Keskisuomalaisen mielipidepalstalla, ti 29.5.2018

Kolme vasuritoveria nosti nimeni esille viime lauantain (26.5.) Keskisuomalaisessa tavalla, mikä ei pidä paikkaansa. En ole koskaan arvaillut laittomasti Jyväskylässä olevien maahanmuuttajien terveydenhuollon kustannuksia. Miksi? Siksi, ettei kukaan niitä ole kyennyt minulle kertomaan ja arvailemaan en lähde.

Olen yrittänyt selvittää, mitkä ovat maahanmuuton kustannukset Suomen valtion budjetissa ja Jyväskylän kaupungin talousarviossa, mutten ole selvyyttä saanut. On toisaalta hyvä, että tovereilla on tietämys asioista, joista virkamiehillä ei ole hajuakaan. 

En ole kirjoittanut dekkareita, joten en myöskään ole kirjoittanut kauhukirjoituksia kaupungin terveydenhuollosta.

Sen sijaan olen 21.2.2018 kirjoittanut Ksml:n mielipidesivulle seuraavaa. ”Ihmettelen eräiden nykyisten valtuutettujen näkemystä siitä, mitä kaupunkilaisten verorahoilla kustannetaan. Aikoinaan olivat etusijalla kaupunkilaiset, jotka ovat yhteiskunnan tuen tarpeessa. Nyt eräät hehkuttavat ”laittomasti maassa olevien” puolesta, unohtaen tyystin ns. vähäväkiset kaupunkilaiset.

En vastustaisi asiaa, jos maksaja olisi vaikkapa EU tai hätätilassa Suomen valtio, mutta molemmat yhteisöt ovat tällä hetkellä melkoisessa velkakierteessä ja tilanne vain pahenee.

Jos ja kun maahanmuuttajien määrää lisätään Suomessa, niin viime kädessä maksumiehinä tulisi toimia maakunnat eli Keski-Suomessa Keski-Suomen maakuntaliitto, jolloin kustannus jakaantuisivat kaikkien maakunnan kuntien kesken, myös niiden, jotka eivät halua ottaa pakolaisia omaan kuntaansa”.

Näin siis olen kirjoittanut maakuntalehteen. Pysykääpä totuudessa toverit.

 Lopuksi totean, että entisenä lainsäätäjänä edustan edelleenkin näkemystä, että ”maassa on elettävä maan tavalla”. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkien Suomessa asuvien on noudatettava kulloinkin voimassa olevaa lainsäädäntöä ja virkamiesten tekemiä lainvoimaisia päätöksiä.

KAUKO TUUPAINEN

Jyväskylä

Keski-Uusimaa lehti ma 7.5.2018

STT:n Brysselin toimittaja Anniina Luotonen on uutisoinut EU:sta:  ”Suomen jäsenmaksu voisi kasvaa noin 400 miljoonaa euroa vuodessa, jos budjetti kasvaa ehdotettuun noin 1,11 prosenttiin”.

Suomi on ollut viimeisten viiden vuoden (2012 – 2016) aikana nettomaksaja 2,835 miljardia euroa eli keskimäärin 571 miljoonaa euroa vuosi. Jos tähän lisätään kaavailtu 400 miljoonan lisämaksu, ollaan suuruusluokassa noin 970 miljoonaa euroa per vuosi. Tämä on iso kasa suomalaisia euroja.

Olen tietoinen, että EU:n rahastus on sidoksissa jäsenmaiden kansantalouteen. Mitä parempi on jäsenmaan talous, sitä suuremmat ovat sen maksut. 

Entisenä tilintarkastajana toivon, että Euroopan tilintarkastustuomioistuin parantaisi vielä juoksuaan. Olihan tuomioistuimen viimeisen raportin mukaan taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen koheesion alalla virhetaso 4,8 % eli noin 6,7 miljardia euroa.

Toisaalta on tiedossa, että EU:n jäsenmaille lupaamat investointi- ym. sitoumukset olivat vuoden 2016 lopussa lähes 240 miljardin euron luokkaa. Jos ja kun nämä velat EU:n jäsenmaille huomioidaan, niin jäsenmaksut noussevat entisestään vuonna 2020 alkavalla vaalikaudella.

Pääministeri Juha Sipilän on oltava tiukkana neuvotteluissaan Brysselin herrojen kanssa, sillä maamme veronmaksajien kantokyky on jo nyt lujilla.

KAUKO TUUPAINEN

talousneuvos

Jyväskylä

Keski-Uusimaa lehti 8.4.2018 ja Keskisuomalainen 1.5.2018

”Ideoitsija” Hjallis Harkimo ja ”kannustaja” Mikael Jungner ovat mielestäni oikeassa ottaessaan kantaa tämän päivän eduskuntatyöhön. Heille on kirkastunut jo ensimmäisen istuntokauden aikana, että eduskuntaan ovat kansalaiset valinneet kansanedustajia, eivät puolueita.

Tämä on selkeästi ilmaistu Suomen perustuslain 2 §:n 1. momentissa. ”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta”.

Olen heidän kanssaan samaa mieltä. Olen myös todennut eri yhteyksissä, että suomalainen parlamentarismi on ollut pitkään tiensä päässä. Miksi? Siksi, että eduskuntaryhmät ovat perättäisinä vuosina eri mieltä yhdestä ja samasta asiasta, riippuen ovatko hallituksessa vai oppositiossa.

Otanpa esimerkin vasemmistoryhmien työtavoista. Vasemmiston ollessa oppositiossa Matti Vanhasen hallituksen aikana ja eduskunnan käsitellessä vuoden 2011 talousarviota, niin vasemmistoryhmien kesken kehkeytyi kilpalaulanta kuntien valtionosuuksien lisäämisestä.

Demarien esittäessä lisäystä valtionapuihin 300 miljoonaa euroa, panivat vasurit paremmaksi halutessaan budjettiin lisäystä 731 miljoonaa euroa. Näin toimivat silloiset oppositiopuolueet. Mitä tapahtui samassa asiassa vuoden kuluttua?

Päästyään Jyrki Kataisen (kok) hallitukseen molemmat puolueet hyväksyivät hallituksen esityksen, jonka mukaisesti kuntien valtionosuuksia leikattiin 631 miljoonaa euroa vuoden 2012 talousarviossa. Seuraavana vuonna leikattiin lisää 756 miljoonaa euroa eli kahden vuoden aikana leikattiin 1,387 miljardia euroa. Näin muuttuu ääni kellossa, kun siirrytään räksytyksestä vastuulliseen asioiden hoitoon.

Olenkin pohdiskellut, että eduskunnassakin pitäisi siirtyä ns. kaikkien puolueiden (lue: eduskuntaryhmien) hallituksiin, peruskuntien tapaan.

Tällöin viime vaalien perusteella tulisi 15 ministerin hallitukseen Suomen Keskustasta 4 ministeriä, perussuomalaisista, kokoomuksesta ja demareista kustakin 3 sekä vihreistä ja vasureista 1 ministeri. Hallituksen puheenjohtajan eli pääministerin salkku kuuluisi tässä esimerkissä suurimmalle ryhmälle eli keskustalle. Hallituksen ulkopuolelle jäisivät vähäisen kannatuksen saaneet pienpuolueet.

Jos Suomen kunnat pärjäävät päätöksenteossaan ilman nykyisen kaltaista parlamentarismiakin, niin miksei eduskuntakin.

KAUKO TUUPAINEN

eläkeläinen

Jyväskylä