P-S-Plogit ma 26.9.2022, Itä-Savo-lehti 27.9.2022, Keski-Uusimaa lehti ke 19.10.2022, Perussuomalainen lehti nro 11/2022
Ollessani 2000-luvun alussa Keski-Suomen maakuntavaltuuston jäsen, puolustin voimakkaasti turvealan yrittäjiä ja heidän työntekijöittensä oikeuksia.
Turvealalla työskentelevät ovat monialaisia maa- ja metsätalouden sekä kone- ja kuljetusalan yrittäjiä. Heille turve on tuonut osan jokapäiväisestä leivästä, muu urakointi tai maa- ja metsätalous loput. On arvioitu, että energiaturpeen alasajo vaikutti merkittävästi lähes 600 yrittäjän ja vielä useamman työntekijän tuloihin alueilla, joilla ei ole vastaavia toimeentulon edellytyksiä.
Turve on nostettava tulevien hallitusneuvottelujen kohteeksi. Ei ole oikein, että lähes 22 vuotta sitten turve todettiin Suuren valiokunnan kokouksessa 5.12.2000 fossiiliksi polttoaineeksi – arvonnan jälkeen. Sitä ennen demareiden ja vihreiden edustajat Kimmo Kiljunen ja Tuija Brax saivat aikaan äänestyksen, mikä päätyi tasatulokseen 12 – 12, yksi tyhjä. Äänestyksestä ei tehty nimilistaa.
Asia oli aiemmin esillä pääministeri Paavo Lipposen hallituksessa 7.9.2000. Se oli otsikoitu ministeri Mönkäreen esityksessä: ”Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi (uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön käytön edistäminen)”.
Kyseinen valtioneuvoston kirjelmä (U34/2000) eduskunnalle käsitteli EU:n direktiiviehdotusta, jossa ei esitetty turpeen sisällyttämistä uusiutuvien luonnonvarojen joukossa.
Kuten jo aiemmin totesin, päätöksen turpeen kieltämisestä teki suuri valiokunta arvanheiton jälkeen, ei siis maamme valtioneuvosto eikä eduskunta.
Jos ja kun turpeen tuottaminen otetaan esille tulevissa hallitusneuvotteluissa, on syytä korostaa, että maaseudulla asuvat kansalaisemme voivat jatkossakin asua kotiseuduillaan, tehdä siellä töitä ja maksaa veronsa kotikunnalleen.
Toiseksi suota Suomessa riittää ikuisiksi ajoiksi. Suomen pinta-alasta on lähes kolmasosa eli 9,3 miljoonaa hehtaaria soita ja turvemaita, joista Geologian tutkimuskeskuksen mukaan teknisesti ja taloudellisesti hyödyntämiskelpoista suota on 1,2 miljoonaa hehtaaria eli lähes 13 prosenttia koko suopinta-alasta. Keski-Suomessakin on suoalaa riittävästi (380 000 ha), joten pelko siitä, että turvemiehet menisivät luonnontilassa oleville soille, on aiheeton.
Suo, kuokka ja sisu. Niitä meillä on aina ollut. Nyt tarvitaan paitsi suota ja turvetta, myös viisaita päätöksiä – tavoitteena suomalaisen energiatalouden omavaraisuus.
KAUKO TUUPAINEN
talousneuvos, eläkeläinen