Uuden Suomen ja PS-blogit su 25.8.2024

Vaikuttaa siltä, että asiantuntijoiden käyttö Eduskunnan valiokunnissa on ajoittain ylittänyt kohtuuden.

Eduskunnassa on 17 valiokuntaa ja valtiovarainvaliokunnassa lisäksi 8 jaostoa, joiden kokouksiin eritasoisia asiantuntijoita kutsutaan valiokunnan tai jaoston oman harkinnan mukaan. Asiantuntijoiden käyttö ei suinkaan ole ilmaista.

Joitakin vuosia sitten Krista Kiurun (sd) johtama sosiaali- ja terveysvaliokunta tuhlasi yhteisiä verovaroja eniten, sillä valiokunnassa vieraili 320 asiantuntijaa.

Monet heistä kävivät näyttäytymässä ”Kiurun” valiokunnan kokouksissa useaan otteeseen.  Eikö ”oppi” mennyt kerralla perille, vai mistä oli kyse saman asiantuntijan uudelleen kuulemisella?  Lisäselvityksiä voidaan pyytää kirjallisena kuulemisen jälkeenkin.

Toistan jo aiemmin sanomani: ”Eivät asiantuntijoiden kuulemiset ilmaisia ole”. Mediassa on aikoinaan kerrottu, että esimerkiksi Perustuslakivaliokunnassa vieraillut Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää oli laskuttanut yhden vaalikauden aikana 119 260 euroa esiintymisistään ja saman yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen 92 460 euroa.

Missä on edustajien omaehtoinen osaaminen ja tiedonhankinta, jos yksinkertaisiinkin kysymyksiin haetaan valmista vastausta jopa samoilta asiantuntijoilta – useaan kertaan.  Minä vaan kysyn?

PS- ja Uusi Suomi blogit ke 14.8.2024

Viime viikkoina ovat opposition edustajat syyttäneet istuvaa hallitusta liiallisesta velanotosta. He ovat unohtaneet, että eräs syy on edellisen eli Marinin (sdp) hallituksen hulvattoman velanoton nousseet korkokulut.

Marinin hallitus otti – toki eduskunnan suostumuksella – yli 10 miljardia euroa (mrde) enemmän velkaa kuin kaksi edellistä hallitusta (Katainen ja Sipilä) yhteensä. Mikä oli ottaessa, kun sitä sai jopa miinuskorolla.

Tarkemmin kerrottuna keskustavetoisen (Matti Vanhanen) hallituksen aikana vuosina 2007 – 2010 valtio otti uutta velkaa 21,8 mrde ja korkoja maksettiin 8,355 mrde.

Kokoomuksen (Jyrki Katainen) johdolla työskennellyt hallitus vuosina 2011 – 2014 otti velkaa 21,4 mrde ja maksoi korkoja 7,221 mrde.

Keskustan (Juha Sipilä) hallituksen velanotto vuosina 2015 – 2018 oli ”vain” 9 mrde ja korot 5,532 mrde.

Demarien (Sanna Marin) hallituksen velanotto vuosina 2019 – 2022 nousi omaan suuruusluokkaansa eli 44 miljardiin euroon, mutta korkoja maksettiin vähemmin kuin edellisten hallitusten aikana eli 3,724 mrde.

Istuva (Petteri Orpo) hallitus maksoi viime vuonna korkoja 2,323 mrde ja joutunee maksamaan tämän vuoden aikana korkoja – talousarvion ja lisätalousarvion mukaan –  3,250 mrde.  Ensi vuodelle on korkokuluihin budjetoitu 3,5 mrde eli valtio maksaa korkoja vuodessa lähes yhtä paljon kuin ”Marin” hallituskaudellaan.

Hallituksen edustajat ovat kertoneet, että velkaantumisen syitä ovat kohonneiden korkokulujen lisäksi, verotulojen väheneminen miljardilla eurolla ja HVA:n sotemenojen kasvu 1,5 mrde. Toki aiempia velkoja täytyy myös lyhentää lainaehtojen mukaisesti, unohtamatta EU:n ja NATOn  jäsenyysmaksuja.

LÄHTEET: Velkojen osalta Veronmaksajat ry ja korkojen osalta Valtiokonttori.

Keski-Uusimaa leehti 27.7.2024 ja Keskisuomalainen 31.7.2024

Tänään (24.7.) julkaistiin useissa lehdissä Uutisuomalaisen artikkeli Suomen perustuslain tulkinnasta.

Olen eri yhteyksissä törmännyt kysymykseen, miksei Suomessa ole Perustuslakituomioistuinta? Useimmissa Euroopan maissa kyseinen toimielin on. Poikkeuksen tekevät vain Pohjoismaat, Iso-Britannia ja Hollanti.

