Keskisuomalaisen mielipidepalstalla ma 22.7.2013

Kirjoitin muutama viikko sitten jutun otsikolla ”Eihän meitä ole huijattu, eihän?” Tietämäni mukaan lähes puolensataa nimimerkkikirjoittajaa otti asiaan kantaa Keskisuomalaisen verkkosivuilla. Hyvä niin.  Saamani palautteen johdosta, avaan asiaa vielä hieman lisää.

Kirjoitukseni ”punaisena lankana” oli selvittää istuvan hallituksen toilauksia ja puheita lehden lukijoille, koska hallituspuolueiden edustajat eivät sitä ymmärrettävästi tee.

Suomen saamiin ”vakuuksiin” liittyy kustannuksia, jotka on pidetty kansalta piilossa. Valtiovarainministeriö on maksanut Kreikan ja Espanjan vakuusjärjestelyihin liittyen ns. asiantuntijakuluina yhteensä noin 921.000 euroa. Kreikan osuus vakuusjärjestelyistä on kolmeneljäsosaa eli noin 680.000 euroa.

Ei ole myöskään salaisuus se, etteivät muut EU:n jäsenmaat innostuneet Suomen saamista ”vakuuksista”, koska niissä ei ollut järjen häiventäkään, kuten olen jo aiemmin todennut.  Lisäksi Suomi maksoi osuutensa 1,440 miljardia euroa Euroopan vakausmekanismille (EVM) yhdessä erässä, kun muut EU-maat maksoivat osuutensa viidessä erässä vuosina 2012 – 2014. Menettelystä aiheutui Suomelle merkittävät korkotappiot, joista hallitus ei ole liiemmin huudellut.

Toistan lopuksi, ettei Kreikka tule koskaan selviämään veloistaan, joiden määrä on 180 % bruttokansantuotteesta (BKT). Jos Suomella olisi samassa suhteessa velkaa, olisi maamme velan määrä 360 miljardia euroa eli lähes 67.000 euroa jokaista kansalaista kohden.

Asia tiedostetaan jo Brysselissä ja Frankfurtissakin, muttei Helsingissä. Arvovaltainen yhdysvaltalainen talouslehti The Wall Street Journal (WSJ) kirjoitti jokin päivä sitten otsikolla ”Euromaat eivät saa koskaan rahojaan takaisin”. Mielestäni nyt olisi korkea aika vaatia Troikalta Kreikan erottamista eurosta ja todeta, että myönnetyt lainat on kirjattava alas jäsenmaiden – myös Suomen – kirjanpidossa. Hallituksen vastuuton vastuunkanto on tiensä päässä.

KAUKO TUUPAINEN

kansanedustaja,

valtiovarainvaliokunnan jäsen (ps)

Jyväskylä

Keski-Uusimaalehti, to 4.7.2013

Kaikki alkoi siitä, kun Suomen valtio päätti toukokuussa 2010 olla mukana Kreikan ensimmäisen, suuruudeltaan 110 miljardia euroa, lainapaketin rahoituksessa. Suomen osuus paketista oli 1,5 miljardia euroa. Silloinen valtiovarainministeri Jyrki Katainen sai koko hallituksen mukaansa tekemään bisnestä Kreikan kustannuksella. Hallituksen tavoitteena oli tehdä miljoonatolkulla voittoa, koska Suomi hyvän luottoluokituksen maana sai markkinoilta edullista lainaa, josta Kreikka joutui maksamaan korkeaa korkoa. Kyse oli siis sijoituksesta, jolloin ei tietenkään tarvinnut puhua minkään sortin vakuuksista. Kukapa nyt huonoja sijoituksia tekisi.

Kreikan ensimmäisen 110 miljardin euron tukipaketin ”isänä” toimi ns. troikka, jonka muodostivat Euroopan Unioni EU, Euroopan keskuspankki EKP ja kansainvälinen valuuttarahasto IMF.

Kolme vuotta myöhemmin troikan jäsenistä IMF myönsi tehneensä useita virheitä Kreikan tukipaketin osalta. Suurin moka oli, että vaikka Kreikka ei täyttänyt läheskään kaikkia valuuttarahaston kriteereitä, IMF myönsi varoistaan 30 miljardia euroa yhteiseen tukipakettiin. Lisäksi rahasto arvio Kreikan hallituksen mahdollisuudet selvitä vaikeuksistaan liian optimistisiksi.

Kreikan toisesta tukipaketista päätettiin heinäkuussa 2011. Tällöin perustettiin – myös Suomen eduskunnan enemmistön tuella – Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV), joka myönsi Kreikalle 130 miljardin euron lainan. Samanaikaisesti Kreikan lainoja annettiin anteeksi 107 miljardin euron arvosta. Suuria summia, kun niitä verrataan vaikkapa Suomen tämän vuoden talousarvioon, jonka suuruus on 54,1 miljardia euroa!

