Keskisuomalaisen kolumni-palsta su 22.5.2011
Olen käynyt neljä vuotta kansakoulua ja tuolloin opin, että jos minulla oli hallussani 50 rahaa, saatoin ostaa niillä jotain kivaa. Jos minulla ei ollut rahaa, vaan velkaa 80 rahaa, en kyennyt ostoksiani tekemään, vaikka mieli olisi tehnyt.
Suomen valtion talousarvio on tänä vuonna 50 miljardia euroa (mrd.) ja rapiat päälle. Velkaa Suomella tullee olemaan tämän vuoden lopussa 80 mrd. eli 14.806 euroa per jokainen suomalainen – vauvasta vaariin. Jyväskylän kaupungilla oli viime vuoden lopussa velkaa lähes 257 miljoonaa euroa eli 1.962 euroa jokaista kaupunkilaista kohden. Valtuutetut ovat huolissaan kaupungin velan kasvusta, mutta kansanedustajien enemmistö ei välitä tuon taivaallista valtion jatkuvasta velkaantumisesta.
Muuhun johtopäätökseen en voi tulla, kun olen muutaman viikon ajan seurannut eduskuntaryhmien käsityksiä ns. Portugali-paketista. Vuosi sitten (12.5.2010) hyväksyi Suomen eduskunta osaltaan Kreikan tukemisen. Tukipaketin määrä oli 110 mrd., josta Suomen osuus 1,6 mrd. Viime vuoden joulukuun 2. päivänä eduskunta hyväksyi Irlannin tukipaketin (85 mrd.), josta Suomen osuus 0,495 mrd. Nyt taitetaan peistä Portugalin tukemisesta 78 miljardilla, josta Suomen osuus 1,440 mrd. riihikuivana rahana ja 11,1 mrd. vakuuksina ja takauksina.
Perussuomalaiset ilmoittivat jo ennen vaaleja, halunsa lopettaa suomalaisten veroeurojen lapioimisen Euroopan ”tuhlaajapojille”. Tästä lupauksesta pidettiin kiinni poliittisen rehellisyyden nimissä. Seurauksena oli hallituskelpoisuuden menettäminen. Nyt poliittiset vastustajat sanovat meidän pettäneen äänestäjämme. Samankaltainen huuto olisi kuulunut, jos olisimme menneet hallitukseen hupuloimaan miljarditolkulla rahojamme ”hulttiomaiden” syövereihin, varsinkin kun avustaminen tapahtuu velkarahalla.
Kuinka moni kansanedustaja tiedostaa, että Suomessa asuu noin miljoona suomalaista köyhyysrajan alapuolella (1.080 euroa/kk)? Moniko edustaja on tietoinen työttömien sekä nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömien jokapäiväisestä elämänmenosta? Ei pelkän kansaneläkkeen varassa elävilläkään elämä kovin ruusuista ole. Työeläkeläisillä menee hivenen paremmin, joskin ns. taitettu indeksi kaventaa heidänkin eläkkeen ostovoimaa päivä päivältä.
Ovatko päättäjät tietoisia, että työttömien peruspäiväraha on viimeisen 15 vuoden aikana jäänyt jälkeen 25 % ja toimeentulotuki 30 % ansiotason yleisestä kehityksestä? Kuinka moni kansanedustaja tiedostaa, miten tullaan toimeen 411 eurolla kuukaudessa? Onko hyväksyttävää se, että viimeisen 15 vuoden aikana palkat ovat nousseet 70 % ja eläkkeet vain 34 % eli eläkeläisten ostovoima on jäänyt jälkeen 36 % työtä tekevien ostovoimasta.
Mm. näihin asioihin minä ja muut perussuomalaiset lupasimme puuttua tulevalla eduskuntakaudella ja pidämme lupauksestamme kiinni. Sen sijaan en ole luvannut, että epäkohdat poistuvat toimestani, koska ei yksi edustaja tai eduskuntaryhmä tee päätöksiä, vaan se vaatii aina enemmistön. Tiedän, että Kokoomus, Sdp, Vasemmisto, Vihreät ja Rkp saivat aikaan ns. taitetun indeksin vuonna 1996. Onneksi vasureiden kanta on nyttemmin muuttunut.
Eräiden lähes suoritustilaan itsensä saattaneiden euromaiden avustusten minimointi on perussuomalaisille kynnyskysymys. Avustuksiin tarvittaville miljardeille olisi käyttöä myös Suomessa mm. edellä kertomieni epäkohtien poistamiseksi. Käsitystämme ei lievennä se, että Kreikkaan ollaan rakentamassa, myös Suomen tuella, yli 90 miljoonan euron Formularataa.
Portugalin valtion tuella eräs portugalilainen yhtiö kaavailee usean miljardin hintaisen sellutehtaan rakentamista Uruguayihin. Maassa toimii jo jättimäinen suomalaisen UPM Kymmenen omistama sellutehdas. Lisäksi suomenruotsalainen Stora Enso on rakentamassa maahan chileläisen Arauco-yhtiön kanssa toista sellutehdasta. Kilpailu siis kovenee ja pienen valtion (3,4 miljoonaa asukasta) eukalyptuspuuvaranto on rajallinen. Aika näyttää, kuinka tehtaat pärjäävät, vai menevätkö EU-maiden mahdolliset tukirahat taivaan tuuliin?
KAUKO TUUPAINEN