Keski-Uusimaa lehti, pe 26.6.2020

Useat osuuspankit ja osuuskaupat ovat viime kuukausina muuttaneet sääntöjään, koskien osuuskuntien edustajiston vaaleja. Aiempi suhteellinen vaalitapa on muutettu suoraksi henkilövaaliksi. Tällöin edustajiston jäseniksi valitan esimerkiksi 50 eniten ääniä saanutta henkilökohtaisen äänimäärän perusteella.

Ynnäilin Juhannuspyhien aikana, mikä merkitys muutoksella olisi kuntien valtuustojen kokoonpanoon, jos siirrytään nykyisestä suhteellisesta vaalitavasta suoraan henkilövaaliin.

Tulos yllätti, sillä se tekisi oikeutta ns. pienryhmille, suurten valtuustoryhmien jäsenmäärän pienentyessä valtuustossa. Kotikyläni lisäksi laskeskelin entisen asuinpaikkani (Järvenpää) lisäksi muutoksia Keravan ja Tuusulan kuntien valtuustoissa.  

Vihreät suurin ryhmä Järvenpäässä

Jos viimeksi vuonna 2017 pidetyissä kuntavaalissa olisi ollut suhteellisen vaalitavan sijaan suora henkilökohtainen vaali, niin Vihreät olisivat saaneet Järvenpään valtuustoon neljä lisäpaikkaa ja tulleet valtuuston suurimmaksi ryhmäksi 12valtuustopaikalla.  Valtuustopaikkoja olisivat demarit ja keskusta menettäneet kaksi paikkaa.

Nykyinen suhteellinen vaalitapaa vääristää Järvenpään vaalitulosta, jos 123 äänellä ei yllä valtuuston jäseneksi, mutta 83 äänellä pääsee päättämään.

Vihreät suurimmaksi ryhmäksi myös Keravalla

Henkilökohtainen suora vaalitapa viimeksi pidetyissä kuntavaaleissa nostaisi myös Keravalla Vihreät suurimmaksi ryhmäksi, sillä he olisivat saaneet kolme lisäpaikkaa, jolloin ryhmän suuruus olisi 12 valtuutettua.

 Toiseksi eniten vaalitavan muutoksesta olisivat hyötyneet Perussuomalaiset kahdella lisäpaikallaan.  Menettäjinä olisivat olleet kokoomus ja demarit kahdella paikalla ja keskusta yhdellä.

Nykyisen vaalitavan mukaan Keravan valtuustoon ei päässyt 121 äänellä, mutta 78 ääntä riitti valtuuston jäsenyyteen.

TUPU olisi ollut yllättäjänä Tuusulassa

Samankaltaisia muutoksia olisi tapahtunut vaalitavan muutoksesta johtuen myös Tuusulassa. TUPU olisi noussut viidellä lisäpaikallaa kunnan suurimmaksi ryhmäksi 15 valtuutetulla. Rannalle jääneet ”tupulaiset” saivat erittäin tasaisen äänimäärän, joka viiden valtuutetun välillä vaihteli 108 äänestä 99 ääneen.

Myös Vihreät ja Keskusta olisivat saaneet yhden lisäpaikan. Valtuustopaikan olisi joutunut jättämään suorassa henkilövaalissa neljä demaria ja yhden paikan olisivat menettäneet PS, vasemmisto sekä keskusta

Suhteellisen vaalitavan mukaisesti, valtuustoon ei Tuusulassa yltänyt 108 äänellä, mutta 74 ääntä riitti valtuustopaikkaan.

Lopuksi korostan, että edellä esittämäni on vain spekulointia, sillä sanomattakin on selvää, etteivät suuret puolueet halua muuttaa nykyistä lainsääntöä. Jos näin tehtäisiin, niin kansalaisten (lue: äänestäjien) vaikutusvalta ”oman suosikin” saamiseksi valtuustoon paranisi ja suurten puolueiden merkitys vähenisi, kuten edellä kerroin.

