Perussuomalainen-lehti, Blogit 31.1.2018

Tästä on hyvä jatkaa, totesi eräs kaverini Jyväskylän Kävelykadulla, kun viimeksi pidettyjen vaalien tulos oli selvinnyt. Hän on oikeassa.  Olemme saavuttaneet käännekohdan perusuomalaisten poliittisella marathonilla.  Alkukilometrit (lue: alkukuukaudet) olivat todella takkuista aikaa, kun jatkuvasti sai selvitellä puoluejohdon vaihtoon johtaneita syitä. Nyt menee hyvin ja tasaisella vauhdilla pääsemme maaliin (tuleviin vaaleihin) hyvällä tuloksella.

Olen ollut mukana puoluepoliittisessa toiminnassa yli 50 vuotta ja olen varma, että tulemme pärjäämään seuraavissa maakuntavaaleissa ja eduskuntavaaleissa erittäin hyvin. Olettaen, että istuva hallitus saa maakuntavaalit aikaiseksi.

Hyvään tulokseen pääseminen edellyttää kuitenkin, että istuvat kansanedustajat malttavat lähteä omilta kotikonnuiltaan kiertämään muutakin kuin tahkoa eli suuntavat matkojansa maakuntiin. Erityisesti puolueen ykkösketju Halla-aho, Huhtasaari ja Eerola ovat ”kovaa kamaa” täällä Keski-Suomessakin.

Toivon myös, että maahanmuuttokriittisyyden lisäksi, jokainen kansanedustaja ja puolueaktiivi tutustuu puolueemme, piirijärjestöjemme sekä paikallisyhdistystemme sääntöjen toiseen (2) pykälään, josta ilmenee puolueemme tarkoitus ja toimintamme laatu. Siihen kiteytyy puoluetoimintamme ”punainen lanka”.

Lopuksi nostan korkealle perussuomalaisen kansanedustaja Toimi Kankaanniemen ja Arja Juvosen kannattaman ponsiehdotuksen, koskien työelämän muutosta, jolla ns. taitettu indeksi palautetaan pieni- ja keskituloisten eläkkeensaajien osalta 50–50 indeksiksi asteittain vuoteen 2022 mennessä. Tähän ponteen yhtyi eduskunnan ps-ryhmä.

Ehdotuksesta äänestettiin täysistunnossa viime vuoden lopulla eli 20.12.2017, jolloin se kaatui äänin 166–19, tyhjää äänesti yksi ja poissa oli 13 edustajaa. Ihmettelen, että miksi Sinisten eduskuntaryhmä äänesti vastaan, vaikka entisinä ps-jäseninä he eduskuntavaalien alla lupasivat puolustaa työeläkeläisiä.

KAUKO TUUPAINEN

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla la 27.1.2018

On erinomainen asia, että SAK:n jäsenliitot puolustavat jäseniään ns. työttömien aktivointimallin käyttöönotossa.  Olisiko SAK:n syytä puolustaa myös eläkkeelle siirtyneitä jäseniään? Ihmettelen, miksi SAK  ”ei lotkauttanut korvaansa” , kun eduskunta käsitteli Kimmo Kiljusen ja kymmenien tuhansien muiden suomalaisten kansalaisaloitte, koskien ns. taitetun indeksin poistamista –  viime vuoden lopulla eduskunnassa.

Olen itse ollut SAK:n kahden liiton (Liikeliitto ja KTV/JHL) maksava jäsen yli 50 vuotta ja toivon, että SAK jäsenliittoineen ottaisi kantaa myös ns. taitetun indeksin poistamiseen, koska on ollut aikoinaan sopimassa sen jäädyttämisestä yhtenä ns. kolmikannan (valtio, työnantaja- ja työntekijäjärjestöt) osapuolena.

KAUKO TUUPAINEN

eläkeläinen

Jyväskylä

Perussuomalainen-lehti,  Blogi/Kauko Tuupainen 9.1.2018

Suomessa on viime vuosina puhuttu kunnallisverotuksen oikeellisuudesta. Syytä onkin, sillä nykyinen verotuskäytäntö on kaukana kuntalaisten oikeudenmukaisesta verotuksesta. Myös kunnallisveroa on syytä periä kuntalaisten maksukyvyn mukaisesti.

Useat kunnat nostavat vuosittain perimiään taksoja. tariffeja ja kiinteistöverojaan pitääkseen kunnallisveroprosentin tietoisesti alhaalla. Menettely ei tee oikeutta pienituloisille eläkeläisille, työttömille eikä muille vähävaraisille.

Kun puhutaan liennytyksestä, niin mielestäni olisi pieni- ja keskituloisten kansalaisten nettotulojen lisääminen. Tämä onnistuisi parhaiten muuttamalla kunnallisvero progressiiviseksi. Ei ole oikein, että Manner-Suomen korkeimmilla kunnallisveron kunnilla Jämijärvi, Reisjärvi ja Teuva (22,50 %) ja halvimman Kauniainen (17,00 %) perittävän kunnallisveron ero on 5,5 prosenttiyksikköä.