Ja sitten siirryn otsikkoasiaan. Nykyisen hallituksen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on useaan otteeseen kertonut eduskunnassa ja muuallakin, että Suomi sai antamalleen yli 2,2 miljardin euron takaukselleen vakuudet Kreikalta. Myöhemmin on ilmennyt, että saadut erittäin monimutkaiset ”vakuudet” eivät katakaan koko takausta, vaan ainoastaan 40 % siitä. Tällöin enin osa jää ilman vakuutta.  Lisäksi Suomi joutui antamaan takaukselleen 60 %:n ylitakauksen, jolle myöskään ei saatu vakuutta.

Myös puhe Kreikan antamista vakuuksista osoittautui huuhaaksi. Suomi ei tehnyt sopimusta Kreikan kanssa, vaikka Urpilainen näin kertoikin, vaan kreikkalaisten liikepankkien kanssa. Tiedossa piti olla, että Kreikan valtion lainoissa on ns. panttaamattomuussitoumus, mikä takaa sen, ettei joukkolainan haltijan asema heikkene suhteessa muihin velkojiin pantilla.

Hallituspuolueiden kansanedustajat puhuvat mielellään teillä ja turuilla, että Suomen saamana vakuutena on erään kansainvälisen investointipankin sulkutilillä ”riihikuivaa rahaa” 925 miljoonaa euroa.  Tämäkään väite ei pidä paikkaansa, sillä tilillä ei ole sentin senttiä. Rahat on laitettu aikoja sitten kiertoon ja niitä vastaa Suomen, Ranskan, Itävallan ja Hollannin valtion velkakirjat.

Meille on myös kerrottu valtiovarainministeriön suulla, että saadulle vakuudelle (925 miljoonaa) saadaan 30 vuoden aikana 3 %:n korkotuotto eli n. 1,3 miljardia, jolloin se vastaa Suomen antamaa takausta 2,2 miljardia euroa. Näinhän ei tule käymään, koska korkotuotto on tällä hetkellä vain 0,5 % ja näyttää siltä, että korot pysyvät jatkossakin alhaisina.

Sananhelinäksi jäi niin pääministeri Kataisen kuin valtiovarainministeri Urpilaisen viimekesäinen vakuuttelu, ettei Kreikan hätärahoituksen ehtoja tulla huojentamaan. Kuinkas kävikään? Tämän vuoden toukokuussa eduskunnan enemmistö päätti pidentää Suomen ERVV:n varainhankinnalle antamaa valtiontakausta. Kreikan luottojen takaisinmaksua lykättiin 15 vuodella ja samalla maa vapautettiin korkojen maksusta 10 vuodeksi.

Tällä päätöksellä sidottiin tulevien kansanedustajien kädet vuosikymmeniksi, sillä Kreikan luottojen laina-aikaa on pidennetty vuoteen 2058 ja Suomen antama takaus on voimassa vuoteen 2070 asti.

Totta kai ERVV:n saamat luotot erääntyvät sopimuksen mukaisesti ja korotkin on maksettava ajallaan, mutta ei hätää, sillä Suomi ja muut takaajamaat huolehtivat osakeyhtiön rahoituksesta sitoumustensa mukaisesti ja kansa maksaa.

Sanomattakin on selvää, ettei Kreikka koskaan selviä veloistaan, joten troikka (EU, EKP ja IMF) joutuu jatkuvasti pelastamaan valtion suoritustilalta ja konkurssilta.

Lopuksi totean, ettei Suomen saamalla ”vakuudella” ole käytännössä mitään arvoa. Vakuus laukeaa vain silloin, jos Kreikka rikkoo sopimusehtoja.  Sen ei tarvitse näin tehdä, koska EU-maat mielellään muuttavat Kreikka-lainojen sopimusehtoja, kuten jo on tehtykin. Laina-aikoja saatetaan pidentää hamaan tulevaisuuteen ja korkoja ei peritä lainkaan. Menettely ei riko sopimusta, joten Suomi jää nuolemaan näppejään vakuuksienkin osalta.

Tämä ei tietenkään ole kansalaisten huijausta, koska eduskunnan enemmistö on menettelyt siunannut. Olen kuitenkin asiasta tiukasti eri mieltä, mutta ketäpä se hyödyttää.

KAUKO TUUPAINEN

kansanedustaja,

valtiovarainvaliokunnan jäsen (ps)

Jyväskylä

Keskisuomalainen ma 31.5.2013

Viikko sitten saapui Helsinkiin joukko keskisuomalasia nuoria, jotka Eduskuntatalon edessä osallistuivat ”Painavaa asiaa” tilaisuuteen. Piipahdin siellä valiokuntakokousten välissä ja jouduin melkoiseen myllytykseen heidän esittäessään kysymyksiä erilaisista ajankohtaisista asioista.  Myös nuoria kiinnosti erityisesti ns. harmaa talous ja sen torjunta.

Olin viime lauantaina kolmisen tuntia Jyväskylän Kävelykadulla ja juttusille tuli kymmeniä kaupunkilaisia, joilla kaikilla oli myös ”painavaa asiaa”. Erityisesti minulta tivattiin eteläisen Euroopan maille annettavista tukipaketeista ja koska niistä luovutaan?  Vastasin, että aikaisintaan silloin, kun hallituksen koostumus nykyisestä muuttuu.

