Keski-Uusimaa lehti, pe 30.7.2021 ja Kymen Sanomat, ti 27.7.2021

SDP:n puheenjohtaja Sanna  Marin  nosti jokin aika sitten esille kunnallisverotuksen progressiivisuuden. Samainen asia oli esillä jo vuonna 2005, jolloin silloinen valtiovarainministeri Antti Kalliomäki (sdp) teki vastaavan esityksen. Minä laitoin korteni kekoon vuonna 2013, jolloin tein eduskunnalle toimenpidealoitteen kunnallisverotuksen muutokseksi.

Useat kunnat nostavat vuosittain perimiään taksoja, tariffeja ja kiinteistöverojaan pitääkseen kunnallisveroprosentin tietoisesti alhaalla. Menettely ei tee oikeutta pienituloisille eläkeläisille, työttömille eikä muille vähävaraisille.

Edustan näkemystä, että jos palkka tai eläke on vaikkapa 30 000 euroa vuodessa, niin siitä tulisi maksaa saman verran veroa kunnalle, olipa verovelvollisen asunto Helsingissä, Jyväskylässä, Järvenpäässä, Kuopiossa tai Oulussa.

Valtionverotuksen alaraja on tällä hetkellä 18 600 euroa. Vastaavan kaltainen alaraja tulisi asettaa myös kunnallisverotukseen. Se voisi olla vaikkapa suuruusluokkaa 20 000 euroa ja samalla poistaa verotukseen tulevat vähennykset, siirtämällä ne valtionverotukseen.

Kunnallisverotuksen progressiivisuuden myötä siirtyisimme kohti oikeudenmukaisempaa verotusta, perusteena verovelvollisen tulot eli todellinen maksukyky. Olen tietoinen, että verotuksen efektiivisyydestä johtuen, myös kunnallisverotus on jo nyt osittainen progressiivinen, joten siirtymistä astetta ylöspäin eli täydelliseen progressiivisuuteen olisi todellakin syytä harkita.

Kunnallisverotuksen progressiivisuus tekisi oikeutta myös lähes 1,5 miljoonalle työeläkkeellä olevalle, jotka tällä hetkellä maksavat 8 – 10 prosenttiyksikköä korkeampaa veroa kuin työssä olevat henkilöt saman suuruisesta tulosta.

Eräät henkilöt ovat todenneet, että kunnallisveron progressio kohdistuisi rasitteena erityisesti pieni- ja keskituloisten verotukseen. Haluan kysyä, että miten niin?  Uskon, että verohallinnosta löytyy osaavia matemaatikkoja, jotka kykenevät ”rakentamaan progression asteikot” niin, ettei verotus muutu – heidän osalta – nykyistä raskaammaksi.

Samalla korjaantuisi nykyiseen kunnallisverotukseen liittyvä epäkohta eli ei yksikään työssäkäyvä verovelvollinen maksa kunnallisveroa valtuuston päätöksen mukaisesti, vaan keskimäärin 3 – 4 prosenttiyksikköä vähemmän, johtuen tulonhankintaan kohdistuvista vähennyksistä.

KAUKO TUUPAINEN
talousneuvos, eläkeläinen

Suur-Jyväskylän lehti, ke 21.7.2021 ja Keskisuomalainen, ke 28.7.2021

Olen tykönäni pohtinut jo pitkään, että onko nykymuotoinen suhteellinen vaalitapa demokraattinen, kun valitaan edustajia eduskuntaan ja kuntien valtuustoihin.

Eräs hyvä esimerkki juontaa vuoden 2007 eduskuntavaaleihin, jolloin Pohjois-Karjalan vaalipiiristä valittiin eduskuntaan kuusi edustajaa. Silloinen Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg sai vaalissa toiseksi eniten ääniä (7 804), muttei saanut valtakirjaa eduskuntaan.

Sen sijaan neljä muuta ehdokasta merkittävästi pienemmillä äänimäärillä tulivat valituiksi, Viimeinen valittu sai Pohjois-Karjalan eduskuntavaaleissa ”vain” 4 391 ääntä eli 3 413 ääntä vähemmän.

Jyväskylässä valtuustoon pääsi 100 äänellä, mutta varasijalle jäivät Keskustan edustajat 215, 210 ja 206 sekä PS:n edustajat 217 ja 208 äänellä. Lisäksi SKP:n edustajan 245 ääntä ei oikeuttanut edes varasijaan.

Voimassa olevan kunta- ja vaalilain mukainen D´Hontin laskentatapa suosii niitä puolueita, jotka ovat asettaneet ns. täyden listan ehdokkaita ja jos heillä sen lisäksi on tunnettuja ns. ”ääniharavia” listoillaan.

