(Kolumni Keski-Suomen VIIKKO-lehdessä 9.10.2003)
Jyväskylän kaupungin asioista on kolme viimeistä vuotta päättänyt porvarienemmistö, johon kuuluu 33 jäsentä. Ryhmä on käyttänyt suvereenisesti valtaa, jonka se on kansalta saanut, useimmiten ilman vähemmistön (vasemmiston) soraääniä. Olen ottanut – useaan otteeseen – asiaan kantaa ja arvostellut omiani siitä, ettei eriäviä mielipiteitä ole kovinkaan usein päätöksissä näkynyt. Nyt on kurssi osin muuttunut.
Demarien hallitusryhmän silmät ovat viimeinkin auenneet, eli he ovat tiedostaneet mihin 3,5 %:n säästötavoite ensi vuoden toimintamenoissa tarvitaan. Säästötavoite 10 M? (60 Mmk) on tarkoitus käyttää musiikki- ja taidekeskushankkeen toteuttamiseen, kuten viime kesäkuussa Keskisuomalaisen palstoilla kerroin. Hankkeen toteuttaminen on vastoin demarien – viime kunnallisvaalien alla – hyväksymän ”Vaalijulistuksen” vaatimuksia. Todetaanhan 78:n ehdokkaan vaalijulistuksessa, että ”Musiikki- ja taidekeskuksen uudisrakennuksen toteuttamiselle ei ole taloudellisia edellytyksiä tulevallakaan valtuustokaudella”. Kömmähdykset, mitkä tapahtuivat lähikirjastojen osalta taloustoimikunnassa ja Kuokkalan kirjaston osalta valtuustossa, jääkööt viimeisiksi.
Itse edustan eräiden arkkitehtien ja kulttuurihenkilöiden harmiksi näkemystä, että jos konserttitalon rakentaminen Lutakkoon tulee maksamaan kolmanneksen siitä, mitä valtiontalorötiskön korjaus, viereisen tontin uudisrakennus ja parkkipaikat, niin tehtäköön rakennus Lutakkoon. Ehdoksi osaltani asetan, ettei sen rahoitus rasita kaupungin ”normaalia menoa”. Eräs rahoituskeino on, että sekä Valtiontalon tontti että ns. Shell/Reimarin tontti myydään ja kertyneet varat käytetään Lutakkovaihtoehdon investointeihin. Loppurahoitus voisi olla paljon puhuttua ulkopuolista rahaa.
Kunnallisvaalit ovat vuoden kuluttua, joten demarien on – viimeistään nyt – otettava hajurakoa kaupunginjohtaja Kettusen imagokaupungin rakentamiseen ja keskityttävä enenevässä määrin myös ”vähäosaisen kansan” asioiden ajamiseen. Tähän päästään parhaiten selvittämällä asioiden taustoja ja pohtimalla niitä omassa laajennetussa piirissä. Eihän suppea hallitusryhmä edusta suinkaan kaikkia valtuutettuja. Jos jollain ei ole tähän aikaa, niin hän on kasannut itselleen liian paljon tehtäviä.
Kolumnini otsikko on jälleen latinaa ja se tarkoittaa ”Kenen maa, sen uskonto”. Vapaasti suomennettuna se voisi kuulua ”Kenellä valta, sitä uskottava”. Mutta vähemmistönkin tulee profiloitua äänestäjiensä asioiden ajajaksi ja erottua muista puolueista harkittujen eriävien mielipiteiden ja tarvittaessa näkyvien irtiottojenkin avulla.
KAUKO TUUPAINEN