Suur-Jyväskylän lehti ke 4.5.2011
Monet kanssaihmiset ovat eduskuntavaalien jälkeen kyselleet, että miten menee? Olen vastannut, että entistä lujempaa.
Sain vaali-iltana ja seuraavana päivänä lähes 200 tekstiviestiä ja pitkälti toistasataa sähköpostia, jotka liittyivät erimuotoisiin onnentoivotuksiin. Onnittelujen suuresta määrästä johtui, etten ehtinyt heti niihin vastaamaan, vaikka parhaani teinkin. Kiitoskahveilleni Kuokkalan Konditoria-kahvilassa 20.4.osallistui 188 henkilöä. Lausunkin vielä tässä yhteydessä kiitokset kaikille äänestäjille, talkoolaisille ja muille perussuomalaisten Ek-vaaliehdokkaille myötäelämisestä ja tuesta.
Minusta tuli vaalien jälkeen eduskunnan vanhin edustaja eli ikäpuhemies. Tässä roolissa sain tehtäväkseni avata ensimmäisen uuden eduskunnan täysistunnon. Monet kyselivät, että jännittääkö tuleva tehtävä? Vastasin, ettei lainkaan, sillä kun on ollut 40 vuotta eriasteisissa luottamustehtävissä ja luku- sekä puhetaito ovat tallella, niin enköhän hommasta selviä. Kuvittelin tuossa vaiheessa, että saan pitää räväkän puheen, mutta katin kontit. Ikäpuhemiehen avaussanojen pituus eduskunnassa rajoittui kolmeen aa-neloseen. Teksti oli etukäteen tarkoin nuotitettu ja siitä ei saanut poiketa. Eduskunnan puhemiesten valinta sujuikin jouhevasti (1 tunti 40 minuuttia) ja kaiken piti olla putkessa. Toisin kuitenkin kävi.
Seuraavan päivänä eli torstaisen valtiopäivien avaustilaisuuden jälkeen minulle soitti Iltasanomien toimittaja ja kysyi, että mitä minulla on eräitä naiskansanedustajia vastaan. Sanoin, ettei mitään ja kysäisin, että miksi tällainen kysymys, niin hän vastasi, että ”olin tietämättäni arvostellut kahta naiskansanedustajaa äänestyksen aikana suorassa radiolähetyksessä”.
Syyksi paljastui, että pääsihteeri Seppo Tiitisen lukiessa edustajien nimiä, oli avustajani, lainsäädäntöjohtaja Keijo Koivukankaan mikrofoni jäänyt vahingossa auki. Tästä tietämättä juttelin hänen kanssaan käynnissä olevaan vaaliin liittyvistä asioista ja lausahdin, että ”Äänestys tapahtuu joutuisasti ja on hyvä, että kansanedustajilla on myös fyysistä työtä, kävellessään istuinpaikaltaan vaaliuurnalle”. Totesin IS:n toimittajalle, että tarkoitin lausumalla kaikkia edustajia – myös itseäni. Tästä huolimatta Iltasanomien nokkela toimittaja oli poiminut lausumastani ”hälyuutiseensa” pari-kolme sanaa ja tehnyt minusta mokaajan. Toivottavasti ”uutinen” tuotti lehdelle sen tarvitsemaa lisäarvoa.
Eduskuntatyö on osaltani alkanut vauhdikkaasti. Monet ovatkin jo ehtineet varoitella minua ”polttamasta kynttilää molemmista päistä”. Varoituksen sanat ovat paikallaan. Siksi aion jatkossakin käydä kuntosalilla ja jatkaa lähes päivittäistä lenkkeilyä metsäpoluilla.
KAUKO TUUPAINEN