Mielestäni nykyinen vaalitapa ei ole demokraattinen. Miksi? Siksi, ettei äänestäjien tahto aina toteudu, kun oma ehdokas – saamastaan kannatuksesta huolimatta – ei yllä valtuuston varsinaiseksi jäseneksi. Siksi ainakin kuntavaaleissa tulisi siirtyä ns. henkilökohtaiseen vaaliin, jolloin eniten ääniä saaneet saisivat valtuustopaikan.

Jyväskylän osalta viime kuntavaaleissa olisi valtuustoon päässyt henkilökohtaisen äänimäärän perusteella myös SKP:n ehdokas Riitta Tynjä 245 äänellä.

Valtuustossa olisi tapahtunut – edellä kertomani lisäksi – myös seuraavat muutokset: Keskusta olisi saanut kolme ja Perussuomalaiset kaksi lisäpaikkaa.  Menettäjinä olivat olleet kokoomus kolmella valtuutetulla, KD, Vas ja Vihreät olisivat kukin menettäneet yhden valtuutetun.

KAUKO TUUPAINEN
Jyväskylä

Keskisuomalainen ti 20.7.2021

Jyväskylän kaupungin talousarvion loppusumma on tänä vuonna 1 189 miljoonaa eli lähes 1,2 miljardia euroa.

Tästä sosiaali- ja terveyspalvelut lohkaisevat 40 % eli 480,2 Me sekä kasvu ja oppiminen (sivistys) 20 % eli 239,7 Me.

Vastaavasti tulopuolella verotulot ovat budjetin tuloista 47 % eli 561 Me ja valtionosuudet 17 % eli 210,1 Me.

Kun Sote toteutuu, niin kaupungin veroprosentista (20 %), nappaa valtio 13,26 prosenttiyksikköä, jolloin kaupungin on ”kärvisteltävä” jatkossa alle 7 prosenttiyksikön verotuloilla. Yhteisöverosta siirtyy valtiolle 10,7 prosenttiyksikköä.

Kaupungin (467,8 Me) ja kaupunkikonsernin (1,3 Mrde) huikeat velat (12 295 euroa per asukas) jäävät kuitenkin kaupunkilaisten maksettaviksi.

Valtion velka oli toukokuun lopussa 126,110 Mrde eli 22 722 euroa per suomalainen. Kun tähän lisätään Jyväskylän kaupungin ja kaupunkikonsernin (50 yhteisöä) velat, kaupunkilaisen velkataakka on noin 35 000 euroa asukas.

Tulevaan maakunnalliseen sotevaltuustoon (lue: Hyvinvointialue) on syytä valita ehdokkaita, joilla on keskitasoa parempi kuntatalouden ja valtion finanssipolitiikan asiantuntemus.

KAUKO TUUPAINEN
Jyväskylä

Keski-Uusimaa lehti, la 3.7.2021

Kaupunginvaltuutettu Pentti J. Rönkkö on huolissaan lautakuntapaikkojen jaosta Keravalla. Syy ei ehkä ole ”paikkojen jakajissa”, vaan nykyisessä lainsäädännössä ja vaalitavassa.

 Sen mukaisesti 13- jäsenisen lautakuntapaikkajako tapahtuisi Keravalla seuraavasti: Kokoomus 4, SDP 3, PS ja Vihreät 2 ja Vasemmisto 1 lautakuntapaikka. Viimeinen paikka ”arvottaisiin” SDP:n, PS:n ja Keskustan välillä. Toki puolueilla on mahdollisuus sopia paikkajaosto ja muodostaa keskinäisin yhteenliittymiä.

Mielestäni nykyinen vaalitapa ei ole demokraattinen. Miksi? Siksi, ettei äänestäjien tahto aina toteudu, kun oma ehdokas – saamastaan kannatuksesta huolimatta – ei yllä valtuuston varsinaiseksi jäseneksi. Siksi ainakin kuntavaaleissa tulisi siirtyä ns. henkilökohtaiseen vaaliin, jolloin eniten ääniä saaneet saisivat valtuustopaikan.

Keravalla valtuustoon pääsi 72 äänellä, mutta varasijalle jäivät KD:n edustaja 108, PS:n edustajat 99 ja 92 sekä Vihreiden edustaja 96 äänellä. Voimassa olevan kunta- ja vaalilain mukainen d´Hontin laskentatapa suosii niitä puolueita, jotka ovat asettaneet ns. täyden listan ehdokkaita ja jos heillä sen lisäksi on tunnettuja ns. ”ääniharavia” listoillaan.

Henkilökohtaisella vaalitavalla olisi Keravan valtuustossa tapahtunut seuraavat muutokset: Perussuomalaiset olisivat saaneet kaksi lisäpaikkaa sekä Vihreät ja Kd yhden. Menettäjinä olivat olleet kokoomus kolmella valtuutetulla ja Vasemmisto yhdellä valtuutetulla.

KAUKO TUUPAINEN