KAUKO TUUPAINEN

Viispiikinen-lehti, ke 24.6.2020

Olen seurannut usean vuoden ajan eräiden pohjoisen Keski-Suomen kuntien selviytymistä tämän päivän arjessa. Keskustelu on ajankohtainen varsinkin Kyyjärven kunnan osalta. Entisenä pitkäaikaisena maakuntavaltuutettuna ja kuntayhtymän tilintarkastajana olen ”harmissani”, jos kuntaliitoksen vuoksi joudutaan muuttamaan maakuntamme rajoja.  

Minusta olisi järkevää, että nykyiset ”K-kunnat” eli Kannonkoski, Karstula, Kivijärvi ja Kyyjärvi muodostaisivat uuden yli 7 000 asukkaan kunnan.  Muistelen, että noin 15 vuotta sitten, kunnat kävivät alustavia keskusteluja kuntien välisestä palveluyhteistyöstä.

Emokunnaksi asettaisin Karstulan, sen suurimman asukasluvun (3 900) perusteella. Kuntaa on hoidettu hyvin eläkkeelle jääneen kunnanjohtaja Jukka Hiltusen yli 3o vuotisen kauden aikana. En ole muidenkaan ”liitoskuntien” johtajien suhteen kuullut moitteita.

Olen saanut läheltä seurata Jyväskylän, Säynätsalon, Korpilahden ja Jyväskylän maalaiskunnan sekä niiden seurakuntien liitoksia. Vaikeuksia oli, mutta lopulta ”kaupunkilaisjärki” voitti ja nyt yhdessä eletään lähes sulassa sovussa.

Sanomattakin on selvää, että kuntaliitoksen hyödyt näkyvät vasta vuosien jälkeen eli tulevaisuudessa. Uuden kunnan tulisi olla elinvoimainen, alueellisesti eheä ja organisoinniltaan toimiva suurkunta. Jotta tähän päästään, niin nyt olisi oikea hetki saada aikaiseksi kuntien yhdistämisselvitys, esimerkiksi kuntajakoselvittäjän johdolla.

Selvityksen kohteena tulee olla uuden suurkunnan hallinto, talous, sosiaali- ja terveyspalvelut, koulu- ja tekninen toimi jne. Uskon, että ”Neljän Koon” kunnanjohtajista löytyy riittävää osaamista kaikkien edellä mainitsemieni osa-alueiden koordinointiin, jopa ilman ulkopuolista konsulttia.

Yhdistämisneuvotteluja auttanee sekin, että lähes kaikkien kuntien valtuustoissa on yhden merkittävän puolueen enemmistö. Puolueen, jonka tarkoituksena on pitää maamme asuttuna, etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Tästä periaatteesta pitänevät kiinni muidenkin puolueiden valtuustoryhmät.

Uskon, että uuden suurkunnan toimesta nykyinen kuntien tuloveroprosentti, mikä vaihtelee Kannonkosken 21,00 ja Kyyjärven 22,50 prosentin välillä, pystytään jatkossa pitämään kohtuullisena. Sama koskee myös kiinteistöveroprosentteja.

Toivonkin, että yhteinen suurkunta saadaan perustettua ennen tulevaa uutta maakuntahallintoa, sillä tällöin seutukunnan asukkailla on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa uuden maakuntavaltuuston päätöksiin ja ennen kaikkea Keski-Suomi säilyy nykyisen suuruisena maakuntana.

Kuten olen jo pariin kertaan todennut, pidettäköön maakuntamme nykyisenä, jotta voimme jatkossakin kajauttaa ilmoille jo vuonna 1920 ensiesityksen saaneen, Keski-Suomen kotiseutulaulun, jonka sanoissa todetaan: ”Täällä on naapuri heimoni verta, täällä on ystävä voittamaton, tänne, ah tänne on kaipaus kerta, täällä on kaikki mi kallista on”.