Kaupunkilaiset olivat myös huolissaan voimassa olevasta kaivoslainsäädännöstä, Suomen omavarallisuudesta, omaishoidosta, Total Korjausrakentaminen Oy:n ja sen työntekijöiden kohtalosta, energiatodistuksilla rahastamisesta, kaikkien eläkkeiden korottamiseksi vaikkapa 70 eurolla/kk, vakuutuslääkärien omaperäisestä toiminnasta, kansalaisten tietosuojasta ulosottoasioissa, yksityisten parkkiyhtiöiden räikeästä sakotusvimmasta ja ennen kaikkea Suomen hallituksen hulvattomasta valtion talouden hoitamisesta.

Pyrin antamaan kaikille kysyjille selkeän vastauksen ja lupasin osaltani viedä heidän asiansa ja toiveensa niille ”areenoille”, joissa päätöksiä tehdään. Totesin kuitenkin, ettei nykyinen eduskunnan enemmistö paljoakaan toivoa anna, mutta yritän kuitenkin.

Minulta tivattiin myös syytä siihen, miksi olen nykyisin perussuomalainen ja olenko nyt poliittisesti oikealla vaiko vasemmalla? Vastailin useille, että perussuomalaiset eivät ole poliittisesti oikealla eivätkä vasemmalla, mutta pääsääntöisesti oikeassa ja askeleen edellä ns. vanhoja puolueita.

Perussuomalaiset on sääntöjensä mukaisesti kristillissosiaalinen puolue, joka pyrkii hoitamaan niiden kansalaisten asioita, jotka vanhat puolueet ja ammattiyhdistysliike ovat unohtaneet. Näitä kansalaisryhmiä ovat lapsiperheet, eläkeläiset, opiskelijat, työttömät, pien- ja perheyrittäjät, pienipalkkaiset toimihenkilöt, viranhaltijat ja työntekijät.

Perussuomalaiset haluavat pitää koko Suomen asuttuna, josta syystä kannamme erityistä huolta maa- ja metsätalouselinkeinon harjoittajista. Puolustamme myös lähinnä Pohjanmaalla tapahtuvaa turkistarhausta, sillä jos se lopetetaan, tarhaus siirtyy rajojemme ulkopuolella, jolloin turkiseläinten olosuhteet heikkenevät melkoisesti. Kyse on myös lähes 5.000 alalla toimivan yrittäjän ja työntekijän toimeentulosta. Me emme halua lisätä tältäkään osin jatkuvasti kasvavaa työttömyyttä Suomessa.

Reipas viikko sitten järjestettiin Eduskunnassa julkinen kuuleminen perustuslaki- ja EMU-asioista. Tilaisuuteen oli kutsuttu eri valiokuntien jäseniä, eduskunnan virkamiehiä, ulkopuolisia asiantuntijoita sekä tietenkin median edustajia. Mukana olleena piti kaikille kirkastua, että EU ja sen lähes päivittäiset direktiivit murtavat jatkuvasti kansan valitseman Eduskunnan päätösvaltaa.

Erityisestä se kolahtaa Eduskunnan budjettivaltaan, syrjäyttämällä mm. valtiovarainvaliokunnan käsittelyn eräissä ERVV:n asioissa. Kaikille tilaisuudessa läsnä olleille tuli selväksi, että ns. hulttiomaiden pelastamisessa on heitetty nurkkaan Maastrichin sopimus, jonka mukaisesti kukin EU:n jäsenmaa vastaa omista veloistaan.

En halua olla ennustaja, mutta totean kuitenkin tässä ja nyt, että EU määrää jatkossa lähes kaiken itsenäisten valtioiden tulevien talousarvioiden sisällöstä.  Suomen valtion verotulot ovat tänä vuonna yli 36 miljardia euroa ja Suomi on saanut päättää niistä tähän asti itse. Kauhuskenaarioni onkin, että verojen keräämisen ja käytön päätösvalta siirtyy EU:lle osana liittovaltiota sekä Natoa ja tähän tyydymme.

Minulta on usein kysytty, että haluanko jatkaa kansanedustajana vielä tulevien vaalien jälkeen ja olenko kiinnostunut eurovaaliehdokkuudesta. Olen vastannut, että kansanedustajana pysyminen on viime kädessä kiinni ehdokkaan saamasta äänimäärästä ja eurovaaliehdokkaaksi en tule asettumaan. Miksi? Siksi, että PS:n puheenjohtaja Timo Soini ilmoitti kuukausi sitten, että kaikilta 20 ehdokkaalta vaaditaan englannin kielen ymmärtämisen ja puhumisen taito. Sitä minulla ei ole ja tunnettavuuteni rajoittuu Jyväskylän kaupunkiin ja lähiympäristöön.

KAUKO TUUPAINEN

kansanedustaja (ps), Jyväskylä