Keskisuomalaisen mielipidepalstalla ti 16.02.2016
Maamme parlamentarismilla ovat pitkät perinteet. Ne ajoittuvat Suomen itsenäistymisen aikaan eli vuoden 1917 lopulle. Parlamentarismissa enemmistö päättää ja vähemmistö vikisee. Näinhän se on toiminut tähän aamuun asti ja toimii taatusti jatkossakin.
Miksi minä siihen puutun? Siksi, että mielestäni nykymeno eduskunnassa on tiensä päässä.
Viime eduskuntakaudella seurasin hyvinkin läheltä eduskunnan työskentelyä, jolle antaisin kouluarvosanan kuusi. Ei voi olla oikein, että Suomen kansanlaisten valitsemien edustajien mielipiteet vaihtelevat sen mukaan, että ovatko he hallituspuolueen edustajia vaiko oppositiossa.
Muutama esimerkki.. Ensin vasemmistoryhmien työtavoista eduskunnassa. Kun vasemmisto oli oppositiossa Matti Vanhasen hallituksen aikana ja käsittelyssä oli vuoden 2011 valtion talousarvio, niin vasemmistoryhmien kesken syntyi kilpalaulanta kuntien valtionosuuksien lisäämisestä.
Demarien esittäessä lisäystä 300 miljoonaa euroa, panivat vasurit paremmaksi ja esittivät budjettiin 731 miljoonaa euroa lisärahaa kunnille jaettavaksi. Näin sooloiltiin silloisessa oppositiossa.
Kuinkas kävikään vuoden kuluttua, kun vasemmisto pääsi hallitukseen? Valtionosuuksia leikattiin 631 miljoonaa euroa vuoden 2012 talousarviossa ja seuraavana vuonna leikattiin lisää 756 miljoonaa euroa!
Mielestäni vastuullisten puolueiden tulisi tiedostaa, missä kulloinkin mennään. Katteettomia esityksiä ei pitäisi tehdä, ellei niiden takana pysytä myös hallitusvastuussa.
Toinen esimerkki Keski-Suomesta, josta on valittu kymmenen kansanedustajaa.
Kaikki edustajat sitoutuivat v. 2011 yksimielisesti viemään eteenpäin eräitä maakuntahallituksen esittämiä asioita. Kun niistä äänestettiin ”Isossa salissa”, niin silloisen hallituspuolueen edustajat äänestivät vastaan.
Onko oikein, että ryhmäkuri menee demokratian edelle? Minusta ei. Miksi? Siksi, että Suomen perustuslain 2 §:n 1 momentin mukaan: ”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta”. Kansaa edustaa siis eduskunnassa kansanedustaja, ei rekisteröity puolue.
Olenkin tullut kannalle, että hallituspolitiikassa tulisi siirtyä ns. kaikkien puolueiden hallituksiin, peruskuntien tapaan. Tällöin viime eduskuntavaalien perusteella 15 ministerin hallitukseen kuuluisi Suomen Keskustasta neljä ministeriä,Perussuomalaisista, Kokoomuksesta ja SDP:stä kustakin kolme ja sekä Vihreistä ja Vasemmistoliitosta, molemmista yksi ministeri.
Hallituksen puheenjohtajan eli pääministerin paikka kuuluisi suurimmalle ryhmälle eli Keskustalle. Pienet puolueet ja valitsijayhdistykset jäisivät ilman hallituspaikkaa, ellei kannatus vaaleissa olisi riittävä.
Jos ja kun nykyinen ”parlamentarismi” jatkuu, olisi tehtävä raju rakenteellinen muutos.
Kokemuksesta tiedän, kuten jo edellä totesin, etteivät opposition hyvätkään lakiesitykset mene eduskunnan täysistunnossa läpi, vaikka lähetekeskustelussa niitä kehutaan salissa – laidasta laitaan. Tämä johtuu hallituspuolueiden tiukasta ryhmäkurista.
Tarjoan oppositioon jättäytyneille porkkanan sijasta keppiä. Kansanedustajilla on mielestäni kohtuulliset kuukausipalkkiot, joita maksattakoon vain hallituspuolueiden jäsenille. Jos ja kun jäät oppositioon, niin palkkio puolitettakoon.
Joutavasta politikoinnista ja räksytyksestä on turhaa maksaa täyttä ”liksaa”. Eiköhän puolueiden kiinnostus hallitusvastuuseen lisääntyisi?
Miksei demokraattinen päätöksenteko onnistuisi eduskunnassa, kun se onnistuu maamme peruskunnissakin? Tätä tulisi kaikkien istuvien kansanedustajien pohtia.
KAUKO TUUPAINEN
Eduskunnan ex. ikäpuhemies,
talousneuvos,
Jyväskylä