KAUKO  TUUPAINEN
ex. maakuntavaltuutettu, talousneuvos
Jyväskylä

Keski-Uusimaa lehti, su 7.6.2020 ja Maaseudun tulevaisuus 12.6.2020

Nykyparlamentarismistä todelliseen demokratiaan

Suomalainen parlamentarismi on mielestäni ollut jo jonkin aikaa tiensä päässä. Kun nykysysteemissä hallitus vaihtuu oppositioksi, niin ”vastuu” vaihtuu räksytykseksi. Yhteiskuntarauha järkkyy jatkuvasti eri syistä. Kokonaisvaltaista vastuuta ei näytä kantavan kukaan, vaan eritasoinen politikointi ja kinastelu jatkuvat vuodesta toiseen.

Yli 40 vuotta kunnallispolitiikassa mukana olleena olen pohdiskellut, että myös valtion politiikassa tulisi siirtyä todelliseen demokratiaan. Tällöin maamme hallitukseen tulisi kaikkien – suurten puolueiden – edustus vaalituloksen mukaan.

Viime vaalien (2019) perusteella esimerkiksi 16 ministerin hallitukseen tulisi SDP:stä ja Perussuomalaisista neljä ministeriä, Kokoomuksesta kolme, Keskustasta ja Vihreistä kaksi ja Vasemmistoliitosta yksi ministeri.  Hallituksen puheenjohtajan eli pääministerin paikka kuuluisi tässä esimerkissä suurimmalle ryhmälle eli SDP:lle.  Muiden ministeripaikkojen jako tapahtuisi sopimuksen mukaan. Hallituksen ulkopuolelle jäisivät vain vähäisen kannatuksen saaneet pienpuolueet ja valitsijayhdistykset.

Nykyparlamentarismi on kaupunkilaisjärjen vastaista, kun 4,5 %:n osuudella kansanedustajista saa hallitukseen kaksi ministeriä, mutta 38,5 %:n osuudella (77 kansanedustajaa) jää ilman.

Totta kai esittämässäni ”Todellisessa demokratiassakin” saattaa tulla erimielisyyksiä hallituksessa olevien kesken. Useasti ns. yhden asian kannattajat, kuten Vihreät (ilmastovöyhötys), RKP (pakkoruotsi) ja Vasemmisto (Kreikan lainat anteeksi), ovat lähteneet lätkimään hallituksesta, mutta aina on sopu löytynyt ja elämä jatkunut.

Jos Suomen 310 kuntaa pärjäävät ilman nykyisenkaltaista parlamentarismiakin, niin miksei eduskuntakin. Enemmistö löytyy aina ja kun nykyistä hallitusohjelmaa vastaavat sopimukset syntyvät peruskunnissa, niin miksei eduskunnassakin.

KAUKO TUUPAINEN

Keski-Uusimaa lehti, ke 27.5.2020, Keskisuomalainen, to 28.5.2020 ja Maaseudun tulevaisuus 1.6.2020

Olen ihmettelyt, että miksei polkupyöriin voida jo kokoamisvaiheessa asentaa ns. GPS-sirua, mikä paljastaisi, missä päin Suomea polkupyörä on varastamisen jälkeen.

Muistelen, että joitakin kuukausia sitten löydettiin varastettu ruohonleikkuri vastaavanlaisen sirun ansiosta.

Sirun hinta on pieni lisäkustannus arvokkaisiin 2 000 – 10 000 euron hintaisiin polkupyöriin, joita varastellaan nykyisin satoja kappaleita kuukaudessa.

Uskon, että myös vakuutusyhtiöt suosivat hinnoittelussaan ”sirullisia” pyöriä. Vai olenko väärässä?

KAUKO TUUPAINEN
Jyväskylä

Keski-Uusimaa lehti la 23.5.2020

Nimimerkki ”Yksi heistä” kaipasi eläkeläisten omaa puoluetta (K-U 20.5.) Esitys on erinomainen, mutta sillä ei ole tulevaisuutta. Miksi? Siksi, että Suomeen on perustettu eläkeläisten puolue jo kahdesti.

Ensimmäinen yritys tapahtui 24.10.1985, jolloin Seinäjoella perustettiin Suomen Eläkeläisten Puolue (SEP) .

