Keskisuomalaisen mielipidepalstalla, ke 25.10.2017

Perussuomalaisten eräs viesti on ollut ”Sitä saa, mitä tilaa”. Slogan on ollut osuva. Persujen eduskuntaryhmä meni puheenjohtaja Soinin esityksestä marjaan herrojen kanssa ja nyt koppa on tyhjä.

Äänestäjät petettiin toteuttamattomilla vaalilupauksella ja puolueen sääntöjen kaksi pykälän vaatimukset täysin unohtaen. Jyväskylän puoluekokouksen valintojen jälkeen puolueen linja on selkiintynyt. Puolue on karistanut oikeistolaisen politiikan viitan harteiltaan ja keskittyy jälleen rakentavaan oppositiopolitiikkaan.

Julkisuudessa on väitetty, ”etteivät perustettavan Sinisen tulevaisuuden puolueen jäsenet ole loikannneet mihinkään, vaan he ovat irtaantuneet Perussuomalaisista”.

Tämä pitää osin paikkansa. ”Sinisten puolueen” tulevaisuus vaikuttaa kylläkin huonolta. Tästä on olemassa selkeä esimerkki lähimenneisyydestä.

Vuonna 1972 oli SMP:n eduskuntaryhmässä 18 kansanedustajaa. Puolueen puheenjohtaja Veikko Vennamolla oli ryhmässä diktatoriset otteet, johon suivaantuneena ryhmän enemmistö (12 edustajaa) päätti irtaantua ryhmästä ja perustivat oman eduskuntaryhmänsä nimellä ”Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue” (SKYP). Ryhmä järjestäytyi lähes päivälleen 45 vuotta sitten.

SKYP:n ryhmä sai puoluetukea 12 edustajalleen, mutta ”Siniset” jäävät nuolemaan näppejään, koska ”Lex Soini” evää alkuperäisestä eduskuntaryhmästä irtaantuneiden (lue: loikkareiden) edustajien tuen. Siniset menettävät siis paitsi puoluetukiosuutensa (n. 3 Me/v) myös arvokkaan puoluetoimiston tilat ja ryhmäkanslian henkilöstön tuen.

SKYP sai irtaantumistaan seuraavissa vaaleissa 1975 yhden kansanedustajan. Minä veikkaan Sinisille parempaa tulosta seuraavissa eduskuntavaaleissa eli jopa kahta edustajaa. Sitä saa, mitä tilaa.

KAUKO TUUPAINEN

Perussuomalaisten piirihallituksen jäsen

Jyväskylä

Keskisuomalaisen mielipidepalstalla ke 04.10.2017

Suomen perustuslain 2 §:n 1 momentin mukaisesti ”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta”.

Olen viimeisen vuoden aikana todennut, ettei eduskunta edusta enää kansaa (lue: äänestäjiä), vaan valiokunnissa vierailleita ”asiantuntijoita”. Mihin on kadonnut edustajaehdokkaiden ennen vaaleja mainostama henkilökohtainen tieto, taito, kokemus ja näkemys?

Otanpa esimerkin. Jokin aika sitten eduskunta käsitteli Suomen Senioriliike ry:n vireille panemaa kansalaisaloitetta työeläkeindeksin muuttamisesta.

Aloitteen allekirjoitti 84 820 äänivaltaista Suomen kansalaista. Aloitteessa esitettiin, että Suomen Eduskunta ryhtyy lainsäädäntötoimiin nykyisen nk. taitetun indeksin palauttamisesta palkkatasoindeksiksi.

Taitetun indeksin poistamisen puolesta olivat puhuneet sekä molempien vasemmistopuolueiden edustajat että perussuomalaisetkin viimeksi pidetyn eduskuntavaalin alla.

Hallitussopimukseen ei asia mahtunut, koska kokoomus ja keskusta eivät koskaan ole halunneet asiaa edistää, joten persutkin söivät sanansa.

Eniten minua ihmetyttää, vaikka kaikki finanssipolitiikkaa ymmärtävät tiedostavat, etteivät eläkerahastojen varat vähene senttiäkään indeksitarkistuksen johdosta, niin yksikään ulkopuolinen asiantuntija ei lausunut valiokuntakäsittelyssä asiasta sanaakaan.

Päinvastoin väitettiin, että rahastojen varat hupenevat ”alta aikayksikön”.

Tunnen myötä häpeää niiden 200 kansanedustajan puolesta, jotka unohtivat edustavansa kansaa kirjanoppineiden sijaan. Mihin katosi edustajien henkilökohtainen elämänkokemus ja vaalien alla annetut lupaukset?

Tänä vuonna on isoon salissa tulossa hallituksen esitys alkoholilain muuttamisesta. Olisiko nyt aika, että kansanedustajat päättävät – ilman ryhmäkuria – asiasta oman käsityksensä mukaisesti. Asiantuntijat eivät edusta kansalaisia, vaan omia itsekkäitä ajatuksiaan.

KAUKO TUUPAINEN

Jyväskylä