Keski-Uusimaa lehti, ke 19.6.2024

Asuin – eduskunnassa ollessani – neljä vuotta Järvenpäässä (Tupalantiellä) ja osallistuin Järvenpää-talossa 25.5.2011 Antti Kaikkosen ja Eero Lehden (kok) kanssa yhteiseen ”Kansanedustajien mietteitä” tilaisuuteen.

Tuolloin tutustuin lähemmin Anttiin ja hänen mielipiteisiinsä yhteisten asioiden hoidosta.

Toki tapasin Antin myöhemminkin paitsi eduskunnassa myös paikallisen Prisman käytävillä.

Olin vakuuttunut, kun tapasin Antin vuosia myöhemmin eli 30.8.2019 Jyväskylässä Suomen Keskustan puheenjohtajaehdokkaiden (Antti ja Katri Kulmuni) vaalikiertueella, että jos hänet olisi valittu puolueen puheenjohtajaksi, niin Keskusta olisi yltänyt mitalisijalle puoluekartalla.

 Keskustan vuoden 2024 Jyväskylän puoluekokouksessa tehtiin Antista puoluejohtaja, joka pyrkii nostamaan Suomen Keskustan hallituspuolueeksi.

Hänellä on siihen hyvät mahdollisuudet, joskin yksi lausahdus saattaa mitätöidä homman.

Antti totesi kokouksessa, että keskusta pyrkii seuraavaan hallitukseen yhdessä kokoomuksen ja SDP:n kanssa.

Ihmettelen näkemystä, sillä olisin luullut Keskustan maksaneen oppirahat ollessaan mukana vasemmistohallituksessa.

Miksi ihmettelen? Siksi, että pyrkiväthän demarit edelleenkin sosialismiin ainakin sääntöjensä perusteella ja Keskustan oletan olevan porvaripuolue.

Yli 50 vuoden poliittisella kokemuksella toivon, että maamme talouden tasapainottamista jatketaan myös tulevassa hallituksessa, johon kokoomuksen ja perussuomalaisten lisäksi kuuluisi myös Suomen Keskusta.

Eripurainen RKP on jo näyttänyt yhteistyökykynsä ainakin minulle.

KAUKO TUUPAINEN
ex. kansanedustaja (ps), talousneuvos
Jyväskylä

*****

PS-blogi pe 14.6.2024

Perussuomalaisten kannatus on viimeisten galluppien ja viimeisen vaalituloksen perusteella ollut melkoista alamäkeä. Kannatuksen laskun syitä on pohdittu puolueen johdossa, mutta onko meiltä – puolueen rivijäseniltä kysytty mitään. En ole huomannut.

TAUSTAA. Toimin aikoinaan SDP:n järjestötoiminnan kaikissa tehtävissä lähes 40 vuotta ja sen ohessa myös julkishallinnon luottamustehtävissä. Erosin puolueesta 17 vuotta sitten, kun se ryhtyi toimimaan kokoomuksen apupuolueena kunnallispolitiikassa, unohtaen ns. vähäväkisen kansan.

Tapasin eduskunnassa 30.11.2006 silloisen puolueen puheenjohtaja Timo Soinin ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Raimo Vistbackan ja lupaannuin PS:n sitoutumattomaksi vaaliehdokkaaksi kevään 2007 eduskuntavaaleihin.

Liityin syyskuussa 2007 piirisihteeri Jorma Uskin myötävaikutuksella PS:n ja Jyväskylän Perussuomalaiset ry:n jäseneksi, koska puolueen sääntöjen 2 § kertoi selkeästi tavoitteet ja toiminnan laadut. Myös puolueohjelmat täyttivät toiveeni.

KYSYMYS PS-JOHDOLLE? Olisiko puolueen syytä siirtyä pari piirua vasemmalle?  Kysymyksen esitti aikoinaan oppi-isäni Rafael Paasio ja mielestäni se on ajankohtainen tänäkin päivänä.

Kysymykselläni tarkoitan sitä, ettei PS-puolue ole sisäistänyt sääntöjemme 2 §:n sanomaa, vaan on – hallitusneuvottelujen aikana ja niiden jälkeenkin  – poikennut tekstistä melkoisesti.

Sääntöjemme mukaisesti puolueen päämääränä on kristillissosiaaliselta pohjalta koota yhteen ne väestöryhmät, joiden etujen ajamisesta ja tasavertaisesta sosiaalisesta ja taloudellisesta sekä yhteiskunnallisesta asemasta ei ole oikeudenmukaisesti huolehdittu.

Näitä kansalaisryhmiä ovat: lapsiperheet, eläkeläiset, työttömät, PK-yrittäjät, pienipalkkaiset julkishallinnon toimihenkilöt, virkamiehet ja työntekijät sekä opiskelijat ja maa- ja metsätalouselinkeinon harjoittajat.

Lähes kaikki ryhmät on unohdettu tämän päivän poliittisessa päätöksenteossa.

EHDOTUKSENI. Jos PS-puolue ei halua toimia voimassa olevien sääntöjemme mukaisesti on puolueen tarkoituksen ja toiminnan laadun sisältöä syytä tarkistaa. Tämä tarkoittaa sitä, että säännöt muotoillaan nykykäytännön mukaiseksesi seuraavassa puoluekokouksessa.

Henkilökohtaisesti en ole sääntömuutoksen takana, vaan toivon, että puolueemme entiset poliittiset pöytätavat otetaan käyttöön. Jos ja kun näin tehdään, niin uskon puolueemme saavan takaisin kansalaistemme tuen ja kannatuksen jo tulevissa vaaleissa.

PS- ja Uusi Suomi Blogit pe7.6. ja Keski-Uusimaa lehti la 8.6.2024

Katselin viime torstaina (6.6.) TV 1:n ”Suurta vaalikeskustelua” ja totesin, että se oli melkoinen fiasko. Syy ei ollut paneelin vetäjän Petri Raivion, vaan lähinnä oppositiota edustavien naisten, joilta puuttuivat tyystin politiikan pöytätavat.

Hyviin pöytätapoihin kuuluu, että kuunnellaan rauhallisesti mitä muilla on sanottavaa, eikä keskeytetä heitä typerillä välihuudoilla. ”Parhaiten” härinnässä kunnostautui ”aina käsi pystyssä” Andersson, joka käytti lukuisia puheenvuoroja omalla luvallaan.

Sen sijaan miespuoliset osanottajat malttoivat kuunnella rauhallisesti muiden esityksiä ja olivat äänessä vasta luvan saatuaan.  Heistä parhaiten onnistui Lindman.

Yksi keino panelistien puheenvuorojen hillitsemiseksi olisi vanhakantainen äänieristetty ”koppijärjestelmä”, jossa panelistit olisivat omissa oloissaan ja puhuvat vasta sitten kun puheenjohtaja antaa siihen luvan. Tällöin jokainen saa vastata tehtyyn kysymykseen ilman muiden panelistien häirintää. Mallina esimerkiksi Jenni Poikeluksen vetämä ”Hengaillaan kilpailu”.

Positiivisena asiana totean vaalikeskusten ajankäytön, jossa hallituksen neljä edustajaa saivat puheaikaa – viisi minuuttia ennen lähetyksen päättymistä – 40 minuuttia 27 sekuntia ja viisi opposition edustajat 46 min 23 sekuntia.