Puolue oli puoluerekisterissä kahteen otteeseen eli vv. 1985 – 1991 ja 1992 – 1999, muttei koskaan saanut yhtään kansanedustajaa eduskuntaan ja poistettiin myöhemmin rekisteristä.

Toinen eläkeläisten puolue perustettiin sen jälkeen, kun SEP hajosi riitoihinsa.

Uusi puolue merkittiin puoluerekisteriin tammikuussa 1991 ja sai nimekseen Riippumattomat Sitoutumattomat Eläkeläiset Suomessa (RSES).

Samana vuonna nimi muuttui ensin Eläkeläiset Kansan Asialla (EKA) ja saman vuoden kesällä nimeksi tuli Suomen Senioripuolue. Puolueen toiminta oli melko kivikkoista, sillä järjestö poistettiin puoluerekisteristä kolmesti eli vuosina 1995, 2003 ja 2011, koska sekään ei saanut ensimmäistäkään kansanedustajaa.  

Suomen Senioripuolueen toiminta päättyi vuonna 2011, jolloin sen jäsenmäärä oli noin 500, joskin jäsenmaksun maksaneita oli vain sata.  

Viimeisenä puheenjohtajana toimi jyväskyläläinen Anja Koivistoinen.  Pienenä kuriositeettina kerron, että Anja pyysi minuakin puolueen puheenjohtajaksi, mutta toki kohteliaasti kieltäydyin tehtävästä.

Lopuksi totean arvoisalle nimimerkille, että vaikka esityksesi on todella hyvä, niin Suomen 1,5 miljoonaa eläkeläistä haluaa toimia omien puolueittensa taustayhteisössä eli niiden eläkeläisjärjestöissä ja eivät ole riittävästi kiinnostuneita omista asioistaan.

Tätä todistaa sekin, ettei eläkeläisten kattojärjestö EETU ry ole halukas hoitamaan sille kuuluvia tehtäviään eli ajamaan mm. ns. taitetun indeksin poistamista.

KAUKO TUUPAINEN
eläkeläinen, talousneuvos

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla to 7.5.2020

EU:n liittovaltio – hyvä vaiko paha?

Suomen valtiota ollaan EU:n toimesta viemässä kohti liittovaltiota. Tähän toteamukseen olen tullut seuratessani EU:n viimeaikaisia päätöksiä.

Iso-Britannia on vetänyt EU:sta omat johtopäätöksensä ja palaamassa jälleen itsenäiseksi valtioksi. Pitäisikö Suomen miettiä samaa? Mielestäni pitäisi.

Suomi on jo nyt melkoinen nettomaksaja EU:ssa.  Viimeisen kuuden vuoden aikana (vv. 2013 – 2018) on nettomeno ollut 3 050 miljoonaa euroa eli keskimäärin 508 miljoonaa euroa per vuosi. Maksut ovat melkoisessa nousupaineessa, kiitos eräiden hulttiomaiden, kuten Kreikka, Italia ja Portugali.

EU:n liittovaltiohan tarkoittaisi lähinnä sitä, että kaikilla EU:n jäsenmailla olisi yhteinen valtiovarainministeriö, talousarvio ja jopa presidentti. Suomi olisi vain yksi osavaltio 27 muun osavaltion joukossa ja toteuttaisi kiltisti kaikki EU:n päätökset.  Mihin nykyistä Eduskunnan päätösvaltaa enää tarvittaisiin? Vastaan ei mihinkään, tai tarkemmin mietittynä direktiivien toteuttamiseen.

Suomen valtionvelka oli maaliskuun lopussa 117,7 miljardia euroa eli 21 225 euroa jokaista suomalaista kohden.  Suomen julkisen talouden velkaantumisaste eli EDP-velka on 58,9 %, joskin se on nousussa tunnetuista syistä.

