Keskisuomalaisen mielipidepalstalla su. 27.10.2019, Keski-Uusimaa-lehti to. 31.10.2019 ja Maaseudun Tulevaisuus ma 28.10.2019

Olen eri yhteyksissä törmännyt kysymykseen, miksei Suomessa ole Perustuslakituomioistuinta? Ihmettelen samaa? Useimmissa Euroopan maissa kyseinen toimielin on. Poikkeuksen tekevät vain Pohjoismaat, Iso-Britannia ja Hollanti.

Suomessa kyseisen tuomioistuimen tehtävät on annettu eduskunnan nimeämälle 17 jäseniselle perustuslakivaliokunnalle, jonka jäsenistä – tällä hetkellä – puolet ovat pääsääntöisesti lakiasioihin perehtymättömiä, ensimmäisen kauden kansanedustajia. Moinen menettely, jossa kansanedustajien säätämien lakien perustuslaillista oikeellisuutta valvovat samaiset edustajat, on harvinaista koko maailmassa.

Entisenä tilintarkastajana olen usein joutunut ottamaan kantaa erilaisten yhteisöjen jäsenten esteellisyys- ja jääviyskysymyksiin, joten eduskunnan nimeämän perustuslakivaliokunnan toiminta ”omien päätösten valvojana” mietityttää minuakin.

Tiedän, että eduskunnassa on tällä hetkellä 17 valiokuntaa ja valtiovarainvaliokunnassa vielä kahdeksan erillistä jaostoa, joissa käsitellään ”eduskuntaan matkalla olevia” laki- ja budjettiesityksiä. Mielestäni olisi kuitenkin oikein ja kohtuullista, että Suomen perustuslain noudattamiseen liittyvä ennakkovalvonta olisi alan ammattilaisten käsissä.

Eräänä heikkoutena pidän myös sitä, että nykymuotoisen perustuslakivaliokunnan kokoonpano vaihtuu aina neljän vuoden välein eli eduskuntakausittain, jolloin vaihtuvuus myös valiokunnassa on merkittävä.

Kun perustuslakivaliokunta käyttää myös eräänlaista ”tuomiovaltaa” päätöksissään, olisi se rinnastettava perustuslain 3 §:n 3 momentin mukaisesti ”tuomiovaltaa käyttävään riippumattomaan tuomioistuimeen”, jollainen perustuslakituomioistuin olisi.

KAUKO TUUPAINEN
ex. tilintarkastaja, talousneuvos
Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla pe 4.10.2019:

Kylätalot henkivät maaseudun elinvoimaa, otsikoi varapäätoimittaja Inkeri Pasanen  kolumnissaan (KSML 27.9.2019). Kirjoituksen ”punainen lanka” oli erinomainen ja vieläpä ajankohtainenkin. Kuokkalan asukasyhdistyksen ja kaupungin järjestämässä tilaisuudessa muutama päivä sitten keskusteltiin vilkkaasti alueelle jo vuonna 1987 luvatusta ”Kuokkalatalosta” ja sen tulevasta kohtalosta.

Entinen Petäjäveden kunnanjohtaja ja nykyinen kulmakunnan asukasaktiivi Tarmo Tiihonen toi tilaisuudessa esille niin omia kuin kulmakunnan muidenkin asukkaiden näkemyksiä yhteisten kokoontumistilojen tarpeellisuudesta.

Hän ihmetteli mm. sitä, miksi Kuokkala-talon tontti halutaan muuttaa yhdeksän korkean kerrostalon tontiksi antamalla tontille lähes 9 000 k-m2 rakennusoikeutta. Hän ihmetteli myös virkamiesten operoimaa kaavan muutoshanketta ja sitä miksi kaavamuutoksesta ei ole keskusteltu aiemmin asukasyhdistyksen edustajien ja muiden asukkaiden kanssa?

Olen hänen kanssaan tismalleen samaa mieltä

Jos ja kun Kuokkala-talohankkeesta luovutaan, niin mielestäni yli 18 000 asukkaan kaupunginosa vaatii Inkeri Pasasen tarkoittaman ”kylätalon” tai ainakin sen korvikkeen. Korvikkeena voisi toimia esimerkiksi 40–50 m2:n kokoontumistilat rakennettavan kerrostalon alimmassa kerroksessa.

Tiloja käyttäisivät Kuokkalan kymmenet rekisteröidyt yhdistykset ja he maksaisivat siitä kohtuullisen korvauksen kiinteistön omistajalle.

Mallina voitaisiin pitää Kyllikinkadun Sepänkeskusta, jossa toimivat niin eläkeläisyhdistykset kuin muutkin järjestöt lähes ”asevelihintaan”. Tämä tarkoittaa sitä, että Jyväskylän kaupunki kompensoisi vuosittain vuokranmaksua.

KAUKO TUUPAINEN
eläkeläinen
Jyväskylä, Kuokkala