Suur-Jyväskylän lehti, Kommentti ke 1.2.2017
Kansalaisaloite eduskunnan käsittelyyn
Viime kuukausina on käyty vilkasta keskustelua yksityisten eläkerahastojen varojen riittävyydestä tulevina vuosikymmeninä. Eräänä syynä on VT Kimmo Kiljusen masinoima kansalaisaloite, koskien työeläkeindeksin palauttamista palkkaindeksiksi. Kansalaisaloitetta käsiteltäneen eduskunnassa helmi-maaliskuulla.
Kaikki alkoi siitä, kun heinäkuussa 1962 voimaan tuli uusi eläkelaki, jonka mukaisesti työntekijöiden eläkkeitä korotettiin samalla prosenttiyksiköllä kuin palkkojakin. Ratkaisu korosti näkemystä, että rahastoitava eläkemaksu on myöhennettyä palkkaa, jolloin eläkeläisten ostovoima säilyisi eläkevuosinakin ansiotuloon verrattuna. Myöhennetty palkka on samankaltainen kuin esimerkiksi S-Kaupan bonukset, jotka ovat asiakkaille maksettavaa myöhennettyä alennusta.
Työeläkkeiden heikennykset
Ensimmäinen heikennys työeläkkeellä oleville tuli vuonna 1977, jolloin päädyttiin ns. puoliväli-indeksiin. Tällöin työeläkkeitä tarkistettiin siten, että korotuksessa huomioitiin 50 prosenttia palkkojen noususta ja toinen puoli perustui hintojen korotuksiin.
Toinen heikennys tapahtui, kun aiemmin voimassa ollut ns. heinäkuun 1. päivän indeksitarkistus poistettiin. Tarkistuksen määrä oli kaksi viidesosaa vuoden vaihteen arvioidusta indeksitarkistuksesta. Tarkistus tehtiin vuosina 1977 – 1984 kahdesti vuodessa.
Kolmas heikennys tapahtui v. 1996, jolloin siirryttiin nykyiseen ns. taitettuun indeksiin, jolloin työeläkkeiden tarkistus perustui 20 prosentin osuudella palkkojen korotuksiin ja 80 prosentin osalta hintojen tarkistuksiin.
Tästä on aiheutunut melkoinen vääristymä työeläkeläisten osalta. Tämä johtui siitä, että vv. 1996–2014 palkkataso nousi 88 % ja työeläkkeet vain 46 % eli eläkkeiden jälkeenjääneisyys oli 42 prosenttiyksikköä.
Työeläkkeiden suuruudet
Työeläkeläisiä on noin 1,5 miljoonaa, joista enin osa eli 60 % on pienituloisia. Heidän kuukausittainen eläke on noin 1 500 euroa kuukaudessa. Työeläkkeiden tarkistuksia vastustavat kansanedustajat vetoavat siihen, että eniten korotuksista hyötyvät suurituloiset. 1,5 miljoonan eläkeläiseen verrattuna heitä on tosi vähän, sillä 10 000- 12 000 euroa kuukaudessa eläkettä saavia oli pari vuotta sitten noin 230 ja 12 001-39 000 e/kk saavia noin 100 henkilöä. Isotuloisia on siis marginaalisesti tosi vähän (n. 320) ja marginaaliverotus tasoittaa eläke-eroja merkittävästi.
KELAN maksaman takuueläkkeen (766,85 e/kk) piirissä on noin 103 000 eläkeläistä, joiden eläkkeitä ei siis makseta yksityisten eläkeyhtiöiden toimesta, vaan maksuista ja mahdollisista korotuksista huolehtii valtio. ”Huolehtia ”on ehkä liian positiivinen ilmaisu, koska eläke pieneni – hallituksen leikkauksista johtuen – tämän vuoden alusta 6,59 e/kk eli 760,26 euroon kuukaudessa.