Edustan näkemystä, että jos palkka tai eläke on vaikkapa 30 000 euroa vuodessa, niin siitä tulisi maksaa saman verran veroa kunnalle, olipa verovelvollisen asunto, Helsingissä, Jyväskylässä, Jämijärvellä, Järvenpäässä tai Kurikassa.

Valtionverotuksen alaraja on tällä hetkellä 16 900 euroa. Vastaavan kaltainen alaraja tulisi asettaa myös kunnallisverotukseen. Se voisi olla suuruusluokkaa 13 000 euroa, jolloin esimerkiksi omaishoitajat ja muut todella pienituloiset saisivat nykyisen palkkatulonsa verottomana.

Kunnallisverotuksen progressiivisuuden myötä siirtyisimme kohti oikeudenmukaisempaa verotusta, perusteena verovelvollisen tulot eli todellinen maksukyky. Tämä edellyttää kuntien verotuskäytännön radikaalia muutosta. Olen tietoinen, että verotuksen efektiivisyydestä johtuen, myös kunnallisverotus on jo nyt osittainen progressiivinen, joten siirtymistä astetta ylöspäin eli täydelliseen progressiivisuuteen on syytä harkita.

KAUKO TUUPAINEN

talousneuvos, eläkeläinen

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidesivulla ti 9.1.2018

Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola otti kolumnissaan 5.1.2018 kantaa mm. kuntien veroprosentteihin. Manner Suomen tuloveroprosentti on tänä vuonna keskimäärin 19,87, kun se vuonna 1990 oli vain 16,47 %.

Hän tulkitsi, että kuntaverotuksen kiristymisen eräänä syynä on kuntien palvelujen lisääminen ja että kunnat ovat muuttuneet tehottomiksi.  En kiistä kumpaakaan argumenttia.

Jyväskylän kaupungin palveluja lisättiin varsinkin 1980-luvulla, jolloin joka syksy valtuustossa hyväksyttiin uusia virka- ja toimipaketteja, koska se oli kaupungille edullista. Palkoista kertyvät verotulot ja henkilöstöön kohdistuvat valtionosuudet olivat suuremmat kuin heille maksettavat palkat. Tämä hullutus päättyi 1990-luvulla Neuvostoliiton kaupan laantuessa ja valtion talousvaikeuksien kasvaessa.

Eräs syy kunnallisverojen korotuksiin on jo useita vuosia ollut kuntien valtionosuuksien merkittävä vähentyminen ja se, että eduskunnan päätöksillä on kunnallisverotuksessa tehtäviä vähennyksiä lisätty. Menettelystä ovat kärsineet eniten työeläkkeellä olevat kaupunkilaiset, koska heitä ei koske tulonhankintaan liittyvät vähennykset. Tästä johtuu, että ns. efektiivinen veroprosentti on Jyväskylässäkin jo 15 prosentin luokkaa.

Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka Jyväskylän kunnallisveroprosentti on 20, niin sen suuruisena sitä maksavat vain eläkeläiset, kun työelämässä olevia kaupunkilaisia verotetaan keskimäärin viisi prosenttiyksikköä pienemmällä prosentilla. Kunnallisverotuksessa päästään tasa-arvoon vain siten, että eläketuloon liittyvää vähennystä korotetaan tai työelämässä olevien vähennyksiä vähennetään. Myönnän, että tämä on utopistinen ajatus.

Mitä kuntien tehottomuuteen tulee, niin en kiistä Mervolan väitettä. Otanpa vain yhden esimerkin alueelta, jonka tunnen. 1980- luvulla kaupungin talousarviot ja tilinpäätökset laativat viime kädessä kaupungin rahatoimiston virkailijat. Toimiston johtoon kuuluivat kaupunginkamreeri ja talousarviopäällikkö. Vuosittaiset talousarviot ja tilinpäätökset tehtiin tuolloin suhteellisesti pienemmällä henkilöstöllä.

Talousarvio oli nykyistä selkeämpi eli luettavampi kuin nykyisin. Valtuutetut tiesivät yksityiskohtaisesti – talousarvion hyväksyessään – mistä rahat tulevat ja mihin ne menevät. Syynä oli se, että lautakunnat joutuivat perustelemaan kaikki tulonsa ja menonsa  e n n e n  valtuuston talousarviokokousta. Nykykäytännössä annetaan toimialoille satoja miljoonia euroja ja toimialan virkamiehet päättävät rahoista toki lautakuntien siunauksella.

Eräänä esimerkkinä kaupungin kirjanpidon nykytasosta kertoo se, ettei Talouskeskus-liikelaitos kykene selvittämään maahanmuutosta Jyväskylälle aiheutuneita vuosittaisia nettokustannuksia.

KAUKO TUUPAINEN

talousneuvos, eläkeläinen

Jyväskylä