Suomi joutuu ottamaan lisävelkaa – koronalainojen lisäksi – myös, jos Italian vaatimuksiin suostutaan. Onhan kyseisen maan EDP-velka jo 132 %. Suomen hallituksen ei pitäisi missään olosuhteissa suostua EU:n talousarvion kasvattamiseen, sillä rahathan menisivät ensisijaisesti paitsi Italian, myös Kreikan, Portugalin ja Ranskan valtioiden talouden tasapainottamiseen. 

Jos ja kun velkaa otetaan, niin ns. eurobondit eli jäsenmaiden yhteiset joukkovelkakirjat tulisi kiertää kaukaa. Miksi? Siksi, että lainojen kustannukset jaettaisiin kaikkien jäsenmaiden kesken. Tämä saattaisi tarkoittaa sitä, että eräät hulttiomaat lisäisivät vastuuttomasti velkaantumistaan, koska muut jäsenmaat hoitaisivat velkojen korot ja lyhennykset.

KAUKO TUUPAINEN

Keski-Uusimaa lehti , ma 4.5.2020

Tapoihini ei kuulu olla erimieltä minua fiksumpien kirjoittajien kanssa, mutta nyt olen. Professori Mauri Airila kirjoitti kolumnissaan (K-U 19.4.2020), ettei työeläke ole myöhennettyä palkkaa. Höpö höpö. Siinä hän on oikeassa, että eläke määräytyy ihan eri tavalla kuin palkka. Mielestäni eläke on myöhennettyä palkkaa samaan tapaan kuin osuuskaupan bonus on myöhennettyä alennusta.

Taustaa mielipiteelleni. Nykyinen työeläkelaki tuli voimaan heinäkuussa 1962. Tällöin ajatus oli, että eläkettä maksetaan 40 prosenttia eläkkeelle jäämishetken palkasta. Samalla päätettiin, että työeläkettä korotetaan vuosittain samalla prosentilla kuin palkkojakin. Vuoden 1975 alusta prosentti korotettiin 60 %:iin eläkkeellejäämishetken palkasta.

En minäkään ole kuullut eläkeläisten irtisanomisista, mutta eläkkeen maksun päättymisestä olen tietoinen. Sehän päättyy välittömästi, kun eläkeläinen poistuu keskuudestamme.

Siinäkin kirjoittaja on oikeassa, etteivät eläkkeet hyppele palkkojen tapaan. Totuus on se, että työeläkkeet ovat jääneet parikin kertaan paikoilleen, kun palkat ovat hyppelehtineet ylöspäin.

Ensimmäinen heikennys työeläkkeisiin tuli jo vuonna 1977, kun eläkkeitä ei nostettukaan samalla prosentilla kuin palkkoja. Toimittiin päinvastoin eli eläkkeitä leikattiin.  Tällöin puhuttiin ns. puoliväli-indeksistä. Toinen heikennys tuli vuoden 1996 alusta, jolloin siirryttiin nykyiseen ns. taitettuun indeksiin ja jälleen eläkkeitä leikattiin.

Toistan jälleen kerran, että me työeläkkeellä olevat 1,5 miljoonaa kansalaista olemme todellakin vauhdittamassa kansantalouttamme. Meitä on valtion toimesta petetty raskaasti, sillä myöhennettyä palkkaamme eli eläkettämme on leikattu jo kahdesti. Eläkkeet eivät ole vuosikymmenien saatossa nousseet samalla prosentilla kuin palkat. Sen sijaan lähes miljoona työeläkeläistä maksaa edelleenkin sekä työeläke- että työttömyysvakuutusmaksua lähes 10 prosenttia korkeamman verotuksen muodossa kuin palkansaajat samasta tulosta.  

Maksukykyä eläkeyhtiöillä kyllä olisi, sillä onhan yhtiöiden taseissa tälläkin hetkellä varoja reilusti yli 210 miljardia euroa. Ainut hyvä puoli asiassa on, että varat toimivat eräänlaisina finanssipolitiikan puskureina ja mahdollistavat valtion edullisen lainansaannin.

