Ilkka-lehden mielipidepalstalla pe 30.9.2016 ja Keskisuomalaisessa ti 4.10.2016
Olen aiemmin todennut, että nykymuotoinen eduskuntatyö – suomalainen parlamentarismi – on tiensä päässä. Mikään ei ole muuttunut vuosien saatossa. Eduskuntaryhmien edustajat paasaavat samaa palturia vuodesta toiseen, riippuen siitä, ovatko he hallituksessa vaiko oppositiossa.
Otanpa nykymenosta muutaman esimerkin. Käsitellessään Matti Vanhasen hallituksen esitystä vuoden 2011 talousarvioksi, oppositiossa olleet vasemmistopuolueet arvostelivat sitä, että kunnat eivät saaneet riittävästi valtionavustuksia. Demarit esittivät budjettiin 300 miljoonaa lisätukea kunnille. Vasemmistoliitto pani paremmaksi esittäessään lisätuen määräksi 731 miljoonaa euroa.
Päästessään seuraavana vuonna Kataisen Sixback- hallitukseen vasemmistopuolueet leikkasivat kuntien valtionosuuksia 631 miljoonaa euroa. Ääni muuttui siis kellossa, kun siirryttiin oppositiosta hallitukseen. Vuonna 2013 vasemmistopuolueiden turvin leikattiin valtionosuuksia vielä lisää 756 miljoonaa euroa.
Samoin kävi eläkeläisten osalta. Nykyoppositiossa demarit puheenjohtajansa johdolla arvostelevat hallituista eläkeläisten etuuksien leikkaamisesta. Kukaan ei halua muistaa valtiovarainministeri Rinteen (sdp) aikaa, jolloin eläkkeitä piti korottaa 1,5 prosenttia, mutta korotus jäikin 0,4 prosenttiin. Valtio ei hyötynyt ratkaisusta, mutta yksityiset eläkeyhtiöt säästivät 270 miljoonaa euroa.
Samainen hallitus, jossa vasemmistopuolueet olivat mukana, leikkasi lapsilisiä kahdeksan prosenttia eli 110 miljoonaa euroa. Onko oppositiolta unohtunut sekin, että silloinen hallitus nosti kiinteistöverojen alarajoja siten, että joka viides kunnanvaltuusto joutui tekemään korotuspäätöksen, josta johtuen kuntien kassaan kilahti 48 miljoonaa euroa. Kunnat eivät kuitenkaan hyötyneet rahoista sentin senttiä, koska valtio nappasi rahat itselleen, vähentämällä kuntien valtionosuuksia 48 miljoonalla eurolla.
Istuva oppositio arvostelee hallitusta myös lisävelan määrästä. Onko unohtunut, että hallitus, jossa vasemmistopuolueet olivat mukana, kykeni lyhentämään valtion velkaa vuoden 2014 talousarviossa vain 10,7 miljardia euroa, kun ensi vuoden talousarviossa lainojen kuoletukset, takaisinmaksut, mukaan lukien mahdolliset pääomatappiot ovat 18,3 miljardia euroa. Istuva hallitus lyhentää siis valtion lainoja lähes 8 miljardia enemmän kuin edeltäjänsä.
Edellä olevilla esimerkeillä haluan kertoa, että politiikkojen toiminta eduskunnassa on yhtä ja samaa vuodesta toiseen. Ääni kellossa muuttuu sen mukaan, ollaanko mukana hallitustyössä, vaiko sen ulkopuolella. Olisiko aika siirtyä aiemmin esittämääni ”kaikkien puolueiden hallituksiin” eli samaan käytäntöön kuin peruskunnissa on. Ainakin paatosmainen palturin puhuminen minimoituisi.
KAUKO TUUPAINEN
eläkeläinen, talousneuvos
Jyväskylä