Eläke-, sijoitus- ja korkotuloja enemmän kuin menoja
Rahastoissa oli viime vuoden lopulla työntekijöiden, työnantajien ja yritysten maksamaa sekä saatuja korko- ja sijoitustuottoja yli 180 miljardia euroa. Syynä kasvuun on se, että vain vuotta 2015 lukuun ottamatta vakuutusmaksut ovat kattaneet maksetut eläkkeet. Vuonna 2015 työeläkemaksuja saatiin lähes 25 miljardia euroa, kun eläkkeitä maksettiin noin 26 miljardia euroa. Siitä huolimatta eläkerahastot kasvoivat 7,4 miljardia euroa, kiitos ulkomaisten sijoitustuottojen. On siis turhaa höpinää, ettei työeläkeläisten asemaa voida korjata.
Eduskuntaryhmien tieto kateissa
Tunsin myötähäpeää perussuomalaisia kohtaan, kun he yhtyivät kokoomuksen ja keskustan näkemykseen, että ”Rahastojen tuotot ovat jo käytössä eläkkeiden maksussa. Jos rahastoja ryhdytään syömään nykyistä nopeammin, on edessä ennen pitkää eläkemaksujen korotus tai eläke-etuuksien pienentäminen”.
Muutama vuosi sitten Eläketurvakeskuksen ja Työeläkelaitoksen asiantuntijat laskeskelivat, että ns. puoliväli-indeksiin siirtyminen maksaisi ensimmäisenä vuonna 104 miljoonaa euroa, kymmenen vuoden kuluttua 900 miljoonaa ja v. 2035 jopa 2,2 miljardia euroa.
Jokainen voi tarkistaa yksityisten eläkeyhtiöiden rahastojen kasvun Excel-taulukkolaskennan avulla. Otanpa esimerkin, jossa rahastojen pääoma on 180 miljardia euroa (v. 2017), sijoitusten vuosikorko vain 3 %. Rahastoista nostetaan vuosittain jopa 2 miljardia euroa eläkkeiden maksuun ja juoksutusaika vuoteen 2060. Tällöin rahastoissa on v. 2060 rahaa yli 489 miljardia euroa. Jos juoksutusaika jatketaan vuoteen 2100 asti, rahastoissa on 1 402 miljardia euroa.
On kuitenkin syytä muistuttaa, että molempien laskelmien lopputulema (489 ja 1 402 miljardia euroa) on nimellisarvo, koska rahan ostovoimaan vaikuttaa myös vuosittainen inflaatio. Toisaalta em. tiedoilla myös rahastojen pääoman ostovoimakorjattukin arvo kasvaa, edellyttäen, että inflaatio on keskimäärin kahden prosentin luokkaa kyseisinä ajanjaksoina.
Esimerkkinä sijoitustuottojen kasvun toteutumisesta olkoon vuodet 2012–2014 eli kolmen vuoden ajanjakso, jolloin rahastojen keskimääräinen korko oli 8,33 % ja vuosittainen sijoitustuotto yli 10 miljardia euroa.
Mitä olisi tehtävä Kimmo Kiljusen kansalaisaloitteen kanssa?
Ensinäkin täytyy muistaa, että KELA maksaa kansaneläkkeet ja takuueläkkeet, joista päätökset tehdään maamme hallituksen esityksestä eduskunnassa. Työeläkkeitä ei rahoiteta valtion talousarviosta, lukuun ottamatta maatalousyrittäjä-, merimies- ja yrittäjäeläkkeitä.
Kansalaisaloitteen vaatimus on mielestäni liian vaativa. Työeläkeläisten taloudellista asemaa voitaisiin parantaa nykyisestä ”hieman lyhemmin askelin”, askelin – joiden päämäärä olisi ns. puoliväli-indeksiin siirtyminen. Tämä tapahtuisi siten, että ansiotason nousun painoarvoa työeläkeindeksissä nostetaan aluksi 20 prosenttiyksiköstä 30 prosenttiin ja vuoden – parin kuluttua 40 prosenttiin jne. Tällöin saataisiin faktatietoa eläkeyhtiöiden vuosittaisten kustannusten lisääntymisestä. Lisäksi todentuisi oma näkemykseni siitä, ettei työeläkerahastojen varallisuus suinkaan vähene, vaan kasvaa tavalla, josta kirjoitin kappaleessa ”Eduskuntaryhmien tieto kateissa”.
KAUKO TUUPAINEN
eläkeläinen, Jyväskylä
kauko.tuupainen@gmail.com