Suur-Jyväskylän lehti, ke 21.7.2021 ja Keskisuomalainen, ke 28.7.2021
Olen tykönäni pohtinut jo pitkään, että onko nykymuotoinen suhteellinen vaalitapa demokraattinen, kun valitaan edustajia eduskuntaan ja kuntien valtuustoihin.
Eräs hyvä esimerkki juontaa vuoden 2007 eduskuntavaaleihin, jolloin Pohjois-Karjalan vaalipiiristä valittiin eduskuntaan kuusi edustajaa. Silloinen Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg sai vaalissa toiseksi eniten ääniä (7 804), muttei saanut valtakirjaa eduskuntaan.
Sen sijaan neljä muuta ehdokasta merkittävästi pienemmillä äänimäärillä tulivat valituiksi, Viimeinen valittu sai Pohjois-Karjalan eduskuntavaaleissa ”vain” 4 391 ääntä eli 3 413 ääntä vähemmän.
Jyväskylässä valtuustoon pääsi 100 äänellä, mutta varasijalle jäivät Keskustan edustajat 215, 210 ja 206 sekä PS:n edustajat 217 ja 208 äänellä. Lisäksi SKP:n edustajan 245 ääntä ei oikeuttanut edes varasijaan.
Voimassa olevan kunta- ja vaalilain mukainen D´Hontin laskentatapa suosii niitä puolueita, jotka ovat asettaneet ns. täyden listan ehdokkaita ja jos heillä sen lisäksi on tunnettuja ns. ”ääniharavia” listoillaan.
Mielestäni nykyinen vaalitapa ei ole demokraattinen. Miksi? Siksi, ettei äänestäjien tahto aina toteudu, kun oma ehdokas – saamastaan kannatuksesta huolimatta – ei yllä valtuuston varsinaiseksi jäseneksi. Siksi ainakin kuntavaaleissa tulisi siirtyä ns. henkilökohtaiseen vaaliin, jolloin eniten ääniä saaneet saisivat valtuustopaikan.
Jyväskylän osalta viime kuntavaaleissa olisi valtuustoon päässyt henkilökohtaisen äänimäärän perusteella myös SKP:n ehdokas Riitta Tynjä 245 äänellä.
Valtuustossa olisi tapahtunut – edellä kertomani lisäksi – myös seuraavat muutokset: Keskusta olisi saanut kolme ja Perussuomalaiset kaksi lisäpaikkaa. Menettäjinä olivat olleet kokoomus kolmella valtuutetulla, KD, Vas ja Vihreät olisivat kukin menettäneet yhden valtuutetun.
KAUKO TUUPAINEN
Jyväskylä