KAUKO TUUPAINEN
eläkeläinen, talousneuvos

Keski-Uusimaa lehti, ke 15.4.2020

Eräs helsinkiläinen esitti Helsingin Sanomien sivuilla absurdin mielipiteen, että me eläkeläiset lainasimme säästöistämme varoja valtiolle.  Kirjoittajan idea oli, että jos 100 000 eläkeläistä lainaisi valtiolle 2000 euroa, niin valtion kassaan kertyisi korotonta lainaa 200 miljoonaa euroa. Totean näin, koska valtio ei siitä hyödy senttiäkään.

Olen tietoinen. että valtio sai joitakin viikkoja sitten 750 miljoonan euron lainan 4,5 vuoden maksuajalla ns. miinuskorolla eli – 0,146 %. Tämä tarkoittaa sitä, että lainan takaisinmaksuhetkellä, velan määrä on noin 4, 915 miljoonaa euroa pienempi kuin otettaessa, lainan supistuttua noin 745,085 miljoonaan euroon.

Toiseksi valtionkonttorille tulisi melko kalliiksi rekisteröidä satatuhatta lainanantajaa rekistereihinsä ja huolehtia aikanaan lainojen takaisinmaksusta.

KAUKO TUUPAINEN
talousneuvos, eläkeläinen

Keski-Uusimaa lehti la 28.3.2020

Olen otettu kun Tuusulan aktiivinen eläkeläinen Jori Porspakka tarttui kynään ja otti kantaa aiempaan kirjoitukseeni (K-U 15.3) työeläkkeiden jälkeenjääneisyydestä. Kiistän kuitenkin unohtaneeni mitään. Kirjoitukseni ”punainen lanka” oli laajentaa nimimerkki Papan esille nostamia asioita.

Olen tietoinen, että EU:n määrittämän köyhyysrajan alapuolella elää tällä hetkellä yli 430 000 suomalaista.  Olen myös tietoinen, että Kimmo Kiljusen 24.3.2016 tekemän ”Kansalaisaloite työeläkeindeksin palauttamisesta palkkaindeksiksi”, allekirjoitti 85 337 kansalaista. Aloite tyrmättiin kaikkien eduskuntaryhmien toimesta ensin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja myöhemmin eduskunnassa.

Otin päätöksiin kantaa julkisesti kirjoittamalla 1.12.2017 muutamissa lehdissä mm. seuraavaa: ”Tunsin myötä häpeää perussuomalaisia kohtaan, kun he yhtyivät kokoomuksen ja keskustan näkemykseen. siitä että ”Rahastojen tuotot ovat jo käytössä eläkkeiden maksussa. Jos rahastoja ryhdytään syömään nykyistä nopeammin, on edessä ennen pitkää eläkemaksujen korotus tai eläke-etuuksien pieneneminen”.

Kansanedustajat eivät tienneet, ettei työeläkerahastoja ole käytetty kertaakaan eläkkeiden maksuun, vaan pari-kolme kertaa on eläkkeiden maksuun osoitettu myös rahastojen sijoitustuottoja, joten rahastot ovat jatkaneet kasvuaan vuosikymmenestä toiseen.

Minulla on käsitys, että kaikki puolueet vastustivat Kimmo Kiljusen alullepanemaa kansalaisaloitetta siksi, kun hän oli asettunut demarien eduskuntavaaliehdokkaaksi. Politiikka on raadollista.

Edellä esittämääni ajatusta poliittisesta raadollisuudesta tukee sekin, että Kiljusen myöhemmin eli 3.9.2019 tekemää lakialoitetta tuki vain 9 kansanedustajaa, joista neljä demaria.  Ritva ”Kike” Elomaan aloite sai taakseen sentään 25 allekirjoittajaa.

KAUKO TUUPAINEN
eläkeläinen

Keski-Uusimaa-lehti su 15.3.2020

Nimimerkki Pappa otti 11.3. tämän lehden Tekstiviestit-palstalla kantaa ns. eläkeleikkurin poistamisesta. Olen nimimerkin kanssa asiasta tismalleen samaa mieltä.

Kun voimassa oleva työeläkelaki tuli voimaan heinäkuussa 1962, niin sen tarkoituksena oli säilyttää eläkeläisen tulotaso tulevaisuudessa samalla tasolla kuin se oli eläkkeelle jäämishetkellä eli 40 % palkasta. Vuoden 1975 alusta prosentti korotettiin 60 %:iin eläkkeellejäämishetken palkasta. Työeläkkeet nousisivat vuosittain samalla prosentilla kuin palkatkin. Onhan työeläke tavallaan ”myöhennettyä palkkaa” samaan tapaan kuin vaikkapa S-Kaupan bonus on myöhennettyä alennusta.

Tätä autuutta kesti aina vuoteen 1977 asti, jolloin Eduskunta muutti maksuperustetta siten, että työeläkkeiden korotuksista palkkojen nousun osuus oli 50 % ja hintojen osuus samoin 50 %.  Puhuttiin ns. puoliväli-indeksistä.

Varsinainen heikennys tapahtui v. 1995, jolloin Paavo Lipposen hallitus säikähti ns. suurten ikäluokkien eläköitymistä ja muutti eläkkeiden maksuperusteita siten, että niiden korotukset perustuivat 20 % palkkojen tarkistuksiin ja 80 % hintojen nousuun. Menettely sai ns. taitetun indeksin nimen.

Tässä on Papan esille nostama suuri vääryys. Esimerkiksi vuosina 1995 – 2018 palkat nousivat 95,5 %, mutta työeläkkeet vain 48,8 % eli eläkkeiden jälkeen jääneisyys oli 46,7 prosenttiyksikköä.

Kuten Pappa totesi, työeläkerahastot ovat kasvaneet merkittävästi viimeisten vuosikymmenien aikana. Kun vuonna 1996 rahastojen suuruus oli 36 miljardia, niin viime vuoden lopussa rahastoissa oli 210 miljardia euroa. Rahastojen kasvu oli siis 583,3 %! Kasvu johtui lähinnä ulkomaisista sijoitustuotoista, jotka olivat viimeisen 20 vuoden aikana keskimäärin 7,5 miljardia euroa vuodessa.

Olen esittänyt kansanedustajille, että jos esimerkiksi työeläkkeiden tarkistuksiin käytettäisiin vuosittain 2,5 miljardia euroa, niin valtion, kuntien ja seurakuntien verotulot kasvaisivat lähes miljardin. Siitä huolimatta rahastot jatkaisivat kasvuaan – kansainvälisistä sijoitustuotoista johtuen – keskimäärin viisi miljardia euroa vuodessa.

Esityksestäni johtuen valtion tulot kasvaisivat ja menot pienenisivät, koska eläkeläisten lisääntynyt ostovoima kasvattaisi myös ALV-tuloja ja vähentäisi KELAn maksamia toimentulomenoja.

Eläkeläisillä ei mene Suomessa kovinkaan hyvin. Esimerkiksi 80 vuotta täyttäneitä on tällä hetkellä noin 300 000 ja heidän eläkkeensä on bruttona keskimäärin 1 100 euroa kuukaudessa. Kun siitä vähennetään verot, asumiskustannukset ja jokapäiväinen leipä, niin moni joutuu päivittäin miettimään ostaako ruokaa vaiko lääkkeitä.

Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä on kaksi lakialoitetta ns. taitetun indeksin muutokseksi. Ne ovat kansanedustaja Kimmo Kiljusen (sdp) lakialoite (7/2019 vp) ja kansanedustaja Ritva ”Kike” Elomaan (ps) lakialoite (9/2019 vp). Toivon, että tämän kirjoitukseni lukeneet eläkeläiset ottaisivat yhteyden omiin edustajiinsa Eduskunnassa ja kehottaisivat heitä tutustumaan aloitteisiin ja tekemään tarpeelliset johtopäätökset niiden suhteen.

KAUKO TUUPAINEN, eläkeläinen, talousneuvos