Kauko Tuupainen, Perussuomalaisten valtuustoryhmä puheenjohtaja

Kaupungin ensi vuoden talousarvion loppusumma on 996,4 miljoonaa euroa.  Rahaa on siis lähes miljardi ja on tämän valtuuston asiana päättää, mihin sitä järkevästi käytetään.  Sanoin järkevästi, koska tänä vuonna olemme äänestyksien jälkeen, päättäneet laittaa useita miljoonia ”Kankkulan kaivoon”.  Tarkoitan Lutakossa olevan Siltakadun osittaista tunnelointia (tällä hetkellä lähes 6 Me) ja etuosto-oikeuden käyttöä kahden kansainvälisen Pörssiyhtiön (M-real Oyj ja Sappi Finland I Oy) välisissä kaupoissa, koskien entisen Kankaan tehtaan kiinteistöjä.

(lisää…)

Kauko Tuupainen, Jyväskylän KV:n talousarviokokous ma 30.11.2009:

PS:n valtuustoryhmä haluaa osaltaan edistää Suomen Perustuslain hengessä kaupunkilaisten perusturvaan liittyviä asioita, joihin kuuluvat mm. oikeus työhön, oikeus sosiaaliturvaan ja vastuu ympäristöstä.

Perustuslain 18 §:ssä todetaan, että ”Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä”. P-lain 19 §:ssä sanotaan, että ”Jokaisella on oikeus välttämättömään toimentuloon ja huolenpitoon” sekä P-lain 20 §:ssä , että ”Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus turvalliseen elinympäristöön. (lisää…)

Jyväskylän kaupunginjohtajan talousarvioehdotus vuodelle 2010/KV 16.10.2009

Vuoden 2010 menot ovat yhteensä 853,375 M€, josta investointimenojen osuus on 72 M€, pitkäaikaisten lainojen lyhennysten määrä 14,500 M€. Valtaosan budjetista eli 49,5 % vie sosiaali- ja terveystoimi, jonka osuus on 422,337 M€. (lisää…)

Perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtaja Kauko Tuupainen valotti otsikkoasiaa viime lauantaisessa Speaker´s Corner (Puhujan Kulma) tilaisuudessa Jyväskylän Kirkkopuistossa.

Tärkein syy oli, että äänestäjät luottivat perussuomalaisten toimintaan valtakunnallisesti ja antoivat lähinnä Timo Soinin myötävaikutuksella äänensä perussuomalaisille. Kansa on kyllästynyt vasemmiston (demarit ja ex. skdl) katteettomiin lupauksiin ja moniin porvarillisiin – pienituloisia syrjiviin – ratkaisuihin.

(lisää…)

Kaupunginvaltuusto 1.12.2008: Perussuomalaisten valtuustoryhmän ryhmäpuheenvuoron kooste, esittäjänä Kauko Tuupainen):

Kaupungin ensi vuoden talousarvion suuruus on noin 836 miljoonaa euroa (Me). Siitä käyttötalouden osuus on lähes 747 Me eli 89 prosenttia. Investointeja budjetissa on 74,8 Me, joiden rahoittamiseen tarvitaan uutta lainaa ”vain” vajaa 24,5 Me eli kolmasosa (1/3).

(lisää…)

Jyväskylän kaupunginvaltuuston kokous maanantaina 18.2.2008, § 20:

”Kolmas kerta toden sanoo”, on vanha perussuomalainen sananlasku. Kaksi kertaa aiemmin on Jyväskylän kaupunginvaltuusto käsitellyt kaupungin ja Jyväskylän maalaiskunnan liitosta eli 5.4.1982 otsikolla ”Esityksen tekeminen valtioneuvostolle kuntajaon muuttamisesta Jyväskylän seudulla” ja toisen kerran 12.12.1988 otsikolla ” Esityksen tekeminen valtioneuvostolle Jyväskylän maalaiskunnan liittämisestä Jyväskylän kaupunkiin”. Molemmat esitykset vesittyivät maalaiskunnan vastustukseen.

Itse olen ottanut kuntaliitoksen puolesta kanttaa mm. Napakymppi-lehden kolumnissani 22.12.1985 ja Suur-Jyväskylän lehden kolumnissani 30.11.1988.

On erinomainen asia, että yli neljännesvuosisadan kestänyt ”kuntaliitostaisto” on tänään saamassa viimeisen niitin ja uusi – Korpilahdella täydennetty – suurkunta voidaan perustaa 1.1.2009.

Arvoisa puheenjohtaja

Minua on usein arvosteltu siitä,
ettei puheelleni varattu aika riitä.

Siksi päätän puheeni tähän,
mutta haluan silti riimitellä vähän.

Olen pukenut sanottavani runon muotoon,
jonka läsnä oleva valtuusto minulle suokoon.
Omistettu Suur-Jyväskylälle

Vuosikymmenet on – liitosasiassa menty – ”beffa edellä” puuhun,
se on aiheuttanut – huonon maun – monen maalaiskuntalaisen suuhun.
Pakolla ei päästä koskaan järkevään yhteistyöhön,
vaikka kuinka rehkitään, myöhään yöhön.

Nyt on kulttuuri täysin muuttunut,
eikä kovinkaan moni päättäjä ole suuttunut.
Kiitos suurille valtuustoryhmille, syntyneestä sovusta,
ei auta vastaan pyristely – huolimatta suukovusta.

Pari kohtaa alkoi sopimuksessa minua kaiverrella,
joten saanen tässä hieman saivarrella:

– Miksei veroprosenttia voitu hieman nostaa?
ja sillä paremmat palvelut kuntalaisille ostaa.

– Millä rahalla kunnostetaan homekoulut ja päiväkodit?
Miksi tätä tosiasiaa vastaan valtuutettuna ”sodit”?

Rahaa kaipaavat myös liikunta, nuoret ja vanhushuolto,
näillekin asioille on kuntalaisten enemmistön puolto.

– Miksei hallinnossa käyttöön otettu pormestarimalli?
Vai heiluisiko jatkossa – liian monen johtajan palli?

Töitä on herrojen tehtävä aina,
niin arkena kuin sunnuntaina.

Määräaikaisuus toisi tehoja lisää,
vaikka joskus, ehkä tulisi ikävä äitiä ja isää.

– Minne unohtui kuntalaisten ääni,
vaikka kyseessä ei ollutkaan koko lääni.

Kuntalaisten mielipidettä olisi silti voitu kuulla,
ettei kenenkään tarvitsisi ”piruja luulla”.

Onhan kuntaliitos niin iso juttu,
että sen pitäisi olla myös äänestäjille tuttu.

Kaikille ei riitä, että joku panttaa tietoa,
siksi se vaatii usein itsehillintää ja sietoa.

Toivon jatkossa valmisteluryhmään pientä muutosta,
jotta, pienryhmät eivät kokisi tiedon puutosta.

Valtuutettujen määräksi 67 riittää,
jos näin tehdään, niin ryhmäni kiittää.

Ratkaisevaa ei ole valtuutettujen määrä – vaan laatu,
tästä on – vuosien varrella – kokemustakin saatu.

Ollako liitoksen puolesta, vaiko vastaan,
moni perhe ajattelee tulevaisuuttaan ja lastaan.

Päätökset tehdään nyt helmikuussa,
hymyillen, nauraen tai itku suussa.

Minä olen kuntaliitokseen tyytyväinen nyt ja tässä,
samaa mieltä on myös ryhmäni PerusÄssä.

Jyväskylässä 18.2.2008

Kauko Tuupainen
kaupunginvaltuutettu
PerusÄssän valtuustoryhmän puheenjohtaja

Valtuutettu Kauko Tuupaisen (PerusÄssä) puheenvuoro Jyväskylän kaupunginvaltuuston kokouksessa 14.5.2007, § 58: ”Keljonlahden voimalaitosinvestointi”

Me olemme tänään tekemässä tämän vuosituhannen tärkeintä, mittavinta ja kalleinta ratkaisua – suurvoimalan investointipäätöstä!

Siksi haluan tässä puheenvuorossani valottaa – useimmille valtuutetuille tuntemattomia taustoja asian tiimoilta:

Kaupunginvaltuusto päätti 12.1.19812, että Rauhanlahden voimalan rakentaminen annetaan Imatran Voima Oy:lle (IVO). Jos kaupunki olisi rakentanut voimalan omistukseensa, kuten tuolloin esitin, ei tätäkään KV:n kokousta tarvittaisi. (Voimalan rakentamiseen varatut rahat käytettiin v. 1982 kaupunginteatterin ja jäähallin rakentamiseen).

Jyväskylän Energiatuotanto Oy (JYT) perustettiin v. 1995 ja toiminta alkoi seuraavan vuoden eli 1996 alussa. Fortumilla olivat neuvotteluissa paremmat juristit ja insinöörit, mikä selvisi muutaman toimintavuoden jälkeen, kun tehtyä JYT-sopimusta sovellettiin käytännössä.

Jyväskylän Energialaitos yhtiöitettiin vuoden 1996 lopulla ja se aloitti toimintansa 1.1.1997, jolloin päättyi sähkölaitoksen 94 vuotta kestänyt liiketoiminta ja Raimo Sopon 12 vuotta kestänyt sähkö- ja energialautakunnan/hallituksen puheenjohtajuus.

Syyt tämäniltaiseen ”voimalaitosasiaan” löytyvät myös historiasta:

Vuonna 1995 perustetun JYT´in toiminta ei tyydyttänyt vuotta myöhemmin perustetun JE Oy:n hallitusta. Tämä johtui siitä, että hyvin nopeasti todettiin, että Fortum Power and Heat rahastaa JYT:ttiä kahden Fortum konserniin kuuluvan tytäryhtiön Neste Oilin ja Fortum Service´in avulla. Molemmat yhtiöt möivät palvelujaan JYT:lle ”täysillä katteilla”.

Silloinen toimitusjohtaja Jorma Väkiparta yritti neuvottelujen avulla ”kohtuullistaa” JYT-sopimusta, muttei siinä onnistunut. Tälle asialle antoi täyden tuen yhtiön silloinen hallitus. Tästä aiheutui, että kaupunginjohtaja (kja) Pekka Kettunen haukkui niin Väkiparran kuin silloisen hallituksen puheenjohtajankin ”pystyyn”, koska he olivat ”pahoittaneet Fortumin johdon mielen epäasiallisilla vaatimuksillaan”.

Todellinen syy haukkuihin selvisi hyvinkin nopeasti, silla Kettunen aikoi kaupata osan vastaperustetun energiayhtiön osakkeista Fortumille. Tässä puuhastelussaan hän sai tukea kokoomuksen, vihreiden, kristillisten ja keskustan valtuutetuilta. Tämä tohotus kariutui KV:n kokouksen 29.12.1997 alla, kun kaupunginhallitus (kh) veti aiemmin hyväksymänsä esityksen takaisin.

Vuodet kuluivat, energiayhtiö säilyi kaupungin omistuksessa ja JE Oy ei päässyt sopuun Fortumin kanssa ”JYT-kiistassa”. Kävi kuitenkin niin, että Fortum ilmaisi kirjeellään 25.9.2000 JE Oy:lle ”valmiutensa keskustella JYT:in omistusosuutensa myynnistä JE Oy:lle”. Silloinen kja Kettunen ei kuitenkaan asialle lämmennyt, mutta ajatus jäi hautumaan JE Oy:n hallituspöydän ympärille

Hieman myöhemmin Fortum ilmaisi kantanaan, ”ettei Rauhalahden kakkosvoimala nouse lähivuosina”. Keskustelimme asiasta JE Oy:n hallituksessa ja päädyimme siihen, että minä teen esityksen kh:lle osakkeiden ostamisesta. Jätin ostoesityksen kirjallisena kaupunginkansliaan 1.10.2002, mutta vastausta ei vieläkään ole saatu.

Kun emme päässeet sopuun JYT:stä keksi joku silloisen hallituksen pöydän ympärillä olevista – luottamus- tai toimihenkilöistä – että heitetään ilmaan ”tosiasiana” ajatus oman voimalan rakentamisesta Keljonlahteen. Ideana oli tällä tavoin kiristää Fortumia sopuun JYT- kiistassa. Sopuun ei tuolloin päästy, mutta kuten tiedetään, myöhemmät JE Oy:n hallitukset ovat lähteneet tosissaan kehittelemään ”leikkimielistä ideaa” ja tänä iltana olemme tosipaikan edessä.

Hyväksyn uuden voimalan rakentamisen, mutta alussa kertomani historian opettamana, vain kaupungin yksinomistukseen. Kun ”siipiveikkoja” on tulossa mukaan, niin miksi unohdamme Suomen ja Pohjoismaiden osaavimman energiayhtiön – Fortumin? Eli kaupungin ja kaupunkilaisten kannalta olisi syytä toteuttaa alkuperäinen Rauhalahti 2- suunnitelma ja rakentaa tuleva voimala nykyisen Rauhalahden voimalan yhteyteen.

Puheenjohtaja Kauko Tuupaisen Nurmossa 11.11.2006
”Läksiäispuhe”

Kaikki alkoi siitä, kun mä …
pääsin tutustumaan Jyväskylän seudun avantouimarit ry:n puheenjohtaja Reino Rantasen johdolla suoritettuun ja saman seuran hallituksen jäsenen Pekka Syvälahden kokoaman kyselyn yhteenvetoon, koskien 17 avantouintia harrastavan seuran tuntoja. Kaikki seurat olivat yhteistyön ja yhteisten tapaamisten kannalla. Tutkimusajankohta oli alkuvuosi 2002.

Alkumetrit

Lauantaina 27.4.2002 kokoontui Kaupinojan saunalla – Tampereella – 42 avantouimaria aiheenaan ”Eri avantouintiseurojen yhteistyön lisääminen ja perustettava kattojärjestö”. Koollekutsujana oli Tampereen Talviuimarit ry:n puuhamies Rainer Esko.

Turkulainen – Saaronniemen Saukkoja edustanut Arvo Ahlfors piti alustuksen päivän aiheesta ja kertoi, että avantouimareiden kattojärjestöä oli suunniteltu jo vuonna 1990. Kajaanilainen Saimi Tikkanen ehdotti, että perustetaan kattojärjestöä suunnitteleva työryhmä. Näin tehtiinkin ja työryhmään nimettiin läsnä olleista henkilöistä seuraavat: Arvo Ahlfors, Mikko Jauhiainen, Tuula Nurmi (kokoonkutsujaksi), Kaarina Kauppinen, Pekka Syvälahti, Risto Piepponen, Marjatta Virtanen ja Rainer Esko. Lisäksi työryhmään nimettiin – poissa olevana – suostumuksensa antanut Kauko Tuupainen.

Työryhmästä suunnittelutoimikunnaksi

Työryhmän, jonka nimi muuttui suunnittelutoimikunnaksi, seuraava kokous oli lauantaina 18.5.2002 Kuusijärven ulkoilukeskuksen tiloissa – Vantaalla. Palaveriin osallistui seitsemän jäsentä ja se valitsi keskuudestaan toimikunnan, jonka kokoonkutsujaksi nimettiin Kauko Tuupainen. Samoin päätettiin tehdä audienssi Opetusministeriöön, johtaja Timo Haukilahden luokse tiistaina kesäkuussa 2002.

Vantaan tilaisuudessa toimikunnan vetäjä esitteli laatimansa sääntöluonnoksen kokouksen osanottajien kommentointia varten.

Toimikunta vierailikin 11.6.2002 Timo Haukilahden luona Opetusministeriössä. Ministeriön terveiset olivat yksiselitteiset: ”Perustettavan kattojärjestön yhdistysten määrän on oltava vähintään 20 tai henkilöjäseniä 10.000. Ainakin toisen näistä kriteereistä on täytyttävä, jotta liitto saisi valtionosuuskelpoisuuden.

Alussa liittoa tuettaisiin ehkä muutamalla kymmenellä tuhannella eurolla”. Seuraava laajennettu suunnittelutoimikunnan kokous pidettiin Jyväskylän Paviljongissa lauantaina 29.6.2002. Paikalla oli 18 edustajaa Helsingistä, Tampereelta, Turusta, Vantaalta, Kajaanista, Keuruulta ja Jyväskylästä.

Tässä kokouksessa tehtiin viilausta liiton sääntöluonnokseen, käytiin läpi ensimmäisen toimintavuoden talousarvioehdotusta sekä päätettiin, että liiton perustamista valmisteleva kokous pidetään Keuruulla.

Liiton perustaminen loppusuoralla

Liiton perustamista valmisteleva kokous pidettiin Keuruulla 15.10.2002 ja sen puheenjohtajana toimi Marjatta Virtanen Keuruun Talviuimareista. Tässä vaiheessa todettiin, että päätöksen perustettavaan liittoon liittymisestä olivat tehneet Jyväskylän seudun avantouimarit ry, Keuruun Talviuimarit ry ja Tampereen Talviuimarit ry.

Keuruun valmistavassa kokouksessa sovittiin myös hallituspaikkajako eri seurojen ja seutukuntien välillä. Puheenjohtajaehdokkaiksi esitetään: Kauko Tuupainen (Jyväskylä), Rainer Esko (Tampere) ja Tuula Nurmi (Vantaa) sekä muiksi hallituksen jäsenehdokkaiksi: Mikko Jauhiainen (Helsinki), Pekka Syvälahti (Jyväskylä), Marjatta Virtanen (Keuruu), Arvo Ahlfors (Turku), Kirsti Niemelä (Tampere) sekä varataan hallitukseen paikka Kajaanin ja Kuopion edustajalle.

Keuruun kokouksessa nimettiin myös tilintarkastajaehdokkaat. Päätettiin, että liiton perustava kokous pidetään Jyväskylän Paviljongissa lauantaina 23.11.2002 ja sovittiin samalla perustavan kokouksen toimihenkilöistä ja liiton kokousten edustajaperusteista.

Perustava kokous 23.11.2002

Liiton perustava kokous pidettiin siis Jyväskylän Paviljongissa 23.11.2002. Kokouksessa oli edustajat seuraavista yhdistyksistä: Jyväskylän seudun avantouimarit ry, Keuruun Talviuimarit ry, Kuopion Talviuimarit y, Meriuimarit ry (Helsinki), Saaronnimen Saukot ry (Turku) ja Tampereen Talviuimarit ry.

Perustavan kokouksen puheenjohtajana toimi Mikko Jauhiainen (Hki) ja sihteerinä Tuija Uppman (Jkl). Kokouksessa hyväksyttiin liiton säännöt, toimintasuunnitelmat ja talousarvio. Talousarviota varten oli jyväskyläläinen suunnittelutoimikunnan puheenjohtaja Kauko Tuupainen kerännyt ”sponssirahaa” 10.000 euroa kaupungin liikeyrityksiltä. Ensimmäisen toimintavuoden (v. 2003) talousarvion loppusumma oli 30.000 euroa.

Elämää liiton perustamisen jälkeen

Perustavan kokouksen jälkeen on pidetty kuusi sääntömääräistä liiton kokousta, tämän kokouksen ollessa siis seitsemäs. Hallituksen kokouksia on perustamiskokouksen jälkeen pidetty vv. 2002 – 2006 eli viiden toimintavuoden aikana kaikkiaan 29 kpl.

Hallituksen kaikkiin kokouksiin on – viiden toimintavuoden aikana – osallistunut liiton puheenjohtaja. Varapuheenjohtaja Mikko Jauhiainen on osallistunut 25:een, varapuheenjohtaja Rainer Esko 24:ään ja jäsen Pekka Syvälahti 27:ään kokoukseen.

Kun vielä totean, että niin Rainer Esko kuin Pekka Syvälahtikin ovat uhranneet runsaasti vapaa-aikaansa erilaisille liiton tapahtumille, niin ei ole mikään ihme, että heidät molemmat on palkittu liiton puheenjohtajan nimeä kantavalla – Kaken Kannulla. Saman huomionosoituksen on ensimmäisenä saanut osakseen liiton perustamiseen voimakkaasti osallistunut Jyväskylän seudun avantouimarit ry:n puuhamies Reino Rantanen.

Liiton muusta toiminnasta

Liiton taloutta on hoidettu jäsenmaksujen, sponsorituottojen, jäsenlehden ilmoitustuottojen ja vaatimattomien myyntituottojen avulla. Poikkeuksen teki viime vuosi, jolloin saimme – kiitos jyväskyläläisen kansanedustaja Reijo Laitisen – erillistä projektirahaa Opetusministeriöstä 5.000 euroa. Päävastuu liiton taloudesta on kuitenkin ollut vain yhden henkilön varassa, joka ei välttämättä ole ollut hyvä asia. Tämä ilmenee parhaiten tutkailemalla vaikkapa Avantoon!-lehden ilmoituksia. Kyllä vastuu liiton taloudesta kuuluu koko hallitukselle, sen pitäisi olla sanomattakin selvää.

Liiton jäsenyydestä on toimikautenani eronnut kolme perustajajäsentä, nimittäin Kuopion, Turun ja Keuruun yhdistykset.

Taloudellisista vaikeuksistamme huolimatta on liitto järjestänyt Jyväskylässä pari koulutustilaisuutta, kolme SM-tason avantouintikilpailua (Tampere, Hämeenkyrö ja Säkylä) ja 5.3.2005 ”Maailman suurimman avantouintitapahtuman”, tapahtuman, jossa 453 uimaria oli samanaikaisesti yhdessä ja samassa avannossa Töysän kunnan Ponnenjärvellä. Toivottavasti tapahtuma rekisteröidään myös Guinness´in ennätysten kirjaan.

Tämän vuoden tapahtumista on ehkä näyttävin ollut lauantaina 21.1. järjestetty ”Säkylän SM-uinnit sekä henkilökohtaisissa sarjoissa että viestiuinnissa. Hyvänä kakkosen on ollut vesijuoksun MM-kilpailut kesä-heinäkuun vaihteessa Petäjävedellä yhteistyönä Suomen Vesijuoksuliiton kanssa.

Unohtaa ei pidä myöskään jo perinteistä – ”Kansallista avantouintikauden avausta” lokakuun kolmantena sunnuntaina. Idean ”äiti” on tamperelainen Kirsti Niemelä. Tänä vuonna eli 15.10. järjestettiin niin liittomme kuin Suomen Ladun avantouintia harrastavien seurojen toimesta lähes 20 paikkakunnalla kyseinen tapahtuma.

Kiitokset kaikille puuhanaisille ja – miehille.

Hyvät ystävät. Toivon, että se työ, johon olen saanut osallistua yli neljän vuoden ajan, jatkuu voimakkaana – uuden puheenjohtajan – ja tänään valittavan hallituksen toimesta.

Tiedän, että ”uudet luudat lakaisevat” uusilla ajatuksilla tehokkaammin kuin vanhat, mutta toivon myös, että se pohjatyö, jota istuva hallitus on johdollani tehnyt, ei mene hukkaan, vaan on luonut perustan Suomen Avantouintiliiton itsenäiselle toiminnalle nyt ja tulevina vuosikymmeninä.

Jyväskylän kaupunginvaltuuston työjärjestys mahdollistaa ns. kyselytunnin, johon liittyen valtuutetuilla on oikeus esittää kysymys ja sen jälkeen enintään kaksi lisäkysymystä kaupunginhallituksen puheenjohtajalle, kaupunginjohtajalle tai apulaiskaupunginjohtajalle. Kyselytunti järjestetään – tekemäni aloitteen mukaisesti – nykyisin valtuuston kokouksen jälkeen.

Perimmäinen syy tämäniltaiseen – kaupunginjohtajalle esitettäviin – kysymyksiin on se kaupunkilaisten kohtelu, joka on kohdistunut Kuokkalan kaupunginosan terveyspalveluita tarvitseviin asukkaisiin. Vakavia puutteita on esiintynyt muillakin kaupunkimme terveysasemilla.

Perehdyin asiaan siksi, että jouduin omakohtaisesti kokemaan Kuokkalan kaupunginosan lääkäripalvelujen vajavuuden, josta olin saanut aiemmin palautetta lukuisilta kanssaihmisiltä.

Laboratoriopalvelut Yliopistonkadulla elokuun toisella viikolla pelasivat erinomaisesti, mutta tulosten selvittely lääkärin kanssa vei minun tapauksessa aikaa lähes 1,5 kuukautta. Keskustelin Kuokkalan terveyskeskuksen lääkärin kanssa asiastani 22. päivä syyskuuta ja hän ilmoitti tuolloin, että saattaisin päästä – jos hyvin käy – omalääkärin juttusille tämän vuoden lopulla, kun saadaan lääkärille sijainen.

Kun toissa viikon perjantaina jätin valtuustokysymykseni kaupunginkansliaan, kerroin toimialajohtaja Pekka Utriaiselle, että minulle ei riitä vastaukseksi tavanomainen liturgia, joka perustuu fraseologiaan eli sananhelinään ja kaikille tuttuihin tilastolukuihin henkilöstön määristä tämän vuoden aikana. En kaipaa myöskään tietoja avoimina olevien virkojen täytöstä, koska ne ovat kaikkien sosiaali- ja terveyslautakunnan asioita seuraavien henkilöiden tiedossa..

Sen sijaan on oikeasti paneuduttava kysymyksiini ja niiden sisältöön.. Sanoin tämän siksi, että ottaessani selvää asioiden taustoista, haastattelin kymmenkuntaa eritason työtehtävissä olevaa ja niistä irtisanoutunutta tai virkavapaalla olevaa terveyskeskuksen viranhaltijaa, joten itse tiedostan ongelmien taustan.

Kaupunginjohtaja Markku Andersson:

1) Oletteko tietoinen Kuokkalan kaupunginosan huonosta lääkäritilanteesta?

2) Jos olette, niin mitä aiotte tehdä tilanteen parantamiseksi?

Kuten jo aiemmin sanoin, esitetyt historia- ja tulevat tilastoluvut ovat minun ja lautakuntaan kuuluvien valtuutettujen tiedossa. Mutta jos Te kaupunginjohtaja Andersson olitte tietoinen asiasta, niin miksei mitään konkreettista tehty jo alkuvuodesta 2006?

Olihan jo tämän vuoden maaliskuussa noin 10.000 kaupunkilaista vailla omalääkäripalveluja. Asiaan kiinnitti huomiota myös Länsi-Suomen lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosasto lähettämällä kesäkuussa kaksi eri selvityspyyntöä lääkäripalvelujen saatavuudesta sekä hoitoon pääsyn toteutumisesta Jyväskylän avosairaanhoidossa.

Jos yksityisellä sektorilla olisi konsernissa toimittu näin kehnosti niin ”Yrityksen johto olisi jo saanut kenkää”, kuten Stakesin tutkimusprofessori Matti Rimpilä totesi KSML:n sivuilla to 28.9.2006! Hänen viestihän oli selkeä ”Kunnallispoliitikot heittävät huimat määrät rahaa hukkaan, koska he eivät halua sijoittaa ennaltaehkäisevään terveystyöhön. Sen sijaan rahaa laitetaan raskaisiin erityispalveluihin, joiden käyttöä voitaisiin vähentää puuttumalla ongelmiin tarpeeksi aikaisin”. Tämänkaltainen pohdinta kuuluu mielestäni toimialajohtajan jokapäiväiseen leipätyöhön.

Professori Rimpilää tulkiten, väitän, että jos Kuokkalassa ja muillakin kaupungin terveysasemilla olisi riittävä miehitys eli kaikki omalääkärit viroissaan ja riittävä muu henkilöstö, niin kaupungin terveydenhoitomenoissa ja varsinkin erikoissairaanhoidon menoissa saataisiin melkoinen vuosittainen säästö.

3) Oletteko pohtineet, miksi lääkärit irtisanoutuvat viroistaan ja miksi avoimiin virkoihin ei saada kokeneita lääkäreitä?

Haastatteluihini perustuen väitän, että osasyynä lääkärikatoon on ollut heidän kohtuuton työmääränsä. Myöskään huolella ja suurin ponnistuksin aikaansaadun väestövastuisen omalääkäritoiminnan lopettamisvihjailut eivät ole motivoineet lääkärikuntaa, puhumattakaan terveysasemien ulkoistamissuunnitelmista, jotka ajoittain pulpahtavat esille.

Toimialan johtaminen on saanut – kahden välisissä keskusteluissa – voimakasta kritiikkiä. Työyhteisöjen palavereissa yhteisesti sovitut asiat muuttuvat usein jo seuraavan työpäivän alkaessa, joten uskottavuus johtoon puuttuu. Myöskään kaikkia sovittuja asioita ei viedä lautakunnan käsittelyyn, vaan ne jäävät välille eli roikkumaan ilmaan.

Asia on lähes samankaltainen kuin KSML:n uutinen pe 29.9.2006 otsikolla ”Kenttä eri mieltä johdon kanssa hätäkeskusten kehittämistavasta”. Uutisessa oli kyse hätäkeskuslaitoksen johtaja Jyrki Landstedt ín ja 14 hätäkeskuksen johtajan välisestä luottamuspulasta. Vastaavanlainen juopa on syntynyt toimialan johdon ja muun henkilöstön välille, Jyväskylän terveystoimessa.

Kaikki edellä lyhyesti esittämäni asiat ovat vaikuttaneet siihen, että terveystoimen imago on huono. Tästä johtuu, että ”viesti on kulkeutunut” opintonsa päättäneiden lääkärien keskuuteen, jotka eivät hakeudu Jyväskylän kaupungin virkoihin. Tästä puolestaan seuraa, että viroissa olevat lääkärit joutuvat kohtuuttoman työtaakan alle ja hakeutuvat mieluusti muualle töihin. Näin on käynyt ainakin Kuokkalan terveysaseman osalta.

Jyväskylässä ma 021006/Kauko Tuupainen, kaupunginvaltuutettu

Kunniapuheenjohtaja Kauko Tuupainen

Jyväskylän Toverit ry:n 70-vuotishistoriikki
(Sunnuntai 3.10.2004 A-Sali, Väinönkatu 7)

Seuraava katsaukseni Jyväskylän Toverit ry:n 70-vuotisesta historiasta perustuu merkittävässä määrin Antero Mikonrannan toimittamaan seuran 50-vuotishistoriaan vuodelta 1984 sekä seuran leikekirjojen tietoihin menneiltä vuosikymmeniltä.

Jyväskylän Toverit ry perustettiin 26.7.1934 JTY:n vanhassa salissa. Tuohon aikaan Jyväskylän seudun työläisurheilua hallitsivat Jyväskylän Veikot niin liikunnan harrastuksen kuin kilpailutoiminnankin alalla. Veikot oli kasvanut miltei kaikki urheilumuodot käsittäväksi suurseuraksi, jolle oli vaikeata löytää tasapäistä vastusta maakunnasta, eräitä palloilulajeja ja voimistelua lukuun ottamatta.

Suuressa seurassa eivät kaikki lajit saaneet urheilijoiden mielestä tasapuolista kohtelua ja mm. yleisurheilijat tunsivat jääneensä muiden lajien jalkoihin. Jyväskylän Toverien perustaminen ei syntynyt hetken mielijohteesta. Perustamisesta oli keskusteltu jo vv. 1929-30 lähinnä nuoren työläisurheiluväen keskuudessa, mutta riittävän tarmokasta henkilöä vetämään uuden seuran toimintaa ei tuolloin löytynyt.

Keväällä 1934 oli seuran perustamisajatus kuitenkin kypsynyt siinä määrin, että kirjaltaja Eero Mänty otti suurimman vastuun uuden seuran organisatorisista tehtävistä. Hän oli urheilun monitoimimies: toimi niin pesäpallon, nyrkkeilyn, painin kuin yleisurheilunkin parissa.

Julkisuudessa seuran perustamisesta kertoi ensi kerran TUL:n Keski-Suomen piirin puheenjohtaja Väinö Kauranen omalla pakinapalstallaan Työn Voima-lehdessä. Piirijärjestön johdon myötämielisyyttä uutta seuraa kohtaan todisti sekin, että Kauranen toimi seuramme perustavan kokouksen puheenjohtajana. Perustuvaan kokoukseen osallistui 36 asianharrastajaa, joista 18 kirjoittautui välittömästi seuran jäseniksi. Uuden seuran nimestä äänestettiin. Ehdolla oli kaksi nimeä: Jyväskylän Työväen Urheilijat ry ja Jyväskylän Toverit ry. Nykyinen seuran nimi voitti selkeästi äänin 15 – 3.

Historiaan ovat jääneet myös Veikkojen pitkäaikaisen puheenjohtajan, Feliks Lahtisen sanat: ”Seura elää vain syksystä jouluun”. Mutta kuten tiedämme, seuramme on nähnyt perustamisen jälkeen jo lähes 70 joulua.

Seuran ensimmäinen puheenjohtaja oli Eero Mänty, varapuheenjohtaja Pentti Kinnunen ja sihteeri Toivo Järvinen. Muita ensimmäisen johtokunnan jäseniä olivat: Toivo Kankainen, Yrjö Luoto, Otto Puukko ja Paavo Rantanen sekä varajäseniä Kalle Aho, Väinö Pykälinen ja Arvo Raivio. Kaikki olivat aikansa tunnettuja urheilumiehiä.

Seuran päälajiksi valittiin yleisurheilu ja muiksi lajeiksi: voimistelu, hiihto ja eräät palloilulajit. Jo tuolloin tiedostettiin mm. voimistelun merkitys osana muiden lajien valmennusta.

Seuratoiminta ei ole koskaan elänyt pelkän aatteen turvin, toimintavarojakin on aina tarvittu. Yhteiskunnan tuki on ollut aina merkittävä sekä TUL:lle että TUL:n seuroille. Seuran perustamisen aikoihin v. 1933, mm. TUL jätettiin ilman valtion urheilumäärärahoja, koska se katsottiin poliittiseksi järjestöksi. Näin kävi Jyväskylässäkin. Kaupunginvaltuusto oli myöntänyt TUL:n seuroille avustusta ensi kerran v. 1935, mutta KHO kumosi päätöksen. Tämän jälkeen kaupunginvaltuuston porvarit pitivät TUL:n seurat pannassa puolisenkymmentä vuotta, koska seurat olivat heidän mielestään puhtaasti poliittisia järjestöjä.

Vasta syksyllä 1939, jolloin päätettiin vuoden 1940 talousarviosta, JyTo pääsi ensi kerran kaupungin avustusten piiriin, saadessaan 2.000 markan vuosiavustuksen. Tämä johtui siitä, että edellisenä vuonna sos.dem. valtuustoryhmä käytti määrävähemmistöään ja äänesti Jyväskylän Kirin ja Voimailijoiden avustukset pois v. 1939 talousarviosta. Tämä ratkaisu pakotti kaupungin porvarivaltuutetut tekemään kompromissin seurojen tukimarkkojen osalta.

Nykyisin kuten tiedetään, seurojen avustuksista päätetään kaupungin liikuntalautakunnassa ja avustuksien hakijoina on vuosittain lähes 140 seuraa. Sivuhyppynä – avustusasioihin -totean, että kun juhliva seuramme otti lajeihinsa pari vuotta sitten uuden lajin: salibandyn, niin liikuntalautakunta poisti tältä vuodelta – aikaisemmin saadun – 200 euron avustuksemme kokonaan.

Seuramme 70-vuotinen toiminta on ollut ylä- ja alamäkeä, niin taloudellisesti kuin urheilullisestikin. Jäsenmäärä on vaihdellut perustamisvuoden 40:stä lähes 700:taan maksavaan jäseneen. Mielenkiintoiseksi jäsenrakenteen on tehnyt se, että ensimmäiset 15 vuotta eli vuoteen 1949 asti seuran jäseninä oli vain miehiä ja poikia. Vuonna 1949 seuraan otettiin 26 naista ja 28 tyttöä. Tuolloin seuran jäsenmäärä oli kaikkiaan 306.

Seuran ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Eero Mänty vv. 1934-42 eli 9 vuotta. Pisimpään puheenjohtajana on toiminut, allekirjoittanut (KT), kaikkiaan 17 vuotta. Erittäin merkittävän työpanoksen seuralle on antanut Pekka Lahtinen joka toimi ensin seuran sihteerinä 4 vuotta ja sen jälkeen puheenjohtajana 9 vuotta. Muista pitkäaikaisista puheenjohtajista mainitsen tässä yhteydessä Matti Päivärinnan (8 v), Erkki Kokon (5 v) ja Toivo Kuusisen (4 v). Kokemuksesta tiedän, että seuran toiminalle on tärkeää, että seuran johdossa on motivoitunut puheenjohtaja, mutta se ei yksin riitä. Puheenjohtajan aisaparina on oltava paitsi aktiivinen sihteeri, myös vastuullinen johtokunta ja toimintaa pyörittävät jaostot jäsenineen. Myöskään osallistuvaa jäsenistöä ei tule unohtaa.

Pitkäaikaisia ja aktiivisia sihteereitä on seurallamme ollut useita. Omalta puheenjohtajakaudeltani haluan mainita Martti Tervakarin, joka piti paitsi pöytäkirjat ja seuran arkistot kunnossa, huolehti myös seuran moninaisten tapahtumien valokuvaamisesta. Seuramme pitkäaikaisin johtokunnan jäsen on Pekka Halonen. Hän on toiminut seuramme johtokunnassa ”yhteen menoon” 40 vuotta, josta ajasta sihteerinä 13 vuotta ja varapuheenjohtajana 24 vuotta.

Seuramme pitkäaikaisin rahastonhoitaja oli vv. 1962-77 toiminut Ake Ahonen, joka tunnetaan myös pitkäaikaisena TUL:n K-S:n piirin piirisihteerinä ja kaupungin urheilutoimenjohtajana. Muina rahastonhoitajina ovat toimineet mm. Pauli Veltheim, Aimo Majuri, Ulla Holkko, Tauno M. Pekkanen ja Taina Julkunen.

Kuten jo alussa totesin, seuran perustamiseen vaikuttivat mm. yleisurheilijat, jotka totesivat joutuneensa ”kakkosmiehen rooliin” Veikkojen jäseninä.. Yleisurheilusta muodostukin seuran valtalaji ensimmäisinä vuosikymmeninä. Varsinkin TUL:n Keski-Suomen piirin järjestämä ”Jyväskylän Katuviesti”, mikä juostiin ensimmäisen kerran jo v. 1923, sai lisäväriä, kun JyTo nappasi mestaruuden ensi yrittämällä v. 1935, voittaen – monivuotisen mestarin – Veikkojen joukkueen kirkkaasti.

Sotavuodet katkaisivat monen lupaavan yleisurheilijan uran ja urheilutapahtumien järjestämisen. Katuviestikin lepäsi maailmansodan myllerryksen ajan eli vv. 1941 – 44 ja juostiin seuraavan kerran vasta v. 1945. Juoksijat kilpailivat 10-henkisin joukkuein aina vuoteen 1956, jolloin yleisurheilu jäi Jyväskylässä paljolti palloilulajien jalkoihin ja hiipui. Näin kävi myös Katuviestille, joka oli ”nukuksissa” lähes 25 vuoden ajan.

Muistankin kuin eilisen päivän, kun vuoden 1980 alussa, silloinen TUL:n K-S:n piirin puheenjohtaja Heikki Taipale sanoi minulle – Toverien puheenjohtajalle – että ”olipa seuran johdossa reviisoreita tai professoreja, niin Katuviestiä vain ei saada aikaiseksi”. Työskentelin tuolloin reviisorina kaupungin tilintarkastuksessa ja viittaus professoriin tarkoitti silloista Veikkojen puheenjohtajaa Kalevi Olinia. Toverien johtokunta päättikin välittömästi, että Katuviesti käynnistetään Toverien toimesta yksin, elleivät Veikot tule mukaan. Veikot tulivat toiseksi järjestäjäksi ja Katuviestiä juostiinkin ruutukaavassa vuoteen 1997 asti, jolloin viestijuoksu muuttui yksilötapahtumaksi eli Katujuoksuksi. Myös juoksun reitti muuttui ja tapahtuman lähtö- ja maalipaikka sijoittuivat Hippokselle.

Katujuoksun järjestäminen on tällä hetkellä näkyvin tapahtuma seuran toiminnassa. Toinen merkittävä tapahtuma on ”Kunnon Keikan”- nimellä tunnettu joka syksyinen kuntotapahtuma, jossa patikoidaan Seppälänkankaalla olevalta Ampujien majalta Peurunkaan. Matkan pituus on n. 20 km ja patikkaretken suosio on jatkuvassa kasvussa. Yhteistyökumppaneina ovat olleet Jyväskylän Kuntoliikunta ja Jyväskylän Valo.

Tämän vuoden alusta perustettiin seuraan avantouinti- ja pari vuotta sitten salibandy-jaosto. Salibandy-joukkueemme aloitti kilpailun liiton sääntöjen mukaisesti alimmasta sarjasta ja menestystäkin on jo lajille saatu.

Jo seuran perustamisesta asti on seurassa vallinnut voimakas joukkuehenki. Alkuvuosina pesäpalloilu oli seuran valtalaji. Ensimmäinen piirinmestaruus pesäpallossa saavutettiin jo v. 1935 eli vuosi perustamisen jälkeen. Sotien jälkeen innostus pesäpalloon laimeni merkittävästi. Kun naiset kelpuutettiin seuran jäseniksi vuodesta 1949 alkaen, niin pesäpallo nousi jälleen tärkeäksi lajiksi seuran toiminnassa. Saavuttivathan naiset ensimmäisen piirinmestaruutensa jo v. 1953.

Miehet ja lähinnä nuoret miehet sekä pojat pitivät Tovereiden pesäpallovaltikkaa korkealla 1960-luvulla. Miesten joukkue pelasikin jo v. 1966 TUL:n mestaruussarjassa ja 15-vuotiaat pojat voittivat v. 1969 TUL:n mestaruusturnauksen. Pesäpallon nousun puolesta vaikutti tuolloin aktiivisimmin pelaaja-valmentaja Jorma Ruhtila. Myöhemmin 1970-luvulla innostus pesäpalloon hiipui seurassa ja monet pelaajat siirtyivätkin Jyväskylän Loheen.

Jalkapalloa ryhdyttiin seurassa harrastamaan 1930-luvun lopulla. Toiminta jäi alkuaikoina vähäiseksi, koska muissa K-S:n TUL:n seuroissa ei jalkapalloa tuolloin pelattu. Vastus piti hakea piirin ulkopuolelta, aina Tampereelta asti. Sotien jälkeen kilpailukosketusta ylläpidettiin mm. Varkauteen, Yksipihlajaan ja Joensuuhun, olivathan Toverit voittaneet K-S:n piirinmestaruuden v. 1945.

Jalkapalloa harrastettiin seurassa vaihtelevalla menestyksellä, olihan se 1950-luvulla seuran suosituin palloilulaji. Vuonna 1967 seuran johtokunta päätti kuitenkin luopua jalkapallosta ja erota Palloliitosta, johon se oli kuulunut 1956 lukien.

Eräänä syynä jalkapallon hiipumiseen oli pesäpallon lisäksi lentopallo, sillä seura ryhtyi järjestämään lentopalloharjoituksia syksyllä 1965. Lentopalloilua ryhdyttiin viemään voimaperäisesti eteenpäin v.1967. Tuolloin perustettiin seuraan lentopallojaosto, jonka puheenjohtajaksi valittiin allekirjoittanut (KT). Tärkeinä henkilöinä lentopalloharrastuksessa olivat myös Pekka Halonen ja Mikko Hiekkanen.

Lentopalloharrastukselle kävi samoin kuin pesäpallolle eli taloudellisten resurssien vuoksi harrastus lopetettiin ja pelaajat siirtyivät Lohen joukkueeseen.

Myös jääpallossa Toverit saivat uranuurtajan roolin TUL:n K-S:n piirissä. Tässäkin lajissa vastus piti hakea Tampereelta asti. Muutaman kerran oli vastustajana paikallinen JyP -seura.

Hiihto tuli Toverien lajivalikoimaan 1930-luvun lopulla. Tuolloin Jyväskylän Lohi piti hallussaan hiihtovaltikkaa, joka siirtyi myöhemmin Tovereille. Mm. Työn Voiman perinteiseen viestiin Toverit saivat jo v. 1941 peräti neljä joukkuetta. Ensimmäiset hiihdon piirikunnalliset kilpailunsa järjesti JyTo tammikuussa 1942, hyisessä 32 asteen pakkasessa.. Kilpailuja ei voitu siirtää, silla monet hiihtäjät olivat lomalla sotapalveluksesta. Kovia poikia!

Historian lehdet kertovat, että ennen sotia ja välittömästi niiden jälkeen, Tovereiden jäsenet harrastivat myös uintia, nyrkkeilyä ja pyöräilyä. Noina aikoina myös voimistelu tuli seuran ohjelmistoon, eikä vähäisimpänä syynä ollut se, että se oli osa seuran yleisurheilijoiden talvista valmennusta.

Jyväskylän Toverien jäsenet asuivat pääasiassa Kypärämäessä ja Köhniöllä. Kun Kahakadun kentälle saatiin jääkiekkorata syksyllä 1968, ryhtyi Tovereiden Aulis Ruhtila kokoamaan nuoria uuden harrastuksen – jääkiekon – pariin. Kypärämäen Työväenyhdistyksen avustuksella saatiin yli 30 pelaajalle hankituksi peliasut ja kasattiin C- ja D-juniorijoukkueet.

Vv. 1972-73 Toverien miesten I-joukkue pelasi maakuntasarjassa ja otteli useasti myös kaupunkimme jääkiekon ykkösseuran JyPin kanssa. Toverien jääkiekon puuhamiehistä mainittakoon pelaaja-valmentaja Markku Apponen sekä Ossi Ahonen ja Petteri Oksanen. Jääkiekolle kävi samoin kuin seuran pesäpallolle ja lentopallolle. Lähinnä taloudellisten vaikeuksien vuoksi toiminta jouduttiin seurassa lopettamaan ja seuran kiekkoilijatkin siirtyivät Loheen 1970-luvun puolen välin jälkeen.

Viimeisenä, joskaan ei vähäisimpänä lajina Toverit ovat harrastaneet myöskin suunnistusta. Jo ensimmäisissä TUL:n K-S:n piirinmestaruuskilpailussa Tovereiden A. Ahlroos voitti mestaruuden v. 1947. 1950-luvun seuraotteluissa Toverit kamppaili tasapäisesti Vesangan Vesan, Lohen ja Veikkojen kanssa. 1960-lopulla seuran suunnistusharrastuksesta vastasivat lähinnä Erkki Manerus ja Mikko Hiekkanen.

Toverien suunnistuksen kulta-aikaa oli vuosi 1980, jolloin seuran suunnistajat nappasivat kaikkiaan 45 mitalia pm-kilpailujen eri sarjoissa. Kultamitaleja saatiin tuona vuonna 20 kpl. Näkyvin tapahtuma seuran suunnistushistoriassa oli TUL:n suunnistusmestaruuskilpailujen järjestäminen Muuramen maastossa v. 1982. Pari vuotta myöhemmin seuran suunnistajat liittyivät vastaperustettuun erikoisseuraan Jyväskylän Suunnistajat.

Vaikka Toverit on ehkä parhaiten tunnettu hiihdosta, myös toisella talvilajilla mäenlaskulla oli 1950 ja 1960 luvuilla omat harrastajansa. Olihan Tovereilla Keltinmäessä v. 1957 talkoilla rakennettu oma hyppyrimäkikin. Mäenlaskun puuhamiehinä mainitsen tässä yhteydessä nimeltä Erkki ja Kalervo Kokon, Pekka Lahtisen ja Olavi Ahosen sekä menestyneistä hyppääjistä Alvar Tuohisen, Juhani Kokon ja Pentti Karjanmaan.

Hyvät ystävät, toverit!

Kuten edellä kertomastani Jyväskylän Tovereiden toiminnasta kävi ilmi, olen tietoisesti pysytellyt vanhoissa asioissa. Tämä myös siksi, että viimeisten vuosikymmenien asiat ovat itse kullakin parhaiten muistissa. Olen täten halunnut osoittaa nöyrän kiitokseni niille henkilöille, jotka ovat seuran perustaneet, vieneet seuran toimintaa eteenpäin ja vastanneet siitä, että voimme tänään juhlistaa Jyväskylän Toverit ry:n 70-vuotista taivalta.

Haluan kuitenkin lopuksi nostaa esille eräitä urheilijoita ja toimitsijoita, jotka ovat menestyneet kansallisella tasolla tai muutoin ”pitäneet korkealla” seuramme lippua. Nimet ja lajit ovat satunnaisessa järjestyksessä:

Kenttälajeissa Tovereilla oli nuori keihäänheittäjä, TUL:n mestari, maaottelun Suomi-Norja-Ruotsi sankari ja SM-hopeamitalisti: Mikko Hiekkanen. Toinen kenttälajien huippu oli kiekonheittäjä ja kuulantyöntäjä Pentti Hänninen.

Juoksulajien edustajista mainittakoon nimeltä: Ari Syrjälä, Antti Rossi, Rauno Julin, Raimo Nerg ja Keijo Herranen. Keijo Herranen voitti 1980-luvulla mm. TUL:n 5000 metrin hallimestaruuden ja 15 km:n maastojuoksumestaruuden.

Toverien yleisurheilun sieluna toimi 1970- ja 1980-luvuilla Lauri Laakso. Hänen ansiokseen voidaan laskea seuran yleisurheilun ohjaus- ja valmennustyön laajeneminen. Hänen aloitteestaan perustettiin seuraan yleisurheilukoulu, joka tuottikin runsaasti maakuntatason huippuja seuralle.

Toverien hiihto eli ensimmäistä kukoistustaan 1950-luvulla. Kiitokset kuuluivat Taisto Mömmölle, Kauko Tumannolle ja Erkki Kovaselle. Nämä aktiivihiihtäjät toimivat samanaikaisesti myös latumestareina. 1950-luvun hiihtäjäkaartista on syytä mainita myös Arvi Ijäs, Mertsi Kiuru, Hannu Yrjönen ja Olavi Kuoremäki.

Hiihdon nousu jatkui myös 1960-luvulla. Sellaiset nimet kuin Esko Moilanen, Reino Ahonen, Reino Liimatainen, Esa Raatikainen, Reijo Hokkanen ja Pekka Nätt ovat jääneet lähtemättömästi seuran jäsenten mieleen.

Eikä seuran tarvinnut hävetä hiihtovoimaansa 1970- ja 1980-luvuillakaan. Päinvastoin. Sellaiset naishiihtäjät kuin Marja-Leena Lahtinen, Ritva ja Merja Kivi, Tuula Eklund, Anne Pentinmikko ja Elvi Laakso toivat seuralle lukuisa TUL:n mestaruuksia. Samoin mieshiihtäjät: Markku Kettula, Kauko Kivi, Jouko Salonen, Keijo Kokki, Pentti Kotiniemi, Risto Juuti, Kari ja Hannu Aaltonen sekä Matti Hintikka toivat Tovereille useita TUL:n mestaruuksia.

Erittäin suuri arvo, näin jälkeenpäinkin, on annettava seuran hiihtovalmennuksesta 1970-luvulla vastanneelle Esa Raatikaiselle.

Viimeisten vuosikymmenien hiljaisista, mutta ahkerista ahertajista on syytä mainita seuran pitkäaikainen sihteeri Sulo Ojanen, pitkäaikainen taloudenhoitaja Taina Julkunen, nykyinen taloudenhoitaja Valtteri Ahonen sekä johtokunnan jäsenenä ja Katuviestin sekä Katujuoksun toimistossa pitkään työskennellyt Pirjo Nurminen.
Lopuksi totean, että on eräs asia, joka menneinä vuosikymmeninä ei ole muuttunut. Se ei liity Jyväskylän Toverien toimintaan, mutta oli esillä Toverien 50-vuotisjuhlassa vuonna 1984. Tuolloin silloinen TUL:n puheenjohtaja, ympäristöministeri Matti Ahde vaati juhlapuheessaan, ”dopingongelman pikaista ratkaisua kansainvälisellä tasolla”. Kaikkien meidän muistissa on Ateenan olympialaisten doping-käryt, joten Ahteen vuosikymmenien takainen toivomus ei ole tuottanut tulosta yhtyneessä EU:ssa, mutta Toverien johto laittoi sen ”korvan taakse” omassa toiminnassaan. Ne mitalit, joihin seuramme urheilijat ovat yltäneet, on hankittu puhtaasti terveen valmennus- ja urheilutoiminnan avulla.