Keskisuomalaisen mielipidepalstalla la 2.8.2008 (lyhentämätön kirjoitus)
Kuntien kirjanpitojärjestelmä koki suuren muutoksen 34 vuotta sitten, kun vuonna 1974 luovuttiin ns. pääluokka- ja osastojaosta. Vuoteen 1973 asti kuntien talousarviot jakaantuivat menojen osalta 12 pääluokkaan ja tulot 12 osastoon. Vuonna 1974 budjetteihin tuli 0-9 pääluokkajako niin menojen kuin tulojenkin osalta.
Vuonna 1997 siirtyi Jyväskylän kaupunki – kärkipäässä maamme kaupungeista – nykymuotoiseen budjetointiin ja tilinpäätösten laadintaan. Tämä muutos toi tullessaan entistä paremmat vertailutiedot niin kunnan edellisiin tilikausiin kuin myös eri kuntien kesken. Tämä onnistui tilinpäätöksen erilaisten tunnuslukujen avulla.
Viime vuosina on talousarvioiden ja tilinpäätösten vuosikate-termi noussut tunnuslukuna arvoon arvaamattomaan. Kansanomaisesti ilmaistuna kunnan taksa-, tariffi- yms. käyttötalouden tuloista vähennetään kunnan käyttötalouden toimintamenot. Erotusta kutsutaan toimintakatteeksi, johon lisätään kunnan verotulot, valtionosuudet, korko- ja muut rahoitustulot sekä vähennetään korko- ja muut rahoitusmenot. Saatua lopputulemaa kutsutaan vuosikatteeksi.
Jyväskylän vuosikate on tämän vuoden talousarviossa 23,344 miljoonaa euroa (M€). Ohjeistuksen mukaisesti tulisi vuosikatteen kattaa tilikauden poistot, jotta kunnan talous on tasapainossa. Rahoituslaskelmassa tulisi vuosikatteen kattaa tilivuoden investoinnit, vähennettynä maa- ja vesialueiden hankintamenoilla, joista ei tehdä poistoja.
Tunnusluvut peruskorjausten esteenä
Tämän esipuheen jälkeen siirryn otsikkoasiaan. Minusta ei ole järkevää, että kunnan taloudenpidon tunnuslukuihin tuijottamalla, annetaan rakennettujen kiinteistöjen rapistua peruskorjausten puutteeseen. Näin on käynyt mm. Jyväskylän maalaiskunnassa eräiden koulukiinteistöjen osalta. Eikö olisi ollut järkevämpää ottaa kunnalle lainaa ja kunnostaa kiinteistöt, kuin antaa niiden homehtua?
Minusta tilastonikkarien kehittämät vertailuluvut esimerkiksi pitkäaikaisten lainojen osalta tulee heittää romukoppaan, jos niiden varjolla jätetään tarpeelliset peruskorjaukset tekemättä. Kuntalaisen kannalta on yhdentekevää se, että onko lainamäärä 1.000 tai 3.000 euroa per asukas, jos kunnan verovaroilla hankittu omaisuus pidetään kunnossa.
Ei kuntalainenkaan jätä kesämökin tai omakotitalon vuotavaa kattoa korjaamatta siksi, ettei hänellä satu olemaan piironginlaatikossa tai pankkitilillä tarvittavaa rahanippua. Kyllä hän käy pokkaamassa korjausrahat viimekädessä luottolaitoksesta.
Alijämän kattamisvelvollisuus on kirjanpidollista kikkailua
Kuntalain 65 §:n 3 momentti velvoittaa kunnan kattamaan taseeseen muodostunut alijäämä siten, että kunnan talous on tasapainossa tai ylijäämäinen neljän vuoden pituisena suunnittelukautena. Kuntalaissa ei kuitenkaan määritellä sanktioita sen varalle, jos kunta ei täytä lain mukaisia velvoitteitaan
Alijäämän kattaminen voidaan hoitaa kotikuntani (Jyväskylä) tavoin ”kirjanpidollisella kikkailulla”, joka tehtiin vuoden 2005 tilinpäätöksen yhteydessä. Tällöin aiempien vuosien kumulatiivinen alijäämä 13,2 miljoonaa euroa saatiin kerta heitolla ylijäämäiseksi 89,5 miljoonan euron verran.
Operaatio suoritettiin siten, että 100-vuotias Vesilaitos (Jyväskylän Vesi) myytiin reippaaseen tuplahintaan (150 miljoonaa euroa) Jyväskylän Energia Oy:lle, jolloin kaupasta kirjattiin huikea 116,2 miljoonan euron myyntivoitto. Rahaa ei liikuteltu kaupassa lainkaan, vaan Energiayhtiö laski liikkeelle kauppahinnan suuruisen debentuurilainan, jonka kaupunki merkitsi. Kaupungin saama vuosittainen korko lainasta on 8,865 miljoonaa euroa.
Yksinkertaistettu totuushan on, että kaupunkilaiset maksavat jo toiseen (tai jopa kolmanteen) kertaan Vesilaitoksen investoinneista aiheutuneita menoja, koska ne oli aiemmin rahoitettu vuosittaisten talousarvioiden kautta,
Julkistalouden kirjanpitojärjestelmät yhdenmukaistettava
Tästä tulenkin kirjoitukseni ydinasiaan eli siihen, että valtion ns. Valki-kirjanpito ja kunnan kirjanpitojärjestelmä tulisivat yhdenmukaistaa. Kunnanvaltuutetut ovat – tunnuslukujen myötä – huolissaan kuntien taloudesta. Eduskunnan jäsenet eivät sitä vastoin näytä piittaavan tuon taivaallista valtiontalouden tilasta. Onko kyse siitä, etteivät kansanedustajat ”osaa lukea oikein” valtion tilinpäätöstietoja, niiden poiketessa peruskuntien tilinpäätöksistä? Perusteluksi muutama faktatieto:
Jyväskylän kaupungin oma pääoma 409,5 miljoonaan euroa (M€) on taseen loppusummasta (651 M€) kokonaista 62,9 %. Suomen valtion oma pääoma on ”pakkasella” 11,801 Miljardia euroa (Mrd€), johtuen valtion suuresta vieraan pääoman määrästä 60,221 Mrd€. Myös valtion pitkäaikaiset lainat (lähes 57 Mrd€) ovat suuremmat kuin valtion vuosibudjetti (45 Mrd€).
Monessa kunnassa on velkaa 1.000 – 3.000 euron välillä per asukas. Valtiolla vastaavasti 10.740 euroa jokaista kansalaista kohden. Kunnanisät ovat velan määrästä huolissaan, valtion koneisto ei. Olisiko asialle tehtävä jotain? Jos ei muuta, niin olisiko tilinpäätöksiin löydettävä ”yhteinen kieli”? Kyselee
KAUKO TUUPAINEN
kaupunginvaltuutettu, PerusÄssä
Jyväskylä