PS-Blogit su 4.10.2020, Kaleva-lehti to 8.10.2020 ja Kalajokilaakso ke 7.10.2020
Vajaa kymmenen vuotta sitten käytiin eduskunnassa melkoista kädenvääntöä turkistarhauksen olemassaolosta. Onneksi järki voitti ja Vihreiden myyräntyö jäi hopealle. Nyt samainen porukka on vaatimassa turvetuotannon alasajoa.
Ollessani 2000-luvun alussa Keski-Suomen maakuntavaltuuston jäsen puolustin voimakkaasti maaseutuyrittäjien ja heidän työntekijöittensä oikeuksia. Vuosikymmenien saatossa on tilanne muuttunut, mutta siitä huolimatta haluan, että maamme hallitus pitää Suomen asuttuna etelästä pohjoiseen ja idästä länteen.
Turvealan yrittäjät ovat monialaisia maa- ja metsätalouden sekä kone- ja kuljetusyrittäjiä. Heille turve on tuonut osan jokapäiväisestä leivästä, muu urakointi tai maa- ja metsätalous osan. On arvioitu, että energiaturpeen alasajo vaikuttaa merkittävästi lähes 600 yrittäjän ja vielä useamman työntekijän tuloihin alueilla, joilla ei ole vastaavia toimeentulon edellytyksiä.
Synnyinmaakuntani eli Pohjois-Pohjanmaan osalta energiaturpeen suora työllistävyys oli viime vuonna 357 henkilötyövuotta (htv) ja kerrannaisvaikutus 657 htv. Kun lukuihoin lisätään Keski- ja Etelä-Pohjanmaa, oli kerrannaisvaikutus 1 572 htv. Nykyisen kotimaakuntani eli Keski-Suomen työllisyysvaikutus oli viime vuonna 240 htv (Bioenergia ry).
Vastoin eräiden politiikkojen luuloja, turvetuotanto ei saa valtiolta avustusta. Toki ”avustukseksi” voidaan lukea ”energiaturpeen normia alempi verokanta” eli EU:lle notifioitu ero kivihiilen hintaan.
Energiaturpeesta on maksettu vuosittain valtiolle veroja useita kymmeniä miljoonia euroja. Ensi vuoden alusta turpeen energiavero on 5,70 €/MWh, vaikka päästöoikeuden hinta on nousussa nykyisestä 27€/CO2 tn tasolta. Tämä tarkoittaa sitä, että energiaturpeen käyttö puolittunee jo vuoteen 2025 mennessä eli viisi vuotta hallitusohjelmaa aiemmin.
Turvetuotanto aiheuttaa tunnetusti myös ns. vesistöhaittoja, joskin tuotannon vesistökuormitus on laskenut jyrkästi viimeisen 15 vuoden aikana suhteessa tuotantopinta-alaan. Alan ammattilaiset ovat kertoneet minulle olevansa tietoisia, että turvetuotannossa ollaan koko ajan tekemisissä luonnonvesien kanssa. Humusaineiden ja kiintoaineksen vähentämisessä onkin onnistuttu varsin hyvin, jota todistavat mittavat ympäristöhallinnon tarkkailutulokset (YLVA-järjestelmä).
KAUKO TUUPAINEN
talousneuvos, eläkeläinen