(Kolumni Keski-Suomen VIIKKO-lehdessä 17.7.2003)
Kansalaisten luottamus puolueisiin ja kansalaisia edustavaan eduskuntaan on pohjalukemissa. Eniten luottamusta nauttivat – ainakin toistaiseksi kirkko ja poliisi. Väittämä ei ole ainoastaan oma mielipiteeni, vaan perustuu EVA:n vuoden takaiseen tutkimukseen. Luottamuksen puute poliitikoihin näkyy parhaiten kansalaisten kehnossa äänestysinnossa.
Syitä ei tarvitse kotikaupungistanikaan kovin kaukaa etsiä. Jos oma porukka ryhtyy johtavan virkamiehen lakeijaksi unohtaen yhteisesti sovitut tavoitteet ja päämäärät, niin hakoteillä ollaan. Kaupunkilaisten luottamus menetetään helposti, mutta sen takaisin saanti on vaikeaa. Tämän viestin haluan välittää – vielä kerran – eteenpäin, sillä palaute, jota olen saanut lukuisissa tilaisuuksissa, puhuu puolestaan.
Äänestäjiin on pidettävä yhteyttä vaalien välissä ja heitä on kuunneltava ”herkällä korvalla”. Mielestäni ei riitä, että yksi ja toinen ehdokas kirjoittelee mielipiteitään lehtiin vaalien alla. Menettely tulkitaan – aivan oikein – vaalityöksi, eikä yhteisten asioiden hoitamiseksi tai oman käsityksen julkituonniksi.
Ei siis ole ihme, että ns. protestipuolueet ja protestihenkiset ehdokkaat kuten Tony Halme saavat merkittävän äänipotin vaaleissa kuin vaaleissa. EVA:n tutkimuksessa tämän vuoden helmikuussa kysyttiin kansalaisilta, että tarvitaanko Suomessakin protestipuolueita eräiden Euroopan maiden tapaan. Yli puolet vastaajista ilmoitti tarvittavan!
Olen eri yhteyksissä todennut, että tehtäessä tulevaisuuteen liittyviä päätöksiä, tulee tuntea myös asioiden taustaa eli historiaa. Tämä siksi, ettei toisteta jo aiemmin tehtyjä virheitä. Se, että vapaakuntakokeilun jatkeena Jyväskylässäkin
lakkautettiin kolmasosa lautakunnista ja valtaa siirrettiin valtuustolta virkamiehille, oli huono päätös. Asialle tulisikin tehdä jotain, jotta virkamiesvalta ei löisi korville poliittisen vallan käyttäjiä.
Osaltani olen tehnyt tämän vuoden keväällä valtuustoaloitteen, jossa ehdotan ns. pormestarimalliin siirtymistä tai paremminkin mallin käyttöönoton valmistelua. Saapa nähdä kuinka kaupungin poliittisen vallan ”oikeat” käyttäjät asiaan suhtautuvat. Perimmäinen idea aloitteessani on se, että kaupunkilaiset valitsevat vaaleilla pormestarin esim. kuuden vuoden määräajaksi. Pormestari olisi paitsi kaupunginjohtaja myös hallituksen puheenjohtaja ja käyttäisi ns. poliittista valtaa kaupunkilaisten yhteiseksi hyväksi. Jos häneen ei olla tyytyväisiä, niin vaihto tapahtuisi seuraavissa vaaleissa. Kyse on siis suorasta vastuusta valitsijoille, presidentin vaalin tapaan.
Niin muuten, kolumnin otsikko ”Pro bono publico” on latinaa ja tarkoittaa ”yhteiseksi hyväksi”.
KAUKO TUUPAINEN