Suomessa kyseisen tuomioistuimen tehtävät on annettu eduskunnan nimeämälle 17 jäseniselle perustuslakivaliokunnalle, jonka jäsenistä puolet ovat pääsääntöisesti lakiasioihin perehtymättömiä, ensimmäisen kauden kansanedustajia. Moinen menettely, jossa kansanedustajien säätämien lakien perustuslaillista oikeellisuutta valvovat samaiset edustajat, on harvinaista koko maailmassa.

Entisenä tilintarkastajana olen usein joutunut ottamaan kantaa erilaisten yhteisöjen jäsenten esteellisyys- ja jääviyskysymyksiin, joten eduskunnan nimeämän perustuslakivaliokunnan toiminta ”omien päätösten valvojana” mietityttää.

Eduskunnassa on tällä hetkellä 17 valiokuntaa ja valtiovarainvaliokunnassa vielä kahdeksan erillistä jaostoa, joissa käsitellään ”eduskuntaan matkalla olevia” laki- ja budjettiesityksiä. Mielestäni olisi kuitenkin oikein ja kohtuullista, että Suomen perustuslain noudattamiseen liittyvä ennakkovalvonta olisi alan ammattilaisten käsissä.

Eräänä heikkoutena pidän myös sitä, että nykymuotoisen perustuslakivaliokunnan kokoonpano vaihtuu aina neljän vuoden välein eli eduskuntakausittain, jolloin vaihtuvuus myös valiokunnassa on merkittävä.

Kun perustuslakivaliokunta käyttää myös eräänlaista ”tuomiovaltaa” päätöksissään, olisi se rinnastettava perustuslain 3 §:n 3 momentin mukaisesti ”tuomiovaltaa käyttävään riippumattomaan tuomioistuimeen”, jollainen perustuslakituomioistuin olisi.

KAUKO TUUPAINEN
ex. tilintarkastaja, talousneuvos

***

Keskisuomalainen to 18.7.2024, Aamulehti to 18.7.2024 ja Länsi-Savo to 18.7.2024

Onko nykymuotoinen suhteellinen vaalitapa demokraattinen, kun valitaan edustajia kuntien ja hyvinvointialueiden valtuustoihin, eduskuntaan ja Europarlamenttiin

Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Pohjois-Karjalan vaalipiiristä valittiin eduskuntaan kuusi edustajaa. Vihreiden silloinen puheenjohtaja Tarja Cronberg sai vaalissa toiseksi eniten ääniä (7 804), mutta ei valtakirjaa eduskuntaan.

Sen sijaan neljä muuta ehdokasta merkittävästi pienemmillä äänimäärillä tulivat valituiksi, Viimeinen valittu sai Pohjois-Karjalan eduskuntavaaleissa tuolloin ”vain” 4 391 ääntä eli 3 413 ääntä vähemmän.

Europarlamenttivaaleissa kesäkuussa mepeiksi ylsivät kaksi vasemmiston ehdokasta Merja Kyllönen (27 072 ääntä) ja Jussi Saramo (4 918), kun ”rannalle jäivät” Eeva-Riitta Korhola (45 167 ) ja Sirpa Pietikäinen (34 987).

Olisiko 2020-luvulla syytä siirtyä puoluevallasta kansaisten valtaan eli eri instituutioihin valitaan aina vaaleissa eniten ääniä saaneet ehdokkaat. Tästä olen saanut kokemusta Keski-Suomessa niin osuuspankin kuin osuuskaupankin edustajiston vaaleissa. Henkilökohtaisesti eniten äänejä vaaleissa saaneet on valittu edustajiston jäseniksi.

KAUKO TUUPAINEN
Jyväskylä

PS-Blogi pe 12.7.2024

Suomalaiseen poliittiseen kulttuurin on joitakin aikoja sitten pesiytynyt uusia sanoja eli laitavasemmisto ja -oikeisto. Kysynkin, että mistä on kyse?

Aloitin jalkapallon potkimisen jo 12 vuotiaana ja tällöin puhuttiin sekä vasemmasta että oikeasta laitahyökkääjästä. Nämäkin termit ovat näköjään siirtyneet politiikan kentille, toki hieman muuttuneena. 

Vanhan koulukunnan edustajana olen edelleen sitä mieltä, että maamme poliittinen kenttä on jakautunut edelleenkin vain kolmeen ryhmään eli vasemmistoon, keskustaan ja oikeistoon.

Mielestäni vasemmistoon kuuluvat SKP, Vasemmistoliitto ja SDP. Keskustan muodostavat Suomen Keskusta, Liberaalipuolue, Kristilliset ja Perussuomalaiset sekä oikeistopuolueisiin lasken RKP:n, Kokoomuksen ja Liike Nytin .

Puoluepoliittisen kokemukseni (lähes 60 vuotta) perusteella olen edelleenkin – edellä kertomani – ”kolmikannan” kannattaja.  Perusuomalaiset eivät ole ex. puheenjohtaja Timo Soinin mukaan – poliittisesti – sen enempää vasemmalla kuin oikeallakaan, vaan pääsääntöisesti oikeassa ja askeleen edellä muita puolueita. Olen samaa mieltä.

PS-puolueen sääntöjen 2 §:n mukaisesti puolue puolustaa niitä väestöryhmiä, joiden sosiaalisesta, taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta asemasta ei ole oikeudenmukaisesti huolehdittu. Näihin ryhmiin kuuluvat muun muassa lapsiperheet, eläkeläiset, työttömät ja opiskelijat. Samaan hengenvetoon totean, että näistä tavoitteista on jouduttu hallitussopimuksessa osin tinkimään, mutta paikallistasolla niistä tullaan – tulevissa kuntavaaleissa – taatusti pitämään kiinni.

Kauko Tuupainen

PS-Blogi, ma 1.7.2024

Suomessa on tällä hetkellä noin 1,5 miljoonaa äänioikeutettua työeläkeläistä, joista 48,3 % (lähes 725 000) saa eläkettä alle 1 500 euroa/kk.

Perussuomalaisten sääntöjen 2 §:n mukaisesti puolueen tarkoituksena on huolehtia muun muassa lapsiperheistä, eläkeläisistä ja työttömistä. Lehtitietojen mukaan ovat terveydenhuollon taksat nousemassa, jolloin kyseiset väestöryhmät joutuvat entistä suuremmassa määrin taloudellisiin vaikeuksiin.

Toisaalta olen tietoinen, että neljän eläkeyhtiön omistamat varat olivat viime vuoden lopussa 254,9 miljardia euroa eli lähes kolme kertaa enemmän kuin valtion tämän vuoden talousarvio. Varallisuuden kasvu viime vuoden aikana oli miljardi euroa kuukaudessa eli yhteensä 12,5 miljardia euroa

Varallisuutta ovat 27 viimeisen vuoden aikana kasvattaneet sijoitustuotot, joiden osuus kasvusta on ollut samana ajanjakona keskimäärin 8,1 % vuodessa, ollen viime vuonna peräti 15 miljardia euroa.

 Olen jo aiemmin ehdottanut, että pienituloiseille eläkeläisille maksettaisiin lisäeläkettä pari miljardia euroa vuodessa neljän vuoden ajan. Sen jälkeen tarkistettaisiin, miten eläkeyhtiöiden rahastot jaksavat.

Lisäpontta ajatukselleni sain, kun lukasin Työeläkelehdestä (2/2024), että sveitsiläiset tulevat saamaan ylimääräisen 13. kuukausieläkkeen joulukuusta 2026 alkaen. Muutostarvetta on perusteltu voimakkaasti kasvaneilla elinkustannuksilla. Miksei näin voitaisi toimia myös Suomessa?

Esitänkin toiveenani PS-puolueen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purralle (alias Mrs. Iron), että nykyistä asemaasi hyödyntäen, käynnistäisit kolmikantaneuvottelut esittämäni asian tiimoilta.

KAUKO TUUPAINEN
ex. kansanedustaja (ps), talousneuvos
Jyväskylä

Keski-Uusimaa lehti, ke 19.6.2024

Asuin – eduskunnassa ollessani – neljä vuotta Järvenpäässä (Tupalantiellä) ja osallistuin Järvenpää-talossa 25.5.2011 Antti Kaikkosen ja Eero Lehden (kok) kanssa yhteiseen ”Kansanedustajien mietteitä” tilaisuuteen.

Tuolloin tutustuin lähemmin Anttiin ja hänen mielipiteisiinsä yhteisten asioiden hoidosta.

Toki tapasin Antin myöhemminkin paitsi eduskunnassa myös paikallisen Prisman käytävillä.

Olin vakuuttunut, kun tapasin Antin vuosia myöhemmin eli 30.8.2019 Jyväskylässä Suomen Keskustan puheenjohtajaehdokkaiden (Antti ja Katri Kulmuni) vaalikiertueella, että jos hänet olisi valittu puolueen puheenjohtajaksi, niin Keskusta olisi yltänyt mitalisijalle puoluekartalla.

 Keskustan vuoden 2024 Jyväskylän puoluekokouksessa tehtiin Antista puoluejohtaja, joka pyrkii nostamaan Suomen Keskustan hallituspuolueeksi.

Hänellä on siihen hyvät mahdollisuudet, joskin yksi lausahdus saattaa mitätöidä homman.

Antti totesi kokouksessa, että keskusta pyrkii seuraavaan hallitukseen yhdessä kokoomuksen ja SDP:n kanssa.

Ihmettelen näkemystä, sillä olisin luullut Keskustan maksaneen oppirahat ollessaan mukana vasemmistohallituksessa.

Miksi ihmettelen? Siksi, että pyrkiväthän demarit edelleenkin sosialismiin ainakin sääntöjensä perusteella ja Keskustan oletan olevan porvaripuolue.

Yli 50 vuoden poliittisella kokemuksella toivon, että maamme talouden tasapainottamista jatketaan myös tulevassa hallituksessa, johon kokoomuksen ja perussuomalaisten lisäksi kuuluisi myös Suomen Keskusta.

Eripurainen RKP on jo näyttänyt yhteistyökykynsä ainakin minulle.

KAUKO TUUPAINEN
ex. kansanedustaja (ps), talousneuvos
Jyväskylä

*****

PS-blogi pe 14.6.2024

Perussuomalaisten kannatus on viimeisten galluppien ja viimeisen vaalituloksen perusteella ollut melkoista alamäkeä. Kannatuksen laskun syitä on pohdittu puolueen johdossa, mutta onko meiltä – puolueen rivijäseniltä kysytty mitään. En ole huomannut.

TAUSTAA. Toimin aikoinaan SDP:n järjestötoiminnan kaikissa tehtävissä lähes 40 vuotta ja sen ohessa myös julkishallinnon luottamustehtävissä. Erosin puolueesta 17 vuotta sitten, kun se ryhtyi toimimaan kokoomuksen apupuolueena kunnallispolitiikassa, unohtaen ns. vähäväkisen kansan.

Tapasin eduskunnassa 30.11.2006 silloisen puolueen puheenjohtaja Timo Soinin ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Raimo Vistbackan ja lupaannuin PS:n sitoutumattomaksi vaaliehdokkaaksi kevään 2007 eduskuntavaaleihin.

Liityin syyskuussa 2007 piirisihteeri Jorma Uskin myötävaikutuksella PS:n ja Jyväskylän Perussuomalaiset ry:n jäseneksi, koska puolueen sääntöjen 2 § kertoi selkeästi tavoitteet ja toiminnan laadut. Myös puolueohjelmat täyttivät toiveeni.

KYSYMYS PS-JOHDOLLE? Olisiko puolueen syytä siirtyä pari piirua vasemmalle?  Kysymyksen esitti aikoinaan oppi-isäni Rafael Paasio ja mielestäni se on ajankohtainen tänäkin päivänä.

Kysymykselläni tarkoitan sitä, ettei PS-puolue ole sisäistänyt sääntöjemme 2 §:n sanomaa, vaan on – hallitusneuvottelujen aikana ja niiden jälkeenkin  – poikennut tekstistä melkoisesti.

Sääntöjemme mukaisesti puolueen päämääränä on kristillissosiaaliselta pohjalta koota yhteen ne väestöryhmät, joiden etujen ajamisesta ja tasavertaisesta sosiaalisesta ja taloudellisesta sekä yhteiskunnallisesta asemasta ei ole oikeudenmukaisesti huolehdittu.

Näitä kansalaisryhmiä ovat: lapsiperheet, eläkeläiset, työttömät, PK-yrittäjät, pienipalkkaiset julkishallinnon toimihenkilöt, virkamiehet ja työntekijät sekä opiskelijat ja maa- ja metsätalouselinkeinon harjoittajat.

Lähes kaikki ryhmät on unohdettu tämän päivän poliittisessa päätöksenteossa.

EHDOTUKSENI. Jos PS-puolue ei halua toimia voimassa olevien sääntöjemme mukaisesti on puolueen tarkoituksen ja toiminnan laadun sisältöä syytä tarkistaa. Tämä tarkoittaa sitä, että säännöt muotoillaan nykykäytännön mukaiseksesi seuraavassa puoluekokouksessa.

Henkilökohtaisesti en ole sääntömuutoksen takana, vaan toivon, että puolueemme entiset poliittiset pöytätavat otetaan käyttöön. Jos ja kun näin tehdään, niin uskon puolueemme saavan takaisin kansalaistemme tuen ja kannatuksen jo tulevissa vaaleissa.

PS- ja Uusi Suomi Blogit pe7.6. ja Keski-Uusimaa lehti la 8.6.2024

Katselin viime torstaina (6.6.) TV 1:n ”Suurta vaalikeskustelua” ja totesin, että se oli melkoinen fiasko. Syy ei ollut paneelin vetäjän Petri Raivion, vaan lähinnä oppositiota edustavien naisten, joilta puuttuivat tyystin politiikan pöytätavat.

Hyviin pöytätapoihin kuuluu, että kuunnellaan rauhallisesti mitä muilla on sanottavaa, eikä keskeytetä heitä typerillä välihuudoilla. ”Parhaiten” härinnässä kunnostautui ”aina käsi pystyssä” Andersson, joka käytti lukuisia puheenvuoroja omalla luvallaan.

Sen sijaan miespuoliset osanottajat malttoivat kuunnella rauhallisesti muiden esityksiä ja olivat äänessä vasta luvan saatuaan.  Heistä parhaiten onnistui Lindman.

Yksi keino panelistien puheenvuorojen hillitsemiseksi olisi vanhakantainen äänieristetty ”koppijärjestelmä”, jossa panelistit olisivat omissa oloissaan ja puhuvat vasta sitten kun puheenjohtaja antaa siihen luvan. Tällöin jokainen saa vastata tehtyyn kysymykseen ilman muiden panelistien häirintää. Mallina esimerkiksi Jenni Poikeluksen vetämä ”Hengaillaan kilpailu”.

Positiivisena asiana totean vaalikeskusten ajankäytön, jossa hallituksen neljä edustajaa saivat puheaikaa – viisi minuuttia ennen lähetyksen päättymistä – 40 minuuttia 27 sekuntia ja viisi opposition edustajat 46 min 23 sekuntia.

PS-ja Uuden Suomen blogit, pe 24.5.2024

Useat oppositiopuolueiden edustajat ovat arvostelleet istuvan hallituksen velanottoa ja todenneet sen vaalilupausten vastaiseksi.

He ovat unohtaneet kertoa, että edellinen – demarivetoinen – hallitus otti yli 10 miljardia euroa enemmän velkaa kuin kaksi edellistä hallitusta (Katainen & Sipilä) yhteensä.

Täytyy myös muistaa, että Kataisen hallituksen aikana oli ns. finanssikriisi.

Kun en ole enää Eduskunnan ja Suomen Pankin tilintarkastaja, enkä osallistu tarkastusvaliokunnan kokouksiin, on pakko uskoa mm. Helsingin Sanomien tutkivaan journalismiin.

Lehdessä todettiin 23.8.2023 monipuolisen grafiikan lisäksi mm. seuraavaa:

”Oppositiopuolueet kokoomus ja perussuomalaiset ovat syyttäneet Sanna Marinin hallitusta holtittomasta rahankäytöstä. Hallitus taas on toistuvasti perustellut velanottoa poikkeuksellisilla kriiseillä eli koronaepidemialla ja Venäjän hyökkäyksellä Ukrainaan.

Kuitenkin yli 10 miljardia euroa hallitus on eduskunnan siunauksella käyttänyt aivan muihin kohteisiin. Pidättäytymällä osasta päätösperäisistä menolisäyksistä, hallitus olisi siis voinut halutessaan vähentää velanottoa.

Ei ole myöskään lainkaan selvää, että kaikki pandemian ja Venäjän hyökkäyksen vuoksi tehdyt menolisäykset olisivat olleet välttämättömiä. Useat hallituspuolueiden edustajat ovat itsekin todenneet, että jälkikäteen tarkasteltuna esimerkiksi kunnille ja yrityksille myönnetyt tuet saattoivat olla paikoin tarpeettoman avokätisiä”.

Edellä kertomani on siis lainaus HS:n sivulta.  Olen asiantuntijoiden kanssa samaa mieltä, kun he ovat todenneet, että Marinin hallitus oli heittänyt vaalikauden menokehykset romukoppaan.

Valtion velanoton vähentämistä, ei ole edistänyt esimerkiksi ex. kansanedustaja Paavo Arhinmäen sanat: ”Eiväthän valtiot koskaan maksa lainojaan pois, ne ottavat uusia lainoja tilalle.”

Edellisen hallituksen holtitonta velanottoa avitti myös se, että lainaa saatiin jopa miinuskorolla. Korkomenot olivat vuonna 2022 ”vain” 0,8 miljardia, kun ne nyt ovat 3,2 miljardia euroa.

 Orpon johtama hallitus joutuu – tästäkin syystä – ottamaan lisävelkaa kohonneiden korkojen maksuun, unohtamatta Hyvinvointialueiden vaatimaa miljardien lisärahoitusta.