnata huomio eläkelaitosten (lue: työeläkeläisten) sijoitusvarojen hoidon keskinkertaiseen tasoon. Totean, että eläkerahastojen reaalinen tuotto on ollut taitetun indeksin aikana vuosittain vain 4,2 prosenttia. Kun tuottoa verrataan Suomessa pelkästään suurempien pörssiyhtiöiden (25 suurinta OMXH-25) tuottoon, niin se on ollut vuodesta 1988 osinkotuottoineen yli 9 prosenttia.

Vaikuttaa siltä, että demaritkin tyytyvät eläkelaitoksen lobbaukseen, yrittämättäkään itse selvittää laskelmien taustoja. Väittiväthän eläkelaitokset jo vuosikymmenet sitten, että ”Kun suuret ikäluokat tulevat eläkeikään, niin rahastot tyhjenevät … ”. Nyt he kaikki ovat eläkkeellä ja rahastot jatkavat kasvuaan, kuten edellä totesin.

Maahanmuuton lisääminen ei suinkaan helpota eläkeläisten asemaa. Miksi? Siksi, että heille täytyy ensin saada töitä, jotta he pystyvät maksamaan työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksut.  Näitä maksuja maksavat eläkeläiset, saamatta niistä verohelpotuksia. 

Pakolaiset ovat täydellisesti riippuvaisia yhteiskunnan myös eläkeläisten tuesta. YLE:n uutiset kertoivat jokin aika sitten, että maassamme piileskelee 8 000 kielteisen oleskelupäätöksen saanutta maahanmuuttajaa. Heille maksettaisiin 5 000 euroa sekä lentoliput, jos he suostuvat poistumaan maasta. Hintalappu on siis 40 miljoonaa euroa.

KAUKO TUUPAINEN
Jyväskylä

Keskisuomalainen la 9.3.2018

Niin hallituspuolueet kuin oppositiokin heränneet puolustamaan vanhusväestöä. Hyvä niin.

Perussuomalaiset, jotka ovat aina olleet ”askeleen edellä” ns. vanhoja puolueita, ovat nostaneet vanhuksia koskevat asiat esille lähes kymmenen vuotta sitten. Totesihan ex. puoluetoverini Raimo Vistbacka eduskunnassa 18.9.2009, että ”Suomen lainsäädännöstä löytyy vahvemmat oikeudet lypsylehmien ja vankien ulkoiluun kuin laitoksissa olevien vanhusten pääsy ulkoilmaan”.

Ymmärrettävästi oppositiopuolue ei saanut ajatuksiaan läpi eduskunnassa, mutta nyt on ”toinen ääni kellossa”, kiitos lähestyvien eduskuntavaalien.

Toivottavasti puolueet lämpenevät myös eläkeläisten asioille, sillä he kaipaavat päätöksiä taitetun indeksin muutoksesta ja eläkekatosta, Kelan maksamien eläkkeiden korotuksista ja omaishoitajien asemasta. Vai päteekö otsikossa mainitsemani sananlasku eli toisin sanoen ”paljon puhetta, mutta vähän villoja”.

KAUKO TUUPAINEN
eläkeläinen
Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla ke 30.01.2019ja Maaseudun Tulevaisuus pe 15.2.2019

On erinomainen asia, että VALVIRA eli sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto on puuttunut yksityisten hoiva- ja palvelukotien hoitajamääriin. Istuvan hallituksen privatisointi eli kunnallisten palvelujen alasajo on mennyt liian pitkälle jo vuosia sitten. Onko se ikäluokka, joka sai aikaan maamme vaurauden ja hyvinvoinnin, ansainnut huonon ja kalliin kohtelun yksityisissä palvelukodeissa? Mielestäni ei.

Entinen puoluetoverini, kansanedustaja Raimo Vistbacka totesi eduskunnassa jo 18.9.2009, että ”Suomen lainsäädännöstä löytyy vahvemmat oikeudet lypsylehmien ja vankien ulkoiluun, kuin laitoksissa olevien vanhusten pääsy ulkoilmaan”. 

Muutosta parempaan ei ole tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, kuten julkisuuteen tulleet epäkohdat kertovat. Olisiko tulevan eduskunnan ja hallituksen tehtävä jotain asiantilan parantamiseksi?

KAUKO TUUPAINEN
eläkeläinen
Jyväskylä

Suur-Jyväskylän lehti, ke 30.01.2019

Tunsin vuosi sitten suurta myötä häpeää, kun yksikään kansanedustaja ei puolustanut Suomen Senioriliikkeen alullepanemaa kansalaisaloitetta ns. taitetun indeksin muutoksesta sosiaali- ja terveysvaliokunnassa.  Ei, vaikka sen oli allekirjoittanut 84 820 äänioikeutettua kansalaista.

Taustaa työeläkelain muutoksille
Vuonna 1961 voimaan tullut eläkelaki takasi työeläkkeelle jääneille saman suuruisen korotuksen kuin palkansaajillekin. Tätä ”autuutta” kesti vuoteen 1977 asti, jolloin työeläkelakia tarkistettiin siten, että täysimääräinen korotus muuttui ns. Puoliväli-indeksiksi. Tällöin huomioitiin palkkojen korotuksista vain 50 % ja ja loput hintojen noususta.

Seuraava huononnus tapahtui v. 1996, jolloin päätettiin, että seuraavan vuoden alusta tuli voimaan nykyinen ns. Taitettu palkkaindeksi, jossa palkkojen osuus on 20 % ja hintojen osuus 80 %. Syynä oli Lipposen hallituksen pelko ”suurten ikäluokkien” eläköitymisestä.

Eläkerahastot ovat kasvaneet silloisesta (vuosi 1996) 36 miljardin euron tasosta 202 miljardiin euroon! Ansiotasoindeksi kasvoi samaan aikaan 96,2 % ja eläkeindeksi vain 48,8 %, joten jälkeenjääneisyys on 47,4 prosenttiyksikköä!

Oliko MOT-ohjelma oikeassa?
MOT-ohjelma kertoi hiljattain, ettei työeläkkeensaajien vaatima indeksikorjaus puoliväli-indeksiksi poista eläkeläisköyhyyttä, pitänee paikkansa, mutta mitä mieltä ollaan taitetun indeksin kuoppakorotuksesta? Kuoppakorotuksella tarkoitan työeläkkeiden jälkeenjääneisyyttä sen voimassaoloaikana. 

Esimerkkinä totean, että yli 80 vuotiaita työeläkeläisiä on Suomessa lähes 300 000. Heidän työeläkkeiden keskiarvo vuonna 2017 oli 1 174 euroa/kk. Tämän yksittäisen ryhmän eläkkeiden jälkeenjääneisyys palkansaajien saamiin korotuksiin nähden on 31,8 %.

Tämän ryhmän ”kuoppakorotus” nostaisi kuukausieläkkeen noin 1 550 euroon. Mistä saadaan yli 80 vuotiaiden eläkeläisten kuoppakorotuksen vaatima noin neljä miljardia euroa?

Korotus rahoitettaisiin eläkerahastojen kasvusta
Kahden viimeisen vuoden aikana eläkerahastot ovat kasvaneet yli 20 miljardia euroa. Taitetun indeksin voimaantulosta eli vuodesta 1997 alkaen noin 166 miljardia euroa!

Jos ja kun työeläkkeitä tarkistettaisiin, niin se mahdollistaisi myös Kelan maksamien eläkkeiden tarkistuksen. Miten? Siten, että työeläkkeiden tarkistus lisäisi verottajan tuloja noin 1,5 miljardin euron verran.

Valtion lisääntyneet verotulot mahdollistaisivat sen, että valtion budjettiin voitaisiin vuosittain lisätä riittävä määräraha käytettäväksi Kelan maksamiin eläkkeisiin.

KAUKO TUUPAINEN
eläkeläinen
Jyväskylä

Keskisuomalaisen ja Keski-Uusimaa lehden mielipidepalstalla su 13.1.2019

 Olen usein miettinyt ”Hävittäjä-kaupan järkevyyttä” suomalaisen veronmaksajan vinkkelistä. Totesin muutama vuosi sitten eli 11.6.2016 Lahdessa pidetyssä perussuomalaisten Puolueneuvoston kokouksessa, että eikö olisi järkevämpää ostaa veronmaksajien rahoilla ilmatorjuntaohjuksia kuin kovahintaisia hävittäjiä.

Puolustusministeri Jussi Niinistö oli tietenkin eri mieltä ehdotuksestani ja piti hävittäjähankintaa perusteltuna.

Tulipa mieleeni ”Kuuden päivän sota”, jossa Syyrian ja Egyptin johtajat ilmoittivat tavoitteekseen Israelin täydellisen tuhoamisen. 23. toukokuuta 1967.  Egypti sulki Tiraninsalmen Israelin laivaliikenteeltä, mitä Israel piti sodanjulistuksena.

Israel tuhosi yllätyshyökkäyksessä Egyptin ilmavoimat täydellisesti. Myös Syyrian ja Jordanian ilmavoimat tehtiin nopeasti toimintakyvyttömiksi. Siinain niemimaa, Golan ja Länsiranta joutuivat Israelin haltuun parissa päivässä.  (Lähde: Wikpedia).

Tämä vahvisti käsitystäni, että jos Suomi joutuu aseelliseen selkkaukseen jonkin toisen valtion kanssa, niin kyllä pommituksen kohteina ovat taatusti meidän vähäiset lentokenttämme ja niillä jököttävät hävittäjämme.

Eikö olisi viisaampaa käyttää torjuntaohjuksia hyökkäävien hävittäjien torjuntaan, jotta kenttiämme (myös varalaskupaikat) ei tuhottaisi jo alkumetreillä, kuten kävi edellä kertomassani ”Kuuden päivän sodassa”. Minä vaan kysyn?

KAUKO TUUPAINEN

eläkeläinen, talousneuvos